Ihanaa olla näin onnellinen.
Vaikka vieläkin tuntuu ihan epätodelliselta ajatus että sisälläni kasvaa oikea vauva, ihminen, minun ja rakkaani yhteinen lapsi. Toisaalta pelottaa tämä onnen tunne, pelottaa että jos se otetaankin minulta pois. Toisaalta olen niin pakahtua tästä rakkaudesta :)
Fyysisellä puolella pahoinvointia on ollut edelleen mutta ei onneksi enää niin voimakkaana kuin vielä viikko-pari sitten. Ruoka on maistunut hyvin eikä mitään erikoisia mielitekoja ole ollut. Unta tarvitsee hirmuisia määriä mutta se nyt ei ole minulle mitään uutta..
Urheiluharraastusten jääminen taka-alalle harmittaa tosi paljon. Pelkään että plösähdän ihan muodottomaksi möykyksi, mutta en vaan tältä väsymykseltä saa itsestäni irti mitään. Hengästyn pelkästä portaiden noususta ja töiden jälkeen iltapäivällä en pysty edes ajattelemaan mitään urheilua, väsyttää niin. Tänään kuitenkin otin salikassin mukaan töihin, eli ainakin teoreettinen mahdollisuus yhteen voimatreeniin tällä viikolla olisi. Lähden nimittäin huomenna viettämään pitkää viikonloppua maalle, ja siellä teen korkeintaan pieniä kävelylenkkejä.
Mutta tarkoitus onkin lähteä rentoutumaan, nauttimaan hyvästä ruoasta ja lapsuuden ystävien seurasta. En ole heitäkään nähnyt moneen viikkoon, ihana päästä tyttöjen kanssa vaihtamaan kuulumisia! :)
ps. ensi viikolla eka ultra, jännää.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti