Mitä tässä kuukauden aikana olen vauvasta ja vauvan hoidosta oppinut.. opeltavaa on ollut eniten siinä, miten sitovaa vauvan hoito on. Vauvaa ei voi jättää hetkeksikään, ei edes siksi aikaa että veisin roskat tms. Välillä jopa vessassa käynnit on ajoitettava siten, että vauva joko nukkuu tai on muuten vaan tyytyväisin mielin (vatsa täynnä ja kuivin vaipoin) esimerkiksi sitterissä. En tykkää yhtään "huudattaa" vauvaa, eikä se liene ainakaan näin pienellä edes mikään tarkoitus. Vauvalla on joku hätä tai jotain sanottavaa kun hän itkee, ei vauvat itke turhia!
Olin varautunut silti jopa pahempaan väsymykseen lähinnä öitä ajatellen. Luulin, että vauvat lähinnä huutaa yöt läpi, ja näin meillä ei ole ollut (*täytyy koputtaa puuta). Yöt ovat välillä katkonaisempia, mutta ihan elävien kirjoissa sitä ollaan ja järki juoksee. Toisaalta luulin myös, että vauvat nukkuvat pitempiä pätkiä. Meillä nimittäin harrastetaan näitä miniunia, sellaisia 10min-45min mittaisia pätkiä. Silloin, jos typy nukkuu yhtäkkiä päikkäreitä parikin tuntia putkeen, olen ihan ihmeissäni ja täytyy käydä jatkuvasti kurkistelemassa että jokohan hän herää..
Luulin myös että imettäminen ei satu (alussa sattui niin pirhanasti! ja vieläkin on välillä nännit hellänä) ja että se on aika vaikeaa. No meillä onneksi imuote löytyi heti synnärillä jo ja maitoa on tullut todella runsaastikin.
Oman kropan kanssa on tosiaan vielä työstämistä. Hormonit heittelee ja välillä olen ihan tuskissani että miten vanhat farkut ei mahdu päälle ja miksi paidat kinnaa paitsi rintojen kohdalta niin myös käsivarsista :/ mutta toisaaalta- synnytyksestä on kulunut kuitenkin vasta kuukausi. Onhan tässä aikaa toipua ja opetella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti