Luen ahkerasti muutamia vauvablogeja. Itselläni ei ole pienempiä sisaruksia eikä oikeasti ole ollut minkäänlaista ”kosketusta” vauvoihin ennen kuin sisareni esikoinen syntyi kolmisen vuotta sitten. Silloin sain ensimmäistä kertaa syöttää pikkulasta ja leikkiä ihan pienen kanssa. Samoihin aikoihin myös eräs ystäväni sai ensimmäisen lapsensa. Siskoltani ja ystävältäni olenkin sitten imenyt tietoa kaikesta mahdollisesta raskausajasta synnytykseen, yövalvomisiin, oman ajan tarpeeseen, imettämiseen ja ihan mihin vain liittyen.
Olen ihan noviisi näiden asioiden kanssa, pidin ensimmäistä kertaa vauvaa (serkkuni lapsi) sylissäni ollessani 18-vuotias! Vaippaa en ole vaihtanut ikinä, paitsi kerran housuvaipan. Sekin meni väärin päin :/
Vauvablogit tuovat uutta näkökulmaa asiaan. Tämä on hyvä juttu, sillä jokainen äiti ja jokainen vauva on tietysti erilainen. Hyvä kuulla erilaisia kokemuksia.
Juttelin miehen kanssa eilen näistä asioista. Kuinka minä en oikeasti halua hehkuttaa sitä että miten minä haluan vauvan ja kaikki on ruusunpunaista, koska tiedän, että vauva-arki on pääsääntöisesti jotain ihan muuta. Silloin ei nukuta, ei pääse suihkuun, ei pääse vessaan, tissit on ruvella, maha röllykkänä, syödään kylmenneitä ruokia ja kuunnellaan itkua 24/7.
Vaikka sekä siskoni että ystäväni muuta väittävät. Kumpikin heistä on jatkanut harrastuksiaan ja jopa matkustellut, vaikka molemmilla on 2 kpl alle 3-vuotiaita. Kumpikin heistä pystyy jättämään lapset miehelleen tai hoitajalle, jotta pääsevät itsekseen shoppailemaan tai kahville. Kumpikin heistä huolehtii itsestään ja ulkonäöstään, meikkaavat, käyvät kampaajalla jne. Vauvat valvottavat sehän on selvä, mutta jollain ihmeen keinolla ainakin kumpikin heistä on ihan järjissään olevia, tyylikkäitä hyväntuulisia naisia ja äitejä. Sellainen äiti minäkin haluan olla :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti