Hormoneiden säestämiä mielipiteitä!

Mä en tiedä miksi, mutta mulla on jo pitkään pitkään kytenyt sellainen ajatus päässä että naiset tekee lapsia saadakseen jonkun miehen "kiikkiin". Ehkä tämä ajatus syntyi joskus lukioaikoina tai siinä hieman teini-iän jälkeen, kun kotipaikkakunnallani oli näitä typyköitä jotka ainakin juorujen ja melko varmojen huhupuheiden perusteella olivat hankkiutuneet raskaaksi siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä juuri sille koulun söpöimmälle tai muuten vaan coolimmalle pojalle. Ja nämä pojat- no useinhan siinä sitten oltiin niin, että tyttö jäi yksinhuoltajaksi joko saman tien tai ainakin melko pian. Mutta se ihastus oli saatu oman lapsen isäksi.

Vieläkin jostain syystä, etenkin jos ikäeroa miehen ja naisen (isän ja äidin) välillä on paljon, tulee lapsen tekemisestä sellainen taka-ajatus että onkohan tuo vain jotain peliä tai hyväksikäyttöä. Toisaalta jo tuolla ekassa kappaleessa kirjoitin vähän väärin, eihän se pelkkä nainen sitä lasta tee, vaan kyllä siihen mieskin tarvitaan. Ja voisihan se mieskin huolehtia siitä ehkäisystä.. mutta mitä jos nainen valehtelee, että ehkäisy on ok?

Eihän toki miehiäkään saisi pitää minään lapatossuina, joilla ei ole omaa tahtoa. Jotenkin sitä aina vaan päätyy sille kannalle että "voi sitä ukko parkaa, nyt tuon justiinan tossun alla lopun ikäänsä".. tai että nyt siltä jää nuoruus elämättä ja riennot rientämättä, kun nainen ei suostunutkaan aborttiin. Minä en nimittäin usko siihen, että monikaan nainen pystyisi elämään siten, että lapsi on mutta mitään MITÄÄN vaatimuksia lapsen isää kohtaan ei olisi. Kyllä ne vaatimukset ihan varmaan jostakin kytevät, viimeistään jossakin hädän hetkellä sitten. Vaikka siis mies ei olisi lapsen elämässä mitenkään ollut eikä edes halunnut jälkikasvua.

Naisella onkin aika suuri päätäntävalta, ja niin tietysti pitää ollakin, naisen kehostahan siinä lopulta kuitenkin on kysymys. Ja onhan se päätäntävalta niinkin päin, että jos mies haluaisi lapsen mutta nainen ei- eipä siinä mies oikein sitten pakottaakaan voi. Ja onhan toki näitä tapauksia että ensin ollaan yhdessä ja suunnitellaan ja kaikki on yhteisesti sovittua, mutta kuitenkin lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu. Ja usein kai se on sitten niin, että äiti jää lapsensa kanssa, ja isä lähtee. Ehkä. En ole tilastoihin perehtynyt. Itse sitä vaan on aika vanhoillinen näissä asioissa. Enpä tiedä voimistavatko nämä raskaushormonit omia perheeseen liittyviä mielipiteitä, todennäköisesti kyllä, mutta jostakin kumman syystä en olisi itse voinut koskaan harkitakaan muuta ratkaisua kuin tämä, että ensin seurustellaan ja tutustutaan (monta vuotta) ennen kuin vihille, ja sitten vasta vauva-asiat tulivat ajankohtaiseksi.