Yksi sisään - yksi ulos!

En jostain syystä ole nyt pitkään aikaan jaksanut aktivoitua tämän blogin kanssa. Jotenkin sitä alkaa väsähtää ja ikään kuin käpertyä sisäänpäin, haluaisin lötkötellä vain kotona jossain löysissä vaatteissa ja unohtaa hyvin pitkälti kaiken muun maailman :)

Muru potkii kovasti, välillä maha ihan liikkuu puolelta toiselle potkujen voimasta. Ja en ole ihan varma mutta luulen että se on ehkä vauvan pää, kun välillä tuntuu selkeästi kyljessä sellainen nyrkinkokoinen "pallo", joka tekee vatsasta toispuoleisen näköisen. Ihan hassu! Mutta mitään ikäviä oireita ei ole vieläkään ilmaantunut. Tietysti minua hengästyttää tosi helposti ja vatsa ottaa vastaan esim. kenkiä laittaessa (muutenkaan ei kumartelut oikein onnistu) ja se nenäverenvuoto on yhä päivittäistä, mutta.. kasvojen iho alkaa näyttää tosi hyvälle, hiukset ja kynnet ovat ok, edelleenkään jalkakarvat ei kasva kovinkaan paljon, raskausarpia ei ole ollenkaan eikä mitään muutakaan epämiellyttävää. Ei röyhtäytä, ei närästä, ei ole ummetusta, ruoka maistuu ja uni :) noh öiset vessareissut ovat kyllä lisääntyneet, enää ei riitä kerta yössä vaan jopa kaksi tai kolmekin kertaa täytyy käydä pissalla. Ja nämä mun unet - voi hyvää päivää.. näen niin todentuntuisia ja ihmeellisiä unia! Ei vauvasta, mutta kaikesta muusta mahdollisesta kyllä, ja useimmiten ne unet eivät ole mitään kovin mukavia vaan kuin pahimmasta kauhuleffasta.. :/

Niin tämänkertaisin bloggauksen otsikko viittaa siihen, että olen taas kerran ajatellut lähteä mukaan sellaiseen projektiin, että kun ostan jonkun kauneudenhoitotuotteen, heitän jonkun vanhan pois. Siis sellaisen, joka on käytetty loppuun tai esim. kynsilakan joka on jo niin kuivunut ettei sitä voi käyttää tms. Eli en osta mitään mikä kuormittaisi mun kaappeja enää enempää, vaan aina teen tilaa heittämällä jonkun samalla pois. Nyt siis täytyy kuluttaa näitä nykyisiä varastoja ahkeraan ennen kuin pääsee shoppailemaan! Tosin ajattelin huomenna jo vierailla Kampin kauppakeskuksen Kampitus-päivillä.. noh sieltä ehkä lähtee vain vaatetta mukaan. Niin joo ja ostin eilen muuten ensimmäisen virallisen imetystoppini Bebesistä.

Sokerirasitus

Ensin haluaisin sanoa kaikille niille jotka jännittävät ja pelkäävät sokerirasitustestiin menoa: ei ole mitään jännitettävää! Minut peloteltiin aika "hyväksi" siitä, miten siellä yrjö lentää, vähintäänkin pyörryn, tulee vapinaa ja kylmä hiki, juotava liemi on kuvottavaa enkä selviä sairaalasta kotiin ilman mukaan otettavia eväitä jne.jne.

Noh. Kaikki meni mielestäni oikein hyvin. Sokeriliemi oli tietysti hyvin makeaa ja sitä piti juoda aika paljon (3 dl), mutta ei mikään mahdoton tehtävä. Hörpin juoman ihan hymyssä suin. Jos pystyy aloittamaan aamun irtokarkeilla, pystyy aloittamaan aamun myös sokeriliuoksella! :)
Hankalinta koko testissä oli ehkä se, että nukahtaa ei saanut. Olin varustautunut sekä Hesarilla että kirjalla, ja niinpä aika kului melko mukavasti lueskellen vaikka hieman väsyttikin. Lisäksi olin pukeutunut mukavaan oloasuun ja villasukkiin, joten mikäs siellä ollessa.

Huono olo ei tullut missään vaiheessa. Ei oksettanut eikä pyörryttänyt. Minulla näin normaalisti sokerit heittelevät välillä kovastikin, mutta tuossa testissä olo pysyi koko ajan melko tasaisena. Eli jos olisin tiennyt miten "kivuton" kokemus se on, en olisi etukäteen jännittänyt yhtään. Testin jälkeen kävelin ihan omin voimin kotiin syömään lounasta, ja kylläpä ruoka maittoi!

Yksi vähän kurja juttu oli se, että verikoe otettiin 3 kertaa tunnin välein samasta kohtaa suonta. Joten toisella ja kolmannella kerralla pistäminen jo hieman sattui ja verta ei meinannut millään tulla tarpeeksi. Ja sitten kun neula otettiin pois, niin suoni jäi jotenkin hassusti vähän vuotamaan.. ja nytkin kun tuota kyynärtaivetta katsoo, siinä näkyy selvä "neulanreikä" ja muuten ympäristö on hieman mustelmainen. Mutta eipä minulla mitään neula- tai verikammoa ole, joten ei se haittaa. Sen verran monta kertaa olen käynyt mm. verenluovutuksessa, että näihin nyt on tottunut. Mutta tuo on tosiaan joskus vähän ikävää, kun samaa kohtaa sörkitään peräkkäin monta kertaa.

Niistä sokereista sitten. Paastoarvo oli 4,7 eli aivan hyvä. Muut tulokset tulevat kuulemma neuvolaan, seuraava neuvola olisikin sitten eka neuvolalääkäri ensi viikon torstaina.

Oireita sun muuta

Raskautta on nyt takana pian 26 viikkoa. Olen kaiken kaikkiaan voinut oikein hyvin, etukäteen olin lukenut kyllä kaikista mahdollisista raskausvaivoista, mutta minulle niistä on tullut vain vähän harmeja. Edelleen nenä vuotaa verta oikeastaan päivittäin, mutta siihen on jo niin tottunut että enää asiaa ei juurikaan hätkähdä. Eilen neuvolassa mitattiin hemoglobiini ja se on samalla tasolla kuin raskauden alussa, 119, eli minulle varsin normaali. Joskus on ollut parempikin, mutta tämä on oikein hyvä taso.

Lisäksi väsymys ei ole ollenkaan ollut niin paha kuin etukäteen kuvittelin. Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat ja nukahdan tosi helposti vaikkapa bussiin tai suurempaankin meteliin jos oikein väsyttää. Ja saatan ottaa sellaisia mikrotorkkuja, laitan silmät kiinni  minuutiksi ja ehdin jo nähdä unta :) eli väsymyksen kanssa ei mitään uutta.

Alaselkä/lantiokipu on ollut ehkä näkyvin raskausvaiva, sillä tämäntyyppistä kipua en ole aiemmin tuntenut. Mutta sitäkään ei ole joka päivä, joten asian kanssa pystyy vielä ihan elämään.

Hyvää raskaus on tehnyt iholleni; näpyt ovat hitaasti mutta varmasti alkaneet kasvoiltani häviämään! Olen asiasta suunnattoman onnellinen, ja mikäli kehitys jatkuu näin, uskon että synnytykseen mennessä myös punaiset arvet poskilta/leuasta on hävinnyt. Loistavaa. En ole nimittäin kosmetologillekaan ehtinyt moneen kuukauteen. Kynnet ja hiukset ovat samalla mallilla kuin ennen raskauttakin joten niiden kunnossa ei muutoksia.

Murun potkut tuntuvat päivittäin, ja ne tuntuvat oikein ihanilta. Olen edelleen hyvin hyvin rakastunut tähän pikkuiseen masussani.