Tässäpä tulee kunnon vuodatusta noiden kaikkien yltiöpositiivisten tekstieni joukkoon!
Inhoan tai vihaan maailmassa hyvin harvaa ihmistä. Minulle suurin osa ihmisistä on olleet oikein kivoja, tai ne jotka ovat joskus olleet ilkeitä ovat myöhemmin katuneet ja pyytäneet anteeksi ja heistäkin on muotoutunut ihan ok tyyppejä. Itse en ole pitkävihainen enkä suutu helposti, haluan ymmärtää hankaliakin tapauksia.
Nämä tyypit joita en välittäisi olevan olemassakaan - heitä en oikeastaan kovin hyvin edes tunne. Ovat vain sattumalta tulleet vastaan elämäni poluilla ja jääneet siten mieleeni. Ainoastaan yksi henkilö on sellainen, jonka voisin sanoa tuntevani melko hyvin. Mutta siitä olen melko varma, että tämä vihan tunne on kaikkien kohdalla molemmipuolista. Vaikka olenkin siis hyvin sovitteleva ja kiltti tapaus, on minullakin muutamia periaatteita joista en luista. En todellakaan ole itsekäs, mutta olen oppinut myös sen että jos en itse pidä puoliani ei niitä pidä kukaan muukaan. Niinpä olen varmaan jossain vaiheessa kävellyt toisten varpaille, niin sanotusti, ja se on aiheuttanut reaktioita sitten.
Nojoo. Ei minua haittaa vaikka dissauslistallani olisi puolet maailman ihmisistä, mutta se minua harmittaa että tähän kiltin tytön imagoon kuuluu näyttää lempeää naamaa myös silloin kun toivoisi hartaasti että toiselta lähtisi vaikka pää irti :)
Salilla on hyvä purkaa sitten näitä agressioita. Tänään oli selkä-haba -päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti