Pääni sisällä

Joskus aiemmassa parisuhteessani mietiskelin kovasti sitä, saako ihminen (etenkään ihmissuhteissa) olla oikeasti oma itsensä. Pitääkö aina esittää jotain, pitääkö aina sopeutua? Saisiko sitä joskus vaan paukauttaa ne tunteensa esille ilman että tarvitsee pelätä, miten muut suhtautuvat. Ajattelin, että ainakin parisuhteessa näin on oltava. Uskoin myös silloin, ja uskon edelleen, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan ihmisten läheisissä suhteissa on hyvä olla saman tyylisiä keskenään. Ainakin pääpiirteissään.

Aiemmassa pitkässä parisuhteessa aloimme kasvaa erilleen. Minä halusin jotain muuta kuin silloinen mieheni. Minä en jaksanut sitä että hektinen elämä muuttui yhtäkkiä tavalliseksi arjeksi, mielestäni arkikin voi olla jotain muuta kuin tavallista. Se voi olla pieniä kivoja tekoja ja huomioita. Se voi olla sitä että ajattelee ilahduttavansa puolisoaan vaikka petaamalla sängyn tai tuomalla kukkia. Tai vaikka tilata pitsat kotiin. Tai halata illalla viimeiseksi ja sanoa rakastavansa.

Mutta rakkautta on myös huomata mitä toinen haluaa. Rakkautta ei voi olla se, että yrittää itsekkäästi tukahduttaa toisen.

Miksi näitä nyt siis mietin? Olen huomannut itsessäni nyt niitä samoja piirteitä, jotka aiemmin hajottivat kovasti minua sekä silloista parisuhdettani. Nyt olen onneksi viisas ja oppinut virheistäni. Nuorempana kun minusta tuntui tältä, aloin dokata ja bailata kahta kovemmin. Kännissä heittäydyin aggressiiviseksi enkä osannut hillitä itseäni vähääkään. Loukkasin itseäni ja muita sekä fyysisesti että henkisesti. Lisäksi petin silloista puolisoani, en rakastanut häntä enää muuten kuin ystävänä.

Enää minulla ei ole tippaakaan halua pettää. En edes tunne fyysistä vetovoimaa muihin miehiin kuin omaan puolisooni. Sitä paitsi rakastan häntä! Mutta edelleenkin minulla on halu mennä. Osaan nyt lääkitä itseäni oikein; en ala dokata kuin hullu tai rikkomaan ihmissuhteita. Olen sopinut erään puolitutun kaverin kanssa baari-illan huhtikuulle ja työporukan kanssa ollaan lähdössä ulos kesäkuussa. Nämä mielessä jaksan kyllä olla taas oma itseni :) en halua todellakaan muuttua känkkäränkäksi, joka itkeskelee, tiuskii, ryyppää ja mököttää. Mutta sellainen minusta tulee jos minut kahlitsee.
Tunnistaako kukaan muu itseään tällaiseksi?

Valmisteluja :)

Nyt kun ollaan jo maaliskuun loppupuolella, täytyy hieman miettiä mitä tässä on vielä tälle keväälle projektina.
Koulua on vielä noin puolet jäljellä, siis lähiopetustunteja, mutta tehtäviä on reippaasti enemmän kuin puolet.

Häävalmisteluista; kutsukortit on siis tehty ja lähetetty.

Huhtikuussa tarkoituksena ottaa rusketusta hieman eli solariumiin käy tie. Toukokuussa käyn vielä testaamassa suihkurusketuksen ja sitten on hyvä :) Toukokuussa minulle laitetaan myös ripsien pidennys strasseineen.

Meikit ja meikinpohjustustuotteet olen jo juhlia varten hankkinut, koemeikki täytyy vielä tehdä. Samoin kynsiä varten on tarvikkeet valmiina ja suunnilleen tiedän myös minkätyyliset kynnet haluan.

Kampaaja täytyy vielä varata huhtikuun lopulle, tehdään koekampaus ja laitetaan väri.

Treenata täytyy vielä kovasti, siis ihan muutenkin kuin häiden vuoksi, mutta nyt aion keskittyä käsivarsien lihaksiin sekä läskien vähentämiseen eli aerobinen harjoittelu tulee enemmän kuvioon huhtikuussa.

Ensi viikolla olen menossa ompelijalle mekon kera, tehdään pieniä muokkauksia ja se on sitten valmis. Ainakin mitä ompelijan kanssa juttelin, niin hän sanoi että ei tarvitse varata kuin 1-2 viikkoa niin mekko on valmis. Eli saan sen ennen pääsiäistä.

Hääkimppua en ole miettinyt vielä juurikaan, jotenkin minulle mieleisiä olisi nämä herkän vaaleanpunaiset liljat, mutta toisaalta myös ihan tulipunaiset ruusut olisivat aika jees. Käyn ehkä juttelemassa kukkakaupassa vasta joskus toukokuun puolella, kimppu ei ole niin keskeinen juttu tässä kuitenkaan :)

Valokuvaaja on varattu, hänen kanssaan pitäisi vielä palaveria pitää. Ravintola on varattu, ruoka- ja juomavalinnat toimitan ensi kuun loppuun mennessä.

Ei kai tässä sitten mitään puutu enää? Mekkoon kuuluvat asusteet – shaali, kengät, laukku – on hankittu.´

Vihkisormuksen hankinta jää miehen vastuulle. Hän on osannut valita minulle ihanan kihlasormuksen sekä muutkin korut, joten luotan hänen makuunsa täysin.

Koulujuttuja

Minähän opiskelen parhaillaan tradenomi ylempi AMK –tutkintoa. Minulle melkein heti valmistuttuani tradenomiksi (2006) tuli ajatus, että haluan jatkaa opintojani, ja ensin opiskelinkin avoimessa kauppakorkeakoulussa muutamia kursseja. Aloin tosissani miettiä, josko hakisin tradenomien muuntokoulutuksella opiskelemaan kauppakorkeaan ja suoraan maisteriopintoihin. Asuin Helsingissä ja ainut vaihtoehto oli HSE, mutta sinne on tosi vaikea muuntokoulutuksella päästä. Lieneekö ollenkaan mahdollista? Mutta se, mihin minulla olisi ollut mahdollisuus, on Turun kauppakorkea ja Porin yksikkö. Mitä todennäköisimmin olisin päässyt tuonne, mutta matka oli liian pitkä. Minullahan oli vakituinen työ ja poikaystäväkin Helsingissä.

Sitten sain vuonna 2009 tietää mahdollisuudesta opiskella ylempi korkeakoulututkinto tradenomipohjalta. Hain kouluun ja nyt siis syksyllä 2010 aloitin opintoni. Pikkuhiljaa minulle on selvinnyt, että ei tämä koulu nyt mikään onni ja autuus olekaan..

Ensinnäkin, nämä opinnot ovat huomattavasti haastavammat kuin tradenomiopinnot. Hirmuisesti ei ole otettu huomioon sitä, että kaikilla opiskelijoilla on myös päivätyö hoidettavanaan, ja useimmilla myös perhe jne. Läsnäolopakko on jokaisella tunnilla, jos olet sairaana/työesteen vuoksi pois tms, tulee tunnit korvata ylimääräisillä tehtävillä. Opintoihin kuuluu pakollisia opintoja, joihin osallistujamäärä on todella rajoitettu (esim. 4 opiskelijaa per kurssi!) - eli aika mahdottomuus saattaa olla päästä osallistumaan edes pakollisille kursseille. Tämä sitten tietenkin pidentää opintoaikaa.. no joo tuossa nyt vain muutamia huomioita.

Opintojen laajuushan on 90op, joista 30op on opinnäytetyötä ja 60op muuta. Syksyllä suoritin 26op ja nyt keväällä on tulossa 25op siihen lisää. Paljoa ei ensi syksylle jää muuta kuin opparin kirjoittamista, onneksi, mutta nyt tuntuu kyllä kuin kivirekeä perässään vetäisi.. sen verran tekemättömät tehtävät ja kirjaston lukemattomat kirjat huutavat minua pariinsa. Yök.

(ps. Jaa miksi sitten opiskelen ja mikä motivoi? No se, että taas viikonloppuna kun selasin huvikseni työpaikkoja, löytyisi tällä kokemuksella valmistuttuani minulle kivoja työpaikkoja joissa saisin enemmän vastuuta ja palkkakin nousisi kerralla melkein tuplaksi ;) )

Askartelua.

Eilen koulun jälkeen askartelin yhden mallikappaleen hääjuhlien kutsukortista...

Päätin jo tarvikkeita ostaessani, että kutsuista tulee simppelit, näköisemme. Tykkään sellaisesta yksinkertaisesta tyylikkyydestä, ei siis mitään ylimääräisiä hörhellyksiä! Tärkeää on myös se, että kutsussa käy selkeästi ilmi tilaisuuden aika ja paikka sekä se, että kyseessä ei ole mitkään tavalliset hääjuhlat. Oikeammin kyseessä onkin siis hääillallinen, jossa pääroolissa on nautiskeleminen pitkän kaavan mukaan hyvästä ruoasta ja juomasta.

Ripsien laitto on varattu, vielä pitäisi mennä tutustumaan tuonne solarium-paikkaan josta aion rusketusta sitten hakea. Mietin hieman vielä spray-rusketus –vaihtoehtoa, mutta saa nyt nähdä.

Eilen kävin koulun lisäksi sitten myös treenailemassa, eli vuorossa oli pääosin jalat ja vatsa, hieman myös ojentajia treenailin. Painoni ei ole vähentynyt yhtään hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen, vaikka sen käytön aikana kiloja tuli lisää 7.. siis kolmessa vuodessa 7kg. Noh jos nyt saan 1-2 kg pysyvästi painoa alas toukokuuhun mennessä ja kunnolla treenattua myös lihasta näkyviin niin se riittää minulle. Aion joka tapauksessa kesällä maata biksuissa rannalla, oli se rantakunto sitten ihan mitä tahansa :)




Ahertamista.

