Olemme viime viikkoina jutelleet miehen kanssa aika paljonkin siitä, koska olisi ”sopiva hetki” alkaa suunnittelemaan vauva-asioita. Olen lukenut paljon vauvablogeja, odottamisesta, odotuksen odottamisesta, hankalasta raskautumisesta ja siitä miten toiset tulevat raskaaksi heti ehkäisyn loputtua. Minä olen käytännössä siitä asti kun K18-hommat olen aloittanut, pelännyt sitä että tulen raskaaksi enkä voi missään tapauksessa pitää lasta. Tietysti sitten kun aloin käyttää hormonaalista ehkäisyä nämä pelot pikkuhiljaa hälvenivät, mutta aluksi silloinkin pelkäsin ihan tosissani että niiden vaikutus pettää.
Koulussa mielestäni opetettiin tosi huonosti se, miten käytännössä hedelmöittyminen tapahtuu. Ensinnäkin luulin, että nainen voi tulla aina raskaaksi, kun vaan peittoja heilutellaan. Siis aina, ovulaatio on vaan joku menkkoihin liittyvä juttu, jolla ei ole tämän kanssa sen suurempaa tekemistä. Ja niinhän meille opetettiin, että on oikeastaan erittäin suuri todennäköisyys ”vahingon sattumiseen” mikäli seksiä harrastaa. Tämä lienee osittain jotain koulun propagandaa sille, että näitä hommia ei liian aikaisin aloitettaisi?! Minun päähäni on kyllä iskostettu täysillä se, että raskaaksi voi tulla suunnilleen saunan lauteilta.
No niih, joka tapauksessa elämäntilanne ajoi minut ja meidän perheemme siihen tilanteeseen, että jätin hormonaalisen ehkäisyn tammikuussa pois. Nyt mennään miten mennään, en ehdoin tahdoin halua nyt vauvaa mutta ajatus siitä ei ole enää niin kauhistuttava. Tiedän sen, että on vain muutamia hetkiä kuukaudessa, kun hedelmöittyminen voi tapahtua. Ja tiedän myös sen, että kroppani toimii ns. normaalisti, kierto on ok, kaikki asiat on fysiikkani puolesta kunnossa ym. (suosittelen todellakin kaikille yksityistä lääkäriasemaa gynekologisiin tutkimuksiin, itse olen käynyt yksityisellä 2-4 kertaa vuodessa tsekkauttamassa kaiken jo usean vuoden ajan ja tämä on tuonut todellista helpotusta moniin juttuihin! lisäksi hoitosuhde on muodostunut yhteen tiettyyn lääkäriin, joka tuntee ja tietää minut ja historiani – aion jatkaa visiittejä hänen luonaan myös mahdollisen raskautumisen jälkeen).
Vauvaa ei vielä mitenkään suunnitella eikä erikseen haluta, mutta keskusteluja asiasta on käyty. Ei mitään ihkuttelua tai hehkuttelua suuntaan toiseen, minulla on nyt opiskelut kesken ja töissäkin kaikki ihan ok. Mutta toisaalta ikää on jo sen verran, että en halua asiaa ainakaan vuotta pidempään enää lykätä. Mutta onhan tässä tätäkin vuotta vielä yli puolet jäljellä.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti