Täpinöissä!

Viimeiset 5 päivää ennen hääillallisia edessä :)

Kampaaja on värjännyt hiukset, hampaita on valkaistu, ripsissä on pidennykset- tänään menen suunnittelemaan kivan hääkimpun, huomenna ja torstaina salitreeniä, perjantaina siivous ja manikyyri. Sitten kaikki on valmiina lauantaita varten.

Eilen avasin myös fillarikauden oikein kunnolla ja kävin pyöräilemässä 20km. Aikaa tähän meni noin tunti, eli sellaista melko leppoista pyöräilyä, ei tuolla kaupungissa voi niin lujaa mennäkään. Tänään sitten pyöräilin aamulla osan työmatkastani (koko matkan pituus on noin 30-35km, josta fillaroin noin 7km) ja iltapäivällä sama matka uudestaan. Pyöräillessä on hyvä kelailla ajatuksiaan, ja tajusin juuri että mullahan on oikeasti koulua enää tosi vähän jäljellä! :o Tänään juuri oli ilmoittautumiset ensi syksyn opintoihin, ja mulle tulee syksyllä 9op enää lähiopintoja. Saan siis ensimmäisenä opiskeluvuotena täyteen 51 op josta olen kyllä enemmän kuin ylpeä! Tämä kaikki siis kokoaikaisen päivätyön ohessa, hiphei.

Viimeiset lähiopetustunnit ovat parin viikon kuluttua, ja kesähän on vapaata koulusta. Ajattelin tehdä kuitenkin opinnäytetyötä ihan säännöllisesti siten, että se olisi pitkälti syyskuun alkuun mennessä kuosissaan ja voisin ensimmäisen version ohjaajalleni palauttaa. On sitä kuitenkin jo nyt enemmän ja vähemmän noin 30 sivua kasassa, ja kokonaislaajuus tulee olemaan jotakin reilut 100 sivua.

Kunhan nyt tosiaan saa tämän lukuvuoden pakettiin, niin aion kyllä palkita itseni Tukholmassa kesäkuussa kivoilla vaatteilla ja värikkäillä drinkeillä :)

Töitä riittää.

Olen vähän jo katsellut sillä silmällä, minkälaisia työtehtäviä voisin valmistuttuani hakea. Opiskelen tällä hetkellä ylempää AMK-tutkintoa, joka vastaa siis KTM-tutkintoa mutta ammattikorkeakoulupuolelta. Aiemmin aina ajattelin, että hakisin suoraan opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi, mutta pikkuhiljaa nämä haaveet ovat vähintäänkin siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Olen nimittäin sen verran nyt jäänyt mielestäni palkkakuoppaan (okei, osittain tämä oli oma valintani siirtyä alalta toiselle ja otin pienemmän palkan saadakseni inhimillisemmät työolosuhteet ja tehtävät) eikä urani ole edennyt kovinkaan vauhdikkaasti. Olen toisin sanoen jämähtänyt tälle tasolle, jolle tradenomi usein jämähtää, eli avustaviin tehtäviin :/
Laskeskelin silti, että minulla on hyvää, meriitiksi laskettavaa työkokemusta nyt noin 6 vuotta, valmistuttuani vuoden kuluttua kokemusta olisi 7 vuotta ja taskussa 2 tutkintoa. Ikää kuitenkin vielä vuodenkin kuluttua on alle 30v, joten kyllähän tässä ehtii!

Nyt on kovasti motivaatiota kyllä saada nämä opinnot valmiiksi. Se avaa ovia paitsi parempiin duuneihin, myös parempaan ansiotasoon mikäli jään nykyiseen. Ja voi olla, että tehtävänkuvaanikin voitaisiin kehittää vielä – tämä tosin pienellä varauksella. Meillä on nimittäin niin pieni organisaatio, että mitään ylennystä ei voi tulla, mutta jospas hieman saisin vastuullisempia hommia..

En ota stressiä siitä, miten saisin perhe- ja työkuviot yhdistettyä. Ensinnäkin, vauva-asiat eivät ole mitenkään vakavasti agendalla, tulee jos on tullakseen. Toisekseen, en ole vaihtamassa työpaikkaa missään nimessä ennen kuin olen valmistunut koulusta, eli aikaisintaan vuoden päästä. Kolmanneksi, minulla on nytkin hyvä vakituinen paikka, joten ei täältä ole vielä vuodenkaan kuluttua ns. kiire pois. Neljänneksi, mies on kuulemma jäämässä mielellään hoitovapaalle :) eli minä saan kuulemma tehdä uraa jos tahdon.

Lisäilin hieman uutta myytävää myös tänne, kurkatkaahan :)

Urapulinaa

Olen miettinyt jo monta vuotta sitten itselleni sopivaa ”urapolkua”. Se on kuin viisivuotissuunnitelma minulle, mitä kohti mennään ja tiedän että minua kyllä motivoi se päämäärä kunhan vain sen saan kirkastettua.

Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman tein vuonna 2005, tai silloin se taisi olla kolmevuotissuunnitelma. En ihan tarkalleen muista mitä siinä oli, mutta ainakin amk-tutkinnon suorittaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa sekä vakituinen työpaikka ja mies. Tässä kohtaa tuo ”mies” kuulostaa ehkä vähän kornilta, mutta niin se vain oli. Naisen on kuitenkin otettava myös nämä biologiset asiat huomioon :)

Viimeisimmän suunnitelmani tein kesällä 2009. Se kattaa myös noin kolme vuotta. En nyt paljasta tarkkaan mitä siihen kuuluu, mutta urapolun osalta tietysti tämä nykyinen vakituinen työpaikkani on tavallaan jo saavutettu. Pidän työstäni tosi paljon ja olen nykyisessä pestissäni onnellinen, mutta tietysti ajatellen tulevaa tutkintoani valmistumiseni jälkeen muutaman vuoden kuluttua olisi viisasta hakea vastuullisempia töitä. Nyt kun olen tehnyt oman työni ohella myös toimistosihteerin tehtäviä, minulle on kirkastunut vähintäänkin se että minun aikani kahvien keittelijänä on todellakin ohi. Kaikissa töissäni tähän saakka kahvien kattaminen, keittiön siivous ym. ovat olleet yksi minulle langennut työ, ja mikäs siinä, pidän tuollaisesta puuhastelusta.

Mutta nyt tajusin että aika aikaansa kutakin, enää en sitä halua. Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää hermot siihen, että aikuiset ihmiset eivät saa likaista kahvikuppiaan laitettua astianpesukoneeseen, vaan se jätetään esim. tiskialtaaseen tai pöydälle. Minä en jaksa olla yleinen siivooja, koska se ei työnkuvani ole, eikä se oikeasti ole toimistosihteerinkään työnkuva siltä osin, että ei mielestäni tarvitse heittäytyä kenenkään palvelijaksi jos toinen on vain laiska! Minä olen nyt nämä juoksuni juossut, ja nyt keskityn mielelläni toisenlaisiin hommiin. Sijaistaminen ja tuuraus on ok, mutta mukava huomata että jossain vaiheessa sitä luonnostaan jo toivoo lisää vastuuta ja niitä koulutustaan vastaavia tehtäviä enemmänkin.
Eli jossain vaiheessa jos etsin muita tehtäviä, niin kahvien keittelijää minusta ei tule.