Tänään tuli laboratoriosta vielä kirje siitä, että veriseulan ja np-ultran mukaan kohonnutta riskiä 21-trisomiaan ei ole. Ilmeisesti tuo seula ja ultra kattavat joltain osin myös muut poikkeavuudet, kuten 13-trisomian jne. vakavammat kehitysvammat. Olen niin huojentunut ja helpottunut <3
Vaikka tietysti koko ajan takaraivossa on ajatus siitä, mikä oikeus minulla on valita sitä, synnytänkö lasta vai en. Mikä oikeus minulla on tietää, onko lapseni kehitysvammainen. Vähentäisikö se hänen arvoaan? En ole ikinä edes näin syvällisesti pohtinut, aina olen ajatellut että abortin saa tehdä kuka ikinä sen vain parhaakseen katsoo, se ei ole ikinä tuomittava teko. Ja niin toki ajattelen vieläkin, se ei ole tuomittava teko. Mutta voisinko itse päättää kehitysvamman (mahdollisen, eihän nämä seulat ikinä 100% tarkkoja edes ole) perusteella, että tällä lapsella ei ole oikeutta syntyä? Toisaalta olen kyllä mahdollistanut ja päättänyt myös sen, että lapsi on saanut alkunsa, niin pitkälle kuin itse vain voi asiaan vaikuttaa..
Aiheuttaneeko raskauden tuomat hormonit sitten tällaisia syviä pohdintoja :) ainakin olen huomannut viime aikoina herkistyneeni monille asioille, itku pääsee aika mitättömistä. Tällaista samanlaista oli silloin, kun käytin e-pillereitä, kierukan aikana taas olin suht koht normaali (siinä pienempi hormonipitoisuus).
Olo on muuten suhteellisen ok, hieman olen piristynyt alun loputtomasta väsymyksestä ja kuvotuksen tunteesta. Olen jopa viime viikolla käynyt kerran salilla ja kolme kertaa noin 1-1,5h reippaalla kävelylenkillä :) ja tänään olisi kahvakuulailun vuoro. Ajattelin mennä sinne fillarilla, siitä tulisi mukava n. 10 km fillarointilenkki myös.
Sanotaan, että pahin pahoinvointi menee yleensä ohi ekan kolmanneksen jälkeen, joten toivotaan että sunkin kohdalla näin! :) Mun kohdalla se tarkottaisi vielä puoltoista kuukautta tätä. UH!
VastaaPoista