Vauva-ajatuksia

Viime aikoina olen pohtinut vauva-asioita tosi paljon. Olen huomannut tosi radikaalin muutoksen omassa ”biologisessa kellossani” – vielä pari vuotta sitten en todellakaan ajatellut lapsia ja perhe-elämää omalle kohdalleni. Minä halusin mennä, todellakin ahdisti, jos ei pariin viikkoon päässyt ulos ja juhlimaan. Halusin elää riehakkaita viikonloppuja jopa siihen asti, että dokasin itseltäni jalat alta ja muistin päästä. Ja se oli kivaa! Oli kivaa valvoa aamuviiteen, juoda erivärisiä drinkkejä, tanssia pöydillä, hoippua baarista snägärin kautta himaan.. viimeisen vuoden aikana ja etenkin viime syksynä ajatukseni ovat muuttuneet.

Ensin sen huomasin siitä, että aloin lukea vauvablogeja. Aloin kiinnostua ehkäisyn poisjättämisestä, vauvan yrittämisestä, odottamisesta, synnytyksestä, miten arki menee pikkuisten kanssa.. aloin lukea keskusteluja netistä ja tentata ystäviäni, joilla jo lapsia oli.

Ajatus alkoi itää päässäni. En ole mikään nuori enää. Minulla on ”tuore” aviomies, oma koti ja vakituinen työpaikka. Minulla on opiskelut kesken mutta melko hyvässä jamassa kuitenkin. Kaikki asiat ovat ulkoisilta puitteiltaan kunnossa. Minusta myös tuntuu siltä, että tähän pikku perheeseen voisi nyytti tulevaisuudessa olla odotettu. Olemme keskustelleet asiasta paljon miehen kanssa (hänellähän on lapsi jo ennestään), ja tästä tulisi yhteinen suunniteltu juttu. Vaikka minua vielä Helsingin yöelämä vetääkin puoleensa, niin koko ajan vähemmän ja vähemmän. Baarissa olen viimeksi bailannut itsenäisyyspäivänä ja sitä ennen lokakuussa, eikä edes ahdista yhtään:)

Olen käyttänyt hormonaalista ehkäisyä kymmenen vuotta lähes tauotta. Viikko sitten jätin sen pois. Tarkoituksena ei ole ”tehdä vauvaa”, mutta pikkuhiljaa asioita pedataan siihen suuntaan.

ps. häämekko saapui postista. Se on ihana <3