On jotenkin kummallinen olo! Päässä pyörii paljon asioita, kaikki jotenkin puolivalmiita, mistä ei saa otetta.. hääjuhlien valmistelu on edennyt hyvin, mutta silti oloni on jotenkin epätodellinen. Koulun ja opintojen puolelta näyttää, että ei taaskaan suju oikein niin kuin pitäisi. Töissä on tulossa tälle vuodelle isot projektit enkä edes ajattele etten selviäisi, koska nämä on sellaisia mittareita että vaihtoehtoa ei ole. Ikinä en urallani etene jos en tällaisia hanskaa. Niinpä paineet on hieman suuret siltäkin suunnalta.
Hankin itselleni myös sivuduunin. Vuosi 2010 on eka vuosi sitten vuoden 1997, kun en ole tehnyt vähintäänkin kahta työtä yhtä aikaa :) Ja nyt siis tällekin vuodelle on hommattu tekemistä. Uusi työ on mielenkiintoista eikä vaadi minulta kuin muutaman tunnin viikossa. Eikä todellakaan tarvitse ajatella näitä toimistotyöläisen projekteja ja organisaatioita ja missioita ja visioita siinä hommassa. Senkun lyö aivot narikkaan – sopii minulle! Eikä lisäansiotkaan ole pahasta, tietenkään.
Joka tapauksessa. Oloni on outo.. olen törmännyt tässä pariin aika suureen uutiseen lähipiirissäni. Enkä oikein tiedä miten suhtautua. Nämä asiat ovat sellaisia, että ei oikein ole ketään, kenen kanssa niitä käydä läpi. Sillä asiat tapahtuvat henkilöille, jotka ovat kuuluneet elämääni läheisesti vuosia sitten.. kuuluvat toki vieläkin jollakin tavalla, mutta ei minulla ole ketään kaveria jonka kanssa näitä puida ja päivitellä :/ tai onhan toki yksi, mutta ei minusta ole reilua kaataa yhden niskaan aina kaikkea. Ja toisekseen häntäkin näen niin harvoin, että ”sydämen purkua” tapahtuu sen vuoksi liian harvoin.
Kaikki asiathan ovat oikeasti hyvin, enkä edes tiedä, mistä tämä fiilis tulee. Haikea, vihainen, kateellinen, ärsyyntynytkin. Vaikka kaikki on mennyt juuri siten omassa elämässäni, kuin suunnitellut olen. Ehkä se onkin juuri siinä, että muiden elämät eivät ole menneet kuten MINÄ olen suunnitellut. Sitä on vaikea hyväksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti