Hormoneiden säestämiä mielipiteitä!

Mä en tiedä miksi, mutta mulla on jo pitkään pitkään kytenyt sellainen ajatus päässä että naiset tekee lapsia saadakseen jonkun miehen "kiikkiin". Ehkä tämä ajatus syntyi joskus lukioaikoina tai siinä hieman teini-iän jälkeen, kun kotipaikkakunnallani oli näitä typyköitä jotka ainakin juorujen ja melko varmojen huhupuheiden perusteella olivat hankkiutuneet raskaaksi siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä juuri sille koulun söpöimmälle tai muuten vaan coolimmalle pojalle. Ja nämä pojat- no useinhan siinä sitten oltiin niin, että tyttö jäi yksinhuoltajaksi joko saman tien tai ainakin melko pian. Mutta se ihastus oli saatu oman lapsen isäksi.

Vieläkin jostain syystä, etenkin jos ikäeroa miehen ja naisen (isän ja äidin) välillä on paljon, tulee lapsen tekemisestä sellainen taka-ajatus että onkohan tuo vain jotain peliä tai hyväksikäyttöä. Toisaalta jo tuolla ekassa kappaleessa kirjoitin vähän väärin, eihän se pelkkä nainen sitä lasta tee, vaan kyllä siihen mieskin tarvitaan. Ja voisihan se mieskin huolehtia siitä ehkäisystä.. mutta mitä jos nainen valehtelee, että ehkäisy on ok?

Eihän toki miehiäkään saisi pitää minään lapatossuina, joilla ei ole omaa tahtoa. Jotenkin sitä aina vaan päätyy sille kannalle että "voi sitä ukko parkaa, nyt tuon justiinan tossun alla lopun ikäänsä".. tai että nyt siltä jää nuoruus elämättä ja riennot rientämättä, kun nainen ei suostunutkaan aborttiin. Minä en nimittäin usko siihen, että monikaan nainen pystyisi elämään siten, että lapsi on mutta mitään MITÄÄN vaatimuksia lapsen isää kohtaan ei olisi. Kyllä ne vaatimukset ihan varmaan jostakin kytevät, viimeistään jossakin hädän hetkellä sitten. Vaikka siis mies ei olisi lapsen elämässä mitenkään ollut eikä edes halunnut jälkikasvua.

Naisella onkin aika suuri päätäntävalta, ja niin tietysti pitää ollakin, naisen kehostahan siinä lopulta kuitenkin on kysymys. Ja onhan se päätäntävalta niinkin päin, että jos mies haluaisi lapsen mutta nainen ei- eipä siinä mies oikein sitten pakottaakaan voi. Ja onhan toki näitä tapauksia että ensin ollaan yhdessä ja suunnitellaan ja kaikki on yhteisesti sovittua, mutta kuitenkin lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu. Ja usein kai se on sitten niin, että äiti jää lapsensa kanssa, ja isä lähtee. Ehkä. En ole tilastoihin perehtynyt. Itse sitä vaan on aika vanhoillinen näissä asioissa. Enpä tiedä voimistavatko nämä raskaushormonit omia perheeseen liittyviä mielipiteitä, todennäköisesti kyllä, mutta jostakin kumman syystä en olisi itse voinut koskaan harkitakaan muuta ratkaisua kuin tämä, että ensin seurustellaan ja tutustutaan (monta vuotta) ennen kuin vihille, ja sitten vasta vauva-asiat tulivat ajankohtaiseksi.

En ole pitkään aikaan taas ehtinyt kirjoittaa.

Olen aloitellut päiväduunissani yhtä suurehkoa projektia, tai oikeastaan kahta, joista toinen liittyy myös opiskeluihini. Mutta tämä ensimmäinen juttu on siis pelkästään työhön liittyvä, jossa itse olen projektista vastaavana siinä on aika tarkka toimintasuunnitelma ja deadline minkä mukaan pitää mennä. Toisaalta pitäisi itse olla innovoiva ja kekseliäs ja luoda jotain uutta mikä herättäisi myös muissa ihailua ja mielenkiintoa – helpommin sanottu kuin tehty!

Sitten tämä toinen projekti on lopputyöni, joka siis liittyy sekä töihin että kouluun. Siinä on todella iso työstäminen. Aloittanut olen jo, mutta senkin suhteen deadline on todella TODELLA tiukka. Pakko jotenkin vain selvitä, koska mikäli nämä molemmat hommat menevät niin kuin pitää, saan näistä aika ison sulan hattuuni. Se tulee vaikuttamaan myös tulevaisuuteni ja työkuvioihin sitten siellä, jos joskus vaihdan työpaikkaa jne.

Pelkästään kouluun liittyviä tehtäviä on tässä vaiheessa kesken vain yksi, ja sekin onneksi aika hyvällä mallilla. Vielä pari kirjaa kun saisi luettua ja niistä referoitua ne hienoimmat ajatukset raporttiin mukaan, niin sen voisikin sitten palauttaa. Deadline maaliskuun alussa.

Tein kakkosduuniani kolmena iltana viime viikolla, ja tällä viikolla eilen, tänään ja sunnuntaina. Ehkä myös huomenna. Onneksi työajat voin päättää itse, mutta toisaalta jos ei mitään tee ei tule rahaakaan..

En ymmärrä millä ihmeellä sitä ihmiset elävät. Kun haluaisin ostella vaatteita, kosmetiikkaa, ruokaa, sisustaa, käydä viihteellä.. ei onnistu mitenkään ellei tee budjettia ja yritä pysyä siinä. Kuitenkin tuloni ovat varmaankin ihan keskinkertaiset enkä harrasta mitään ökyilyä tai tuhlailua. Asuminen uudessa kolmiossa pk-seudulla ja laadukas auto + mp-harrastus nyt tietysti syövät jonkin verran rahaa, mutta eivät ne minusta mitään erityistä luksusta ole? Vaatteita ostan uusina harvoin, käytän paljon nettiä ja tilailen ulkomailta tai huutonetistä. Samoin meikkien ja muun kosmetiikan kanssa. Yritän todellakin olla säästäväinen, mutta jo pelkästään ruokaostoksiin menee niin paljon kuukaudessa että.. noh sehän nyt on itseensä panostamista vain. Siis hyvän ja maukkaan ruoan syöminen :)

Pakko vähän purkautua.

On jotenkin kummallinen olo! Päässä pyörii paljon asioita, kaikki jotenkin puolivalmiita, mistä ei saa otetta.. hääjuhlien valmistelu on edennyt hyvin, mutta silti oloni on jotenkin epätodellinen. Koulun ja opintojen puolelta näyttää, että ei taaskaan suju oikein niin kuin pitäisi. Töissä on tulossa tälle vuodelle isot projektit enkä edes ajattele etten selviäisi, koska nämä on sellaisia mittareita että vaihtoehtoa ei ole. Ikinä en urallani etene jos en tällaisia hanskaa. Niinpä paineet on hieman suuret siltäkin suunnalta.
Hankin itselleni myös sivuduunin. Vuosi 2010 on eka vuosi sitten vuoden 1997, kun en ole tehnyt vähintäänkin kahta työtä yhtä aikaa :) Ja nyt siis tällekin vuodelle on hommattu tekemistä. Uusi työ on mielenkiintoista eikä vaadi minulta kuin muutaman tunnin viikossa. Eikä todellakaan tarvitse ajatella näitä toimistotyöläisen projekteja ja organisaatioita ja missioita ja visioita siinä hommassa. Senkun lyö aivot narikkaan – sopii minulle! Eikä lisäansiotkaan ole pahasta, tietenkään.

Joka tapauksessa. Oloni on outo.. olen törmännyt tässä pariin aika suureen uutiseen lähipiirissäni. Enkä oikein tiedä miten suhtautua. Nämä asiat ovat sellaisia, että ei oikein ole ketään, kenen kanssa niitä käydä läpi. Sillä asiat tapahtuvat henkilöille, jotka ovat kuuluneet elämääni läheisesti vuosia sitten.. kuuluvat toki vieläkin jollakin tavalla, mutta ei minulla ole ketään kaveria jonka kanssa näitä puida ja päivitellä :/ tai onhan toki yksi, mutta ei minusta ole reilua kaataa yhden niskaan aina kaikkea. Ja toisekseen häntäkin näen niin harvoin, että ”sydämen purkua” tapahtuu sen vuoksi liian harvoin.

Kaikki asiathan ovat oikeasti hyvin, enkä edes tiedä, mistä tämä fiilis tulee. Haikea, vihainen, kateellinen, ärsyyntynytkin. Vaikka kaikki on mennyt juuri siten omassa elämässäni, kuin suunnitellut olen. Ehkä se onkin juuri siinä, että muiden elämät eivät ole menneet kuten MINÄ olen suunnitellut. Sitä on vaikea hyväksyä.

Syksyisiä mietteitä

Jotkut päivät vaan on sellaisia että ei tunnu mikään menevän hyvin. Yleensä tällaisesta päivästä seuraa vihaa ja ärtymystä, mutta tällä kertaa siitä on seurannut vain paha mieli ja itkuisuus. Ei tarvitsisi paljoa tuupata että lannistuisin :(

Noh. Pakko kai se on keskittyä siihen mitä on PAKKO tehdä. Koulussa on joutunut taistella ihan luvattoman paljon tähän alkuun, mutta nyt näyttäisi siltä että saan kuin saankin noin 25op suoritettua tänä syksynä. Mutta tämä kaikki ihan oman aktiivisuuden takia; kapuloita on lyöty rattaisiin niin paljon kun on vaan ehditty. Taistella on myös saatu eräänkin huonekalufirman kanssa samoin kuin muissa uuteen asuntoon liittyvissä asioissa. Koko ajan pitänyt lyödä päätä seinään ja vaatia, kysellä, käskeä, reklamoida, palauttaa, valittaa.. Miksi mikään ei voi mennä yhdellä kertaa kuntoon ja OIKEIN? En voi ymmärtää, ilmeisesti on kovastikin rangaistava teko olla oma-aloitteinen, tarkka ja jämpti sekä ahkera. Omista oikeuksistaan pitää näköjään haukan lailla pitää kiinni ja koko ajan tarkkailla miten asiat etenee. Huh.

Onneksi kaksi lokakuista minilomaa lähenee. Ensin on luvassa Tallinnan risteily lokakuun alkupuolella, ja puolessa välissä kuuta lähdemme miehen kanssa hemmottelulomalle kylpylään. Muuta sellaista mukavaa on Elloksen vaatepaketti (se saapui jo, mutta kaikkea sisältöä en ole ehtinyt vielä edes testata) sekä eräästä nettikaupasta tilaamani kosmetiikkapaketti, jonka pitäisi tällä viikolla saapua. Niin joo ja tilasinhan minä jo jouluiset verhotkin odottelemaan joulunalusaikaa.. :) Tosiaan tuolta Elloksesta tarttui mukaan yhdet tummansiniset bootcut-farkut, syys/kevät-takki sekä harmaat suorat housut. Kosmetiikkapuolelta tulossa olisi erilaisia stick-meikkivoiteita, puuteria, eri sävyisiä luomivärejä, huulia pullistavaa kiiltoa sekä kynsinauhavoidetta. Niin joo ja pari mattaista kynsilakkaa, mulla kun noita mattaisia kynsilakkoja ei ole oikeastaan kuin yksi.

No juu eiköhän se mieli taas hyväksi muutu. Mies oli eilen ihanasti siivonnut kotona, ja vietimme eilisen illan leffan sekä hyvän syötävän parissa. Ehkä tänään on luvassa jotain samantyylistä :)