En ole koskaan aiemmin edes ajatellut koko ovulaatio -asiaa. Eli että mun pitäisi ovuloida ja olla yhdynnässä ovulaation aikaan, jotta koskaan voisin vauvaa saada. Nyt olen pohdiskellut, mikä on, kun ei mulla enää nykyään mitään ovulaatiotuntemuksia ole. Muistan että joskus nuorena, ennen pillereitä ym. juttuja, tuntui kierron puolivälissä menkkamaisia oireita ja ovistahan se taisi silloin olla. Mutta nykyään - ei mitään.
Onko se nyt niin varmaa sitten, että ovuloisin ollenkaan? Menkkakierto on kyllä säännöllinen. Ja toisekseen, olen ahkerasti käynyt gynekologilla kaikenmoisissa tarkastuksissa, eikä koskaan ole ollut mitään sanomista. Mutta kuinka omituinen se ihmiskroppa voikaan olla. Miten se saattaa toimia tai olla toimimatta. Miten kaikki luonnolliseksi kuvittelemani asiat ovatkin hentoisia kuin perhosen siiven isku.
Edelleen haluaisin sanoa, että seksuaalivalistus ainakin omalla kohdallani on jäänyt todella todella heikkoihin kantimiin silloin teini-ikäisenä. Oikeasti! Mistä sitä tietää mitä haittavaikutuksia on voinut olla esim. e-pillereiden popsimisella vuosikausia (siis myös muuhun kuin ehkäisytarkoitukseen) ja se, miten aina on korostettu liiallisuuksiin asti että paksuksi voi pamahtaa vaikka puolukasta. Just joo..
Todellisuudessa en haluaisi ajatella koko vauva-asiaa yhtään. En sitä, milloin seksiä pitäisi harrastaa. En sitä, minkälaiset elämäntavat minulla pitäisi olla. En sitä, että olenko voinut nuoruuden päätöksillä tai tekemisillä vaikuttaa peruuttamattomasti kroppani toimintaan. Enkä sitä, että koskaan ei voi olla varmaa, pystyykö omaa lasta saamaan. Haluan ajatella nyt vain tätä kesää, tätä lämpöä, tätä iltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti