Pohdintoja.

Tänään tuli sellainen hassu ajatus mieleeni, että ihanaa kun olen jo tämän ikäinen! Ihanaa kun olen vanhentunut. Heh. Siis ikäähän mulla ei kai ole vielä kuin "nuoren aikuisen" verran, tai miten se nyt lasketaankaan, mutta pitkään olen haikaillut niitä aikoja kun olin noin 17-22v. Nythän sitä ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä. Mutta esimerkiksi työelämässä sitä uskottavuutta kun saa hakea jatkuvasti, niin on mukava, että on edes hieman vanhempi kuin ne kesäharjoittelijat ;)

Toinen juttu missä olen hakenut uskottavuutta, on rakkaus- ja parisuhde-elämä. Sitä kun nuoruudessaan seurusteli ja haikaili poikien perään, ei kukaan ottanut vakavasti. Sydänsuruille suunnilleen naureskeltiin eikä itsensä mielestä vakavia suhteita muut juuri noteeranneet. No mutta nyt olen _naimisissa_ ihan oikeasti, ihan oikeassa parisuhteessa ja perhettä perustamassa. Minulla on auto ja asuntolaina :)

Tiedän toki senkin, että elämänkokemusta on edessäpäin vaikka millä mitalla tulossa. Mutta silti kaikille nuorille suosittelen työelämään siirtymistä mahdollisimman aikaisin. Työssä olen kasvanut tosi paljon, paljon enemmän kuin koulunpenkillä ikinä. Olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin, Suomen mittakaavassa isoihin julkkiksiin, kansainvälisestikin korkea-arvoisiin ihmisiin, isoihin johtajiin, hankaliin, mukaviin, ihaniin, sydämellisiin, vihamielisiin, sairaisiin - - todellakin KAIKENLAISIIN ihmisiin. Työelämä on opettanut minua pitämään puoleni ja kasvattamaan paksun nahkan, mutta kuitenkin säilyttämään lämpimän sydämen ja avoimuuden, aitouden. Osaan pelata pelejä ja vedättää, en ole enää niin naiivi ja sinisilmäinen. Kuitenkin pystyn myös luottamaan ja haluan joskus laittaa kaiken likoon senkin uhalla että turpaan tulee.

Yritteliäisyys on kasvanut työelämässä myös paljon, vastuuntunto, ahkeruus ja kekseliäisyys siinä sivussa.

Omasta historiastani siis sen verran, että aloitin osa-aikatöissä vuonna 1998, en ollut vielä täyttänyt viittätoista. 2002 kun valmistuin ylioppilaaksi pidin välivuoden ja kävin töissä. Tradenomiopintojeni aikana tein osa-aikatöitä ja lopulta myös ihan kokopäiväduunia samalla kun opiskelin, vuodesta 2005 alkaen tähän päivään saakka. Näitä kokemuksia en vaihtaisi mistään hinnasta pois.