Yrittäjämamma, osa 2

Yritystoimintani lähti siis käyntiin siinä vaiheessa, kun jäin äippälomalle huhtikuun alussa. Nyt on siis reilu kuukausi yrittäjyyttä takana (virallisesti) ja hommat on sujuneet oikein mukavasti! Kävin alkuvaiheessa pari kertaa TE-keskuksen luennoilla koskien yrityksen perustamista, mutta niistä ei oikein jäänyt mitään kyllä käteen.. onneksi kaupallisiin korkeakouluopintoihini on kuulunut melko paljon myöskin yrittäjyysaineita, joten jonkinlainen tietopohja oli jo olemassa. Sitten vain netin kimppuun ja lukemaan verotuksesta, kirjanpidosta, laskutuksesta jne.

Ammattitaitonahan minulla on (digitaalisen) viestinnän osaaminen. Olen vuosia duunarina tehnyt nettisivuja, intranettiä, sosiaalista mediaa, tiedotteita, kuvituksia, osallistunut lehden taittoon, visuaalista suunnittelua jne. Tälle alalle suuntauduin vähän kuin vahingossa, virallisestihan olen ollut aina johdon sihteeri ja sitten viestinnän kuviot ovat tulleet vähän kuin oman työn oheen koko ajan enemmän ja enemmän. Viimeisimmässä työpaikassani, josta nyt siis jäin äitiysvapaalle, viestinnän tehtävät kattoivat varmaan 60-70% koko työmäärästäni, ja "perinteiset sihteerin tehtävät" sen loput 30-40%.

Haaveenani ei ole koskaan ollut ryhtyä yrittäjäksi, lähinnä olen jopa pelännyt sitä: mitä jos ei saakaan asiakkaita, mitä jos ei tulekaan toimeen, mitä jos itse vaikka sairastuu.. Siltä pohjalta tällainen osa-aikainen yrittäjyys nyt tuntuukin oikein sopivalta :) eli teen sunnuntaisin ja arkipyhisin hommia (ei siis vaikuta Kelan tukiin), pysyy ammattitaito yllä mutta kutenkin töitä on sen verran vähän että kyllä tämä työmäärä pitäisi hoitua myös vauvan syntymän jälkeen jos kaikki vaan menee hyvin. Ja tulevaisuuden ajatuksena on itänyt sellainenkin, että ehkä sitä pystyisi paremmin myös rahallisesti jäämään pidemmäksi aikaa hoitamaan lasta kotiin, kun kerran pystyy kotoa käsin tienaamaan pientä lisää tukiin.

En ole pitänyt itseäni myöskään mitenkään uraorientoituneena (enkä pidä vieläkään), mutta jollain tavalla minulle on kuitenkin tärkeää miltä CV:ni näyttää, miten paljon olen opiskellut ja hankkinut työkokemusta, miten olen edennyt urallani ja miten tästä eteenpäin. Haaveena olisi päästä luennoimaan tästä yksityisyrittäjyydestä sekä viestinnän kehityksestä (etenkin tämä sähköinen maailma menee niin hurjaa vauhtia koko ajan eteenpäin..!) Netistä olen lukenut myöskin siitä, miten jotkut mammat tuntevat itsensä ihan mökkihöperöiksi äitiysvapaalla, kun ei ole mitään "aikuisten tekemistä" eikä kontakteja muuta kuin se vauva ja mahdollisesti oma puoliso. Tällaisella osa-aikayrittäjyydellä voi hyvin torjua myös asian tuota puolta, kun on koko ajan vähän kiinni siinä työelämässäkin (tietysti oman jaksamisen mukaan).

PS. Pakko muuten laittaa vielä tämä linkki tähän loppuun, vaikkei itselläni ole ko. palvelun kanssa mitään tekemistä. Mutta mielettömän hyvä idea!! http://www.mamwork.fi/

Yrittäjämamma

Onko täällä muita, jotka tekevät yrityksensä kautta hommia äippälomalla?

Itse tein tämän kuun alusta sopimuksen, jossa työskentelen sunnuntaisin ja arkipyhisin kotoa käsin eräälle yritykselle viestintämateriaalien parissa. Minullahan on viestintään suuntautuva koulutus ja työkokemus, ja nyt kun pystyy hyvin digitaalista viestintää tekemään netin yli missä ja milloin vain, täytyi tilaisuuteen tarttua. Tietysti tämä on vähän "mustaan aukkoon" hyppäämistä, sillä sopimuksen mukaan työskentelisin pari tuntia viikossa myös sitten kun vauva syntyy. Tästä tietysti voidaan vielä jatkossa neuvotella erikseen, mutta näin nyt alustavasti olin ajatellut.

