Ihan kauhean onnellinen!

Tänään oli np-ultra, ja siinä kaikki näytti hyvältä. Näimme pikkuisen Murun ensi kertaa <3
Kaikki raajat oli tallella, aivot, sydän ja selkä ok, myöskin massu ja napanuora. Ihana pieni, rakastuin <3

Iho :(

Mun kasvojen iho on mennyt ihan järkyttävän huonoksi raskauden aikana.

Tai siis en tiedä onko raskaus pelkkä syy, voihan se olla, että naama olisi tällainen anyway, mutta nyt se on siis todella pahana. Poskien pieni röpelö on vaihtunut ihan kunnollisiin, kipeisiin näppyihin, ja leukapielissä ihon alla on kosketusarkoja pallukoita. Siis ihan sellaisia kunnon möllejä :( Ihonhoitorutiineja en ole muuttanut, edelleen käytössä voiteina Dermalogican aikuisiän akneen suunnitellut päivä- ja yövoide, pesussa Sebamed ja kasvovetenä vaihtelevasti mikä milloinkin. Näppyjen kuivatukseen sitten apteekin tuotteita.

Päätin nyt sitten että kokeilen vielä tuota Exuviancea. Menkööt syteen tai saveen, mutta ei tämä tästä pahemmin enää huonontuakaan voi! Tilasin netistä Exuviancen akneiholle tarkoitetun putsarin ja päivävoiteen. Katsotaan nyt, alkaako mitään tulosta tulemaan..

Muuten vointi on ollut ihan ok. Väsyttää toki mutta kuvotus on pysynyt hieman paremmin taka-alalla. Ei mitään outoja ruokahimoja ja kaikki maistuu ihan normaalisti. Hyvä näin! :)

Hyvinvointia ja pahoinvointia

Ihanaa olla näin onnellinen.
Vaikka vieläkin tuntuu ihan epätodelliselta ajatus että sisälläni kasvaa oikea vauva, ihminen, minun ja rakkaani yhteinen lapsi. Toisaalta pelottaa tämä onnen tunne, pelottaa että jos se otetaankin minulta pois. Toisaalta olen niin pakahtua tästä rakkaudesta :)

Fyysisellä puolella pahoinvointia on ollut edelleen mutta ei onneksi enää niin voimakkaana kuin vielä viikko-pari sitten. Ruoka on maistunut hyvin eikä mitään erikoisia mielitekoja ole ollut. Unta tarvitsee hirmuisia määriä mutta se nyt ei ole minulle mitään uutta..

Urheiluharraastusten jääminen taka-alalle harmittaa tosi paljon. Pelkään että plösähdän ihan muodottomaksi möykyksi, mutta en vaan tältä väsymykseltä saa itsestäni irti mitään. Hengästyn pelkästä portaiden noususta ja töiden jälkeen iltapäivällä en pysty edes ajattelemaan mitään urheilua, väsyttää niin. Tänään kuitenkin otin salikassin mukaan töihin, eli ainakin teoreettinen mahdollisuus yhteen voimatreeniin tällä viikolla olisi. Lähden nimittäin huomenna viettämään pitkää viikonloppua maalle, ja siellä teen korkeintaan pieniä kävelylenkkejä.

Mutta tarkoitus onkin lähteä rentoutumaan, nauttimaan hyvästä ruoasta ja lapsuuden ystävien seurasta. En ole heitäkään nähnyt moneen viikkoon, ihana päästä tyttöjen kanssa vaihtamaan kuulumisia! :)

ps. ensi viikolla eka ultra, jännää.....

Labrakokeita

Kävin tänään labrakokeissa. Mulle jäi neuvolasta ihan pää sekaisin siitä, milloin pitää mitäkin käydä mitattamassa.. noh eipä se labran tätikään oikein tiennyt mutta oli oikein mukava ja otti selvää! Nyt siis otettiin verta SPR:n näytteeseen (ilmeisesti veriryhmää varten, joka kyllä on tiedossa että mulla on A) sekä nuo HIV, kuppa ym. testit. Myöskin pissanäyte, josta kaiketi katsotaan sokerit tai valkuaiset tai mitkä lie (saa valaista hölmöä!) :)
Sen verran monta kertaa olen verenluovutuksessa vapaaehtoisesti käynyt, että eipähän tuo tuntunut yhtään miltään.

Mutta aina labroissa jaksaa huvittaa ne vanhukset, jotka seisovat puolta tuntia ennen labran avautumista siellä oven takana ja rynnistävät sisään heti kun ovet raottuu.. mä en oikein ymmärrä, mikä ihmeen kiire niillä on? Eikö se olisi mukavampi levätä ja käydä rauhassa kokeissa? Mulla esimerkiksi oli sellainen juttu että labrassa piti käydä syömättä ja pissaamatta, joka on kyllä tässä olotilassa aika mahdoton yhtälö (oksettaa, pyörryttää ja kusihätä jatkuvasti) sekä piti ehtiä töihin ennen klo 9. Ja matkaa menee sairaalalta duuniin tunti.

Eli labrassa piti olla heti klo 7, äkkiä kokeiden jälkeen aamiaista jotten oksenna ja tukka putkella töihin. Ehdin kuin ehdinkin :) Onneksi meidän koti on sairaalalta kävelymatkan päässä, niin siihen ei tuhraantunut juuri aikaa vaan sain mukavan happihyppelyn heti aamusta.

Toiseen aiheeseen vielä; kävin viime sunnuntaina salilla ja maanantaina "perfect body"-jumpassa. Salilla tuntui vielä ihan hyvälle, mutta jumpassa sykkeet kohosi aivan liikaa ja tuli ahdistava tunne. En voinut tehdä ihan muiden tahtiin ja päätinkin, että tästä eteenpäin mun liikunta on siis kevyttä salia, kahvakuulaa ja reippaita kävelylenkkejä.

Ja jos joku tietää hyviä MAMMAJUMPPIA Helsingin seudulla, niin saa vinkata!