Vauvan tahtiin part II

"Onko imetys vauvantahtista?" kysyi neuvolantäti minulta viimeksi. Hmm, no onkai se? Minusta meidän elämämme on muutenkin hyvin vauvantahtista :) ja siitä ehkä konkreettisin esimerkki on se, että sportti-Bemari vaihtui viime viikonloppuna 5-oviseen farmariautoon. 

Mitään erityisiä päivärytmejä en ole kovin tietoisesti edes yrittänyt noudattaa. Pääasia on vaavin syntymästä asti ollut se, että yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan, mikä onkin alusta saakka onnistunut todella hyvin. Viime yönä vaavi alkoi nukkua noin klo 23 ja ensimmäinen syöttö oli vasta klo 4.30! Ihan loistavaa. Vaikkakin olen yrittänyt pitää kiinni kahdesta yösyötöstä, jotta vaavin paino nousisi kuten pitääkin. Nythän paino on noussut juuri sen minimin per viikko, mutta pituutta on puolestaan tullut tosi hyvin.

Muutosta alkuajoista on tullut nimenomaan päikkäreihin. Nyt voin jo hyvin varmasti todeta, että kun herätys on siinä noin klo 10 niin ensimmäiset päiväunet nukutaan klo 11.30-> tunti, pari. Toiset päiväunet sitten noin klo 16-> tunti tai hieman vajaa. Kolmannet päiväunet on "ehkä", siinä noin klo 19-20 paikkeilla ja kestoltaan vajaa tunti. Yöunille mennään noin klo 22-23. (Joo ja tämä mammakin välillä koisaa vauvan kera.. :))

Myös pissa-kakka -osasto on vakiintunut. Yksi kakka päivässä, ja se tulee illalla. Pissavaippoja kertyy sellaiset 5 kpl, noin suunnilleen. Yöllä en vaippaa vaihda, joten aamusella se pissavaippa on todella märkä. Joinakin aamuina tosin jos herään niin herätän vaavinkin siinä klo 6-7 paikkeilla ihan vaan vaipan vaihtoon, jotta se ei kastuisi niin mahdottomasti. Tosin kun kertiksillä mennään niin eipä tuo vaavi ole kovasti märkää vaippaa itkenyt; vaippojen imukyky on ihan ihmeellinen ja se "märkyys" tarkoittaakin oikeastaan vaan painavaa vaippaa, ei niinkään märkää.

Imetyksestä. Tarjoan tosiaan rintaa varmaan liiankin kanssa, mutta vauva saa syödä aina kun vaan vähänkään siltä näyttää että nälkä olisi. Ja aina ei ole nälkäkään, nyt meillä on niin paljon kaikkea muutakin kiinnostavaa tekemistä kuin tuo syöminen; valoja, värikkäitä leluja, nauravia kasvoja.. :)