Siinäpä se otsikossa tulikin.
Rakastan pientä tyttöäni äärettömän paljon ja teen mitä vain hänen vuokseen. Eikä siinä varmasti mistään sellaisesta olekaan kysymys, etteikö äiti välittäisi lapsestaan, mutta.. Alan pikkuhiljaa kaivata jotakin muuta. Pientä hetkeä, jolloin minun ei tarvitsisi kuulostella miten vauva voi, joko heräsi, äänteleekö nälkäänsä, tuliko nyt kakat vaippaan, kaipaako syliä ja viihdykettä. Sellaista hetkeä jolloin ei tarvitsisi koko ajan vilkuilla kelloa ja pitää säännöllistä rytmiä yllä. Sellaista hetkeä että saisin oikeasti rauhassa tehdä asian kerralla loppuun asti.
Meidän vauvamme on ollut maailman helpoin lapsi, itkee tuskin koskaan, on terve, ei masuvaivoja ja voin syödä ihan mitä vaan vaikka imetän. Ja imetys on sujunut ihan täydellisesti, vauva on osannut imuotteen laitokselta asti ja maitoa riittää. Hän nukkuu yöt ja nukkuu mielellään vaunuissa, joten kävelylenkit ja kaupassa käymiset ja sen sellaiset aktiviteetit jossa voin työnnellä rattaita sujuvat hyvin. Vauva on tyytyväinen myös sitterissä, joten voin helposti käydä suihkussa tai vaikka leipoa kotona.
Mutta elämämme on täydellistä symbioosia. Tuttipullo ei enää kelpaa, tissiä saatava max 3 tunnin välein. Omat rintani myös tietävät sen ja pakkautuvat täyteen maitoa parissa tunnissa, imetinpä tai en.
Enkä varmaan ole vielä edes bilevaatekunnssa, mutta.. Saisinpa yhden illan ulkona, rannalla, terassilla, baarissa. Tiedän jo nyt että minulla olisi huoli ja ikävä lastani koko ajan, mutta tiedän myös sen että pääkoppa kaipaisi tuulettumista, ihan ehdottomasti, ja mahdollisimman pian.
No ei kun vauva isin hellään hoivaan, pumppu mukaan ja mamma banaalle, tai minne nyt haluatkin! :)
VastaaPoistaOngelmana vaan on se että vauva ei huoli pulloa enää :) mut sellaisia 3 tunnin pätkiä olen ollut pari kertaa nyt pois kotoa (kerran jopa terassillakin).. Mutta toisaalta jos tässä nyt 1-2kk sisään aletaan soseitakin kokeilla niin enköhän sen aikaa totaalista täysimetystä jaksa. Ruokailuvälit on kuitenkin jo alkaneet pidentyä.
VastaaPoista