Olen lomaillut viime viikolla, joten blogin päivittäminen on jäänyt hieman vähemmälle. Olen yrittänyt kuumeisesti alkuviikon tehdä koulutehtäviä, joita tuntuu kasaantuvan ja kasaantuvan.. äsken sain onneksi palautettua yhden 7-sivuisen raportin, ja olen siihen tyytyväinen! 7.3. myöskin päättyi eräs opintojakso, josta ei tosin ole vielä arvosanaa, mutta että suoritettu on. Kolmanteen kurssiin olen palauttanut kaksi vaadittua tehtävää, ja kolmannen palautus on vasta joskus kesällä. Eli siitä en suuremmin murehdi.

Nyt pitäisi vaan saada tuo opinnäytetyö käyntiin. Tai käynnissähän se on jo, mutta oikeasti asiaa pitäisi tuuppia eteenpäin, enkä tiedä mistä saan energiaa ja resursseja nyt siihen :/ aurinko on tosin ihana, aamut tuntuvat aivan erilaisilta kun jo herätessäni (klo 6) on valoisaa :) Silti niin paljon olisi tekemistä.

Viime viikon pidin aika pitkälti lepoviikkona, eli kävin salilla vain maanantaina enkä tehnyt kakkosduuniani ollenkaan. Maanantaina pitikin sitten aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, eli salille sekalaista treeniä ja töitten jälkeen vielä illaksi kouluun. Eilen sitten tein normipäivän päätteeksi vähän vielä toista työtäni kotona.

Tänään olen menossa salille tekemään olkapäitä ja rintaa, sitten pitäisi myös käydä täydentämässä lisäravinnevarastoja ja käydä hakemassa askartelutarvikkeita hääjuttuja varten. Hääasioitakin olen yrittänyt hoitaa eteenpäin, ompelija on varattuna ja valokuvaajankin varaus hyvällä mallilla. Ripsien laiton varaan ensi viikolla, ja kampaajan. Tänä lauantaina on kosmetologi, täytyy katsoa ehtisikö vielä huhtikuulla käydä kosmetologilla viime hetken hoidoissa ennen h-hetkeä :)

Mutta nyt tämä kaipais vaan lepoa ja nollaamista, ehkä täytyy perjantaina ottaa pari siideriä..

Pohdintoja.

Tänään tuli sellainen hassu ajatus mieleeni, että ihanaa kun olen jo tämän ikäinen! Ihanaa kun olen vanhentunut. Heh. Siis ikäähän mulla ei kai ole vielä kuin "nuoren aikuisen" verran, tai miten se nyt lasketaankaan, mutta pitkään olen haikaillut niitä aikoja kun olin noin 17-22v. Nythän sitä ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä. Mutta esimerkiksi työelämässä sitä uskottavuutta kun saa hakea jatkuvasti, niin on mukava, että on edes hieman vanhempi kuin ne kesäharjoittelijat ;)

Toinen juttu missä olen hakenut uskottavuutta, on rakkaus- ja parisuhde-elämä. Sitä kun nuoruudessaan seurusteli ja haikaili poikien perään, ei kukaan ottanut vakavasti. Sydänsuruille suunnilleen naureskeltiin eikä itsensä mielestä vakavia suhteita muut juuri noteeranneet. No mutta nyt olen _naimisissa_ ihan oikeasti, ihan oikeassa parisuhteessa ja perhettä perustamassa. Minulla on auto ja asuntolaina :)

Tiedän toki senkin, että elämänkokemusta on edessäpäin vaikka millä mitalla tulossa. Mutta silti kaikille nuorille suosittelen työelämään siirtymistä mahdollisimman aikaisin. Työssä olen kasvanut tosi paljon, paljon enemmän kuin koulunpenkillä ikinä. Olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin, Suomen mittakaavassa isoihin julkkiksiin, kansainvälisestikin korkea-arvoisiin ihmisiin, isoihin johtajiin, hankaliin, mukaviin, ihaniin, sydämellisiin, vihamielisiin, sairaisiin - - todellakin KAIKENLAISIIN ihmisiin. Työelämä on opettanut minua pitämään puoleni ja kasvattamaan paksun nahkan, mutta kuitenkin säilyttämään lämpimän sydämen ja avoimuuden, aitouden. Osaan pelata pelejä ja vedättää, en ole enää niin naiivi ja sinisilmäinen. Kuitenkin pystyn myös luottamaan ja haluan joskus laittaa kaiken likoon senkin uhalla että turpaan tulee.

Yritteliäisyys on kasvanut työelämässä myös paljon, vastuuntunto, ahkeruus ja kekseliäisyys siinä sivussa.

Omasta historiastani siis sen verran, että aloitin osa-aikatöissä vuonna 1998, en ollut vielä täyttänyt viittätoista. 2002 kun valmistuin ylioppilaaksi pidin välivuoden ja kävin töissä. Tradenomiopintojeni aikana tein osa-aikatöitä ja lopulta myös ihan kokopäiväduunia samalla kun opiskelin, vuodesta 2005 alkaen tähän päivään saakka. Näitä kokemuksia en vaihtaisi mistään hinnasta pois.