Olen oikeastaan aina tehnyt montaa työtä yhtä aikaa. Kun opiskelin tradenomiksi, työskentelin päivät 8-16 toimistossa ja opiskelin ma-to klo 17:30-20:30 ja joskus vielä lauantaisinkin. Kun valmistuin, tein päivätyön lisäksi iltakeikkaa toiseen duuniin vähintään ilta per viikko. Sitten alkoikin maisteriopinnot, pari iltaa viikossa koulua työn lisäksi. Ja nyt kun valmistuin tammikuun lopussa aloitin avoimessa yliopistossa viiden opintopisteen opiskelut (ovat nyt päätöksessä). Sitten perustinkin oman yrityksen kun jäin äippälomalle :)

Aikamoista yrittämistä tämä on siis tähänkin asti ollut. Rahallisesti korvaukset eivät koskaan ole olleet mitään huimia, mutta henkistä pääomaa on kertynyt sitäkin enemmän. Uusia kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja etenkin valmiuksia kohdata erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Tähän mennessä mikään työ ei ole minulle ollut "paskaduunia"; kokeiltu on puhelinmyynnistä ja vessojen siivouksesta alkaen ihan kaikkea. Silti nyt on ihana keskittyä siihen, mitä parhaiten osaa ja mistä eniten tykkää, myös työmarkkinoilla (kohta sitten keskitytään eniten siihen tuhisevaan nyyttiin <3 ja vasta toiseksi eniten yrittäjyyteen).

Ps. Päivitin taas huuto.net-myyntilistausta. Check this out!

Kevätfiiliksiä ja mammaloman odotusta

Ihanan keväisiä päiviä nyt useampi jo takana! Tykkään niin paljon siitä että lumet alkaa viimein sulaa ja lämpötilat alkaa olla koko ajan plussan puolella. Ja viimeistään kotiin ostetut tulppaanit ovat kevään merkki..

Raskaus on myös sujunut hyvin. Kävimme menneellä viikolla ekassa synnytysvalmennuksessa sairaalalla, eikä sieltä nyt pahempia traumoja ainakaan jäänyt. Paras anti lienee se, että pääsimme katsomaan synnytyshuonetta ihan konkreettisesti (en ole ikinä ennen moisessa käynyt) ja jotenkin rauhoittavalta kuulosti myös se, miten valmennuksen pitänyt kätilö synnytysasioihin suhtautui. Hieman olen pelännyt sitä, että kätilöt olisivat kovinkin "vanhanaikaisia" - eli että synnytys olisi pakko tehdä siinä puoli-istuvassa asennossa ja kivunlievityskeinoissa säästellään ja koko ajan on kiire eikä synnyttäjän toiveita huomioida ollenkaan...

Noh tällä kertaa kuitenkin mieltäni rauhoitti se, että ainakin kätilön mukaan synnytyssuunnitelman laadinta ei ole mitenkään turhaa tms, vaan siihen oikeasti panostetaan ja sitä pyritään noudattamaan. Tai sitten muuttamaan, jos synnyttäjä niin haluaa. Kätilö ei halua olla mikään erityinen auktoriteetti vaan odottavaa äitiä kuunnellaan ja jokainen synnytys on oma, erityinen tapahtumansa. Ei mitään liukuhihnaa.

Viikon verran pitäisi vielä jaksaa ennen mammaloman alkua. Töissä on todellakin huomannut sen, miten kaikki asiat tuntuu kasautuvan viime hetkille vaikka miten hyvin olisi lähtöön yrittänyt valmistautua. Olen briiffannut ja delegoinut, selostanut ja kirjoittanut ohjeita, siivonnut laatikoita ja käynyt vanhoja sähköposteja läpi.. silti tuntuu, että varmasti jää paljon asioita vielä kesken. Tiedän kyllä että kukaan ei ole korvaamaton, ja firma jatkaa toimintaansa aivan entiseen malliin vaikka minä en muutaman päivän kuluttua enää olekaan toimistolla. Mutta kuitenkin roolini on meidän pienessä työyhteisössä ollut melko keskeinen, sillä olen ollut firmassa mukana sen perustamisesta saakka ja sellaisessa asemassa että hoidellut enemmän tai vähemmän vähän kaikkia sekalaisia asioita ja järjestelyjä. Vaikkei sitä näin äkkiseltään tajua, aika paljon "hiljaista tietoa" sitä on päähän ehtinyt kahdessa ja puolessa vuodessa kertyä.

Tähän loppuun siis pari vinkkiä vielä teille, joilla on hieman pidempi matka äitiysloman alkuun:

1. Aloita sähköpostien, kaappien ja työpöydän siivous hyvissä ajoin. Etenkin, jos olet kuten minä, että kaikki säästetään varmuuden vuoksi.. 

2. Kirjoita hyvä, realistinen perehdyttämissuunnitelma lukujärjestyksineen ja aikatauluineen sijaisen perhedyttämistä varten

3. Muista että yllätyksiä voi aina tulla eteen mutta ole luottavaisin mielin, mikäli teet parhaasi niin enempäähän ei pysty

Ja loppuun tärkein, mikä meinaa itseltäkin unohtua: MUISTA LEVÄTÄ! Älä silti stressaa ylimääräistä siitä, jos tuntuu, ettei levätä ehdi tarpeeksi. Mikäli vointi tuntuu hyvälle, vauvallakin on varmasti kaikki hyvin.

Marraskuisia mietteitä

Hei taas,
hieman jäänyt bloggaaminen taka-alalle kun on ollut niin paljon muuta.