Tällaisten uutisten äärellä minulle iskee outo tunne siitä, että sukua on jatkettava. Kun suvun iäkkäimmät kuolevat, on lohdullista, että meille nuoremmille tulee vauvoja ja sukupolvien ketjuun uusia lenkkejä. Tokikaan tämä asia nyt ei ollut ainoa sysäys, mutta silti vaikutti varmasti vauvakuumeiluni kasvamiseen. Olen tosissani alkanut haaveilla (tai paremminkin ajatella käytännön asioita) siitä, josko meillä olisi vauva ehkä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Kaikki on niin hyvin, niin valmiina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti