Katkeruutta ilmassa.

KP 1.
Mitä ihmettä tämä nyt voi tarkoittaa? Kierto jotakin 25 päivää. Ei ole ikinä eläissäni ollut näin lyhyt. Jotain on nyt vialla.

Katkeraa katkeraa. Tiedetään, että eihän tässä ole vauvahaaveilua ollut vasta kuin ihan vähän aikaa ja kaikki on periaatteessa ihan ok, olen vielä suht nuori ja parisuhteessa kaikki hyvin ja taloudellisestikin tulemme toimeen. Joten miksi katkeroitua, miksi olla kateellinen? Mutta minkä sitä ihminen tunteilleen voi.

Menkkakivut oli taas jälleen ihan kamalat, kuten aina. Siinä ei mitkään buranat auta, kun kipu vie järjen.. sitten kun sain sen hieman särkylääkkeillä taintumaan, suutuksissani tein lähes 50km fillarilenkin, tunnin salitreenin ja kotiin tultuani imuroin ja korkkasin valkkaripullon. V*tuttaa.

Toisaalta. Alunperin menkkojen piti alkaa vasta lomalla, jolloin olemme reissussa. Sehän on aina tosi inhottavaa, kun ei ole varmuutta miten pääsee vessaan ja pesulle jne. Joten nyt nämä on kärsitty sitten pois jo ennen ensi viikkoa. Ja miehen kanssa kun joskus pilailtiin että olisihan se ihana laittaa lapsi aluilleen ulkomaanmatkalla, niin nyt taitaa seuraava ovis sattua sitten juuri matkalle. Että sen puoleen..

Ehkä tämä viini rauhoittaa mua vähän. Taidan tehdä jonkun hyvän ruoan ja jälkkärin (kävin eilen mustikkametsällä ja sain jopa ihan ok "saaliin" :) ) ennen kuin mies tulee kotiin. Niin juu ja postista tuli mukava paketti tilaamiani Dermalogican tuotteita, ja ne lähtee nyt kokeiluun (sitä MediBac-sarjaa aikuiselle näppyiholle). Voin vaikka raportoida sitten syksyllä, ovatko toimineet mulla vai ihan kuraa. Toistaiseksi naama on kyllä ihan pommin jäljiltä huonona :(

Niin joo. Ja aloin tuossa pari päivää sitten suunnitella, josko lähtisimme tammi-helmikuulla vaikka Thaimaahan talvilomaksi. Sitten mietin myös sitä, että mitä jos ole pitkälläkin raskaana tuolloin enkä voi lentää. No mutta nyt en ajattele enää, vaan alan suunnitella sitä toden teolla. Minulla asuu tuttavia Thaimaassa, joten ehkäpä alan ottamaan heihin yhteyksiä.

Ja mikä parasta, ihan kohta alkaa kesäloma ja koulutehtävätkin on jo hyvällä mallilla. Ehkä tämä tästä.

Ajatuksia

KP 24. Jännittää. Mutta ei mitään oireita! Poislukien väsymys, nenäverenvuoto (kahtena päivänä viime viikolla) sekä rintojen arkuus. Mulla ei ole ikinä ennen käynyt niin, että lenkillä rintoihin olisi alkanut sattua se "höllyminen" (okei B-kupin tissit ei edes juuri hölly). Mutta niin vain perjantaina sattui..

Nyt olen ajatellut kyllä enemmän tulevaa lomaa ja siihen liittyviä asioita, kuin tätä vauva-asiaa. Se pitäisikin jättää taka-alalle, koska en siihen vaikuttaakaan voi. Nyt pitäisi keskittyä tekemään ne pari rästissä olevaa koulutehtävää sekä työjutut jotka ennen lomaa pitää vielä saada valmiiksi.

Nyt on ihana keskittyä alennusmyynteihin, paistavaan aurinkoon, tuoreisiin mansikoihin, fillarointiin, lenkkeilyyn.. ja miksei parisuhteeseenkin. Jotenkin se vain kiristelee välillä niin, että suorastaan nautin kun saan olla kotona yksin. Noh tämä nyt on vain joku tällainen kausi.

Kroppamietintää

Mun pitäisi laihduttaa.
Tänäaamuna puntilla (tänään siis fillarointia 14km + sekalainen aamutreeni salilla) katselin mun käsivarsia kriittisesti, ne on hyvät pumpissa, mutta näin ”löysinä” niissä on ihan liikaa rasvaa. Vatsa on ihan onneton tapaus, ja reisistäkin riittäisi otettavaa. Mutta tämän tytön itsekuri loppuu just siinä sipsi- ja karkkihyllyn kohdilla noin pääsääntöisesti. Syön myös ihan liikaa grilliruokaa, rakastan grillihampurilaisia.. niin ja kermaperunoita ja kaikkea oikein juustoista ja kermaista ja rasvaista ja lihottavaa. Toinen juttu on myös se, että ruokavaliolla saattaisi olla vaikutusta myös ihoon. Iho on nyt ihan järkyttävän huonossa kunnossa, enkä tiedä miksi. Nämä isot hormoninäpyt eivät nujerru vaikka mitä tekisi ja taitaa itse asiassa olla tulossa vain lisää. Ette arvaa miten paljon huono iho on mun elämääni rajoittanut..
Teininä en ikinä voinut mennä kavereille yötä, enkä myöskään koskaan voinut bileiden jälkeen mennä jatkoille ja yöksi kenenkään luo vaan oli pakko mennä kotiin. Enhän olisi voinut pestä meikkejä julkisesti pois. Saunaillat, yhteiset biitsi- ja uimaretket, kaikki missä olisi pitänyt olla ilman meikkiä- nou nou. Silloin tuntui, että jään tosi paljosta paitsi, ja tuntuu se vieläkin. Nyt on ikää jo näin paljon eikä vieläkään kasvoissa näy rauhoittumisen merkkejä.

Tähän vielä loppuun jos laitan vaikka listaa käyttämistäni ihonhoitotuotteista:
-putsarina Erisan herkän ihon puhdistusgeeli
-kasvovesi myös Erisania
-päivävoiteena Dermalogican MediBac –mattavoide
-yövoiteena Korresin jugurtti tai granaattiomenavoide
-tehona näpyille Elsa Hjeronymuksen täsmätuote sekä teepuuöljy

-kuorintana Bodyshopin seaweed-rakeinen kuorinta
-naamioina seaweed-naamio sekä Lumenen turvenaamio

ps. vieläkään ei mitään tuntemuksia ”down there”. Pitäisi saada koko asia pois mielestä. Huoh.

Ei tuntemuksia

Olen kuumeisesti tutkinut netistä, pitäisikö mahdollisen hedelmöityksen jälkeen olla jotain tuntemuksia. No mulla ei ainakaan ole. Todennäköisesti mitään ei ole sisälläni edes tapahtunut..

Huoh. En jaksaisi stressata, koska stressaaminen on pahasta. Kasvot on täynnä isoja hormoninäppyjä, joita inhoan ja jotka eivät lähde millään.. ovat kipeitä ja isoja, leukapielet täynnä. Niitä on edes meikillä vaikea piilottaa, kun ovat sellaisia kahden-kolmen nuppineulanpään kokoisia ... :( argh!!

Eilen fillaroin 14km. Olen mukana tuolla kilometrikisassa erään kaveriporukan kanssa, ja toistaiseksi ainakin joukkueessamme puolen välin paremmalla puolen :) Tänään pitäisi jaksaa salille, kamppeet on ainakin mukana, mutta väsymys on niiiiiin armoton.. Mulla on ihan täysin mennyt maku salitreenaamisesta. Ei pitäisi sanoa sitä ääneen, koska pitäisi suggeroida itsensä vaan tykkäämään treenistä eikä päästää tätä tunnetta irti. Mutta tässä se nyt kuitenkin on. Tykkään toki tehdä muutamia juttuja, kuten ylätaljaa lapiokahvalla, alataljaa, pystypunnerrusta smithissä, peckdeckiä.. mutta sitten on niitä tärkeitä liikkeitä, joita en jaksaisi yhtään. Mutta ne on pakko pitää ohjelmassa mukana. Yökssssss...

Eilen illalla koitin vähän tehdä pitkästä pitkästä aikaa toista duuniani, mutta jaksoin ehkä 15 minuuttia ja aloin katsoa telkkaria. Hyvä hyvä. Tällä viikolla pitäisi kirjoittaa myös yksi kouluessee, en ole edes aloittanut sitä hommaa vielä..


Niin joo tsekatkaahan tämä

Taas uutta myytävää :)

Ovulaatio

En ole koskaan aiemmin edes ajatellut koko ovulaatio -asiaa. Eli että mun pitäisi ovuloida ja olla yhdynnässä ovulaation aikaan, jotta koskaan voisin vauvaa saada. Nyt olen pohdiskellut, mikä on, kun ei mulla enää nykyään mitään ovulaatiotuntemuksia ole. Muistan että joskus nuorena, ennen pillereitä ym. juttuja, tuntui kierron puolivälissä menkkamaisia oireita ja ovistahan se taisi silloin olla. Mutta nykyään - ei mitään.

Onko se nyt niin varmaa sitten, että ovuloisin ollenkaan? Menkkakierto on kyllä säännöllinen. Ja toisekseen, olen ahkerasti käynyt gynekologilla kaikenmoisissa tarkastuksissa, eikä koskaan ole ollut mitään sanomista. Mutta kuinka omituinen se ihmiskroppa voikaan olla. Miten se saattaa toimia tai olla toimimatta. Miten kaikki luonnolliseksi kuvittelemani asiat ovatkin hentoisia kuin perhosen siiven isku.

Edelleen haluaisin sanoa, että seksuaalivalistus ainakin omalla kohdallani on jäänyt todella todella heikkoihin kantimiin silloin teini-ikäisenä. Oikeasti! Mistä sitä tietää mitä haittavaikutuksia on voinut olla esim. e-pillereiden popsimisella vuosikausia (siis myös muuhun kuin ehkäisytarkoitukseen) ja se, miten aina on korostettu liiallisuuksiin asti että paksuksi voi pamahtaa vaikka puolukasta. Just joo..

Todellisuudessa en haluaisi ajatella koko vauva-asiaa yhtään. En sitä, milloin seksiä pitäisi harrastaa. En sitä, minkälaiset elämäntavat minulla pitäisi olla. En sitä, että olenko voinut nuoruuden päätöksillä tai tekemisillä vaikuttaa peruuttamattomasti kroppani toimintaan. Enkä sitä, että koskaan ei voi olla varmaa, pystyykö omaa lasta saamaan. Haluan ajatella nyt vain tätä kesää, tätä lämpöä, tätä iltaa.