Minulle raskaus tuntuisi jossain määrin jopa "sopivan". Siis henkisesti, fyysisestihän olin lähes joka aamu pahoinvoinnin kynsissä n. 3 kuukauden ajan ja välillä vielä nyt myöhemminkin (esim. tällä viikolla on joka arkiaamu ollut hankalaa bussissa, yrjöttänyt koko matka töihin ja vasta siellä pikkuhiljaa helpottanut..) Lisäksi on välillä ollut noita häntäluu/alaselkäkipuja ja alkuunhan kasvojen iho meni myös huonommaksi kuin aikoihin (+näppyjä ilmestyi muuallekin..)
Mutta. Monet kun puhuvat siitä, miten raskauden aikana herkistyy ja toisaalta taas pinna lyhenee ja mielialat heittelee jatkuvasti. Itse tunnistan noista ainoastaan tuon herkistelyn, mutta sitä tapahtui myös silloin kun käytin e-pillereitä ja muutenkin olen tosi herkkä luonteeltani. Liikutun ja tirautan itkut helposti, ja nyt vielä helpommin.. se on toisinaan kyllä hieman vaivaannuttavaa, mutta minkäs teet.
Luonteeni on silti tasaantunut huikeasti nyt raskauden aikana. Minusta olemme riidelleet miehen kanssa vähemmän ja minua ennen ärsyttäneet asiat eivät tunnu enää oikeastaan kovinkaan suurilta jutuilta. Ajatukset menevät niin helposti pikkuiseen Muruun ja siihen, mitä tuleman pitää. Töissä ei paljon jaksa kiinnostaa työkavereiden/esimiehen kiukuttelut tai ensi vuoden tyhmät projektit. Kotona en jaksa kantaa huolta siitä, onko kaikki nyt niin viimeisen päälle, teen sen minkä jaksan. Samoin treeneissä, teen mitä pystyn enkä vaadi itseltäni liikoja. Parisuhteen kannalta kaikki tuntuu niin kovin varmalta, minähän kannan sisälläni meidän yhteistä lasta, mikä meitä voisi enää erottaa.. olen nimittäin (ollut, ja yhä edelleen) mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt tuntuu että kuka tahansa nainen miestäni lähestyykään ei voi olla mitään sen rinnalla, mitä minulle ja meille nyt tapahtuu.
Oloni on seesteinen ja hyvä. Massussa tuntuu välillä ihanaa kuplintaa ja höyhenen hipaisuja. Niin joo tänään kävin salilla ja muutenkin kävelin ulkosalla eilen ja tänään yhteensä varmaan 5-10km. Vaikka olo ei erityisen jouluinen olekaan (ei ole lunta eikä laiteta kuusta tänä vuonna), niin silti nautin ja se taitaa joulun syvin elämys ollakin. Se, että sydän on rauhallinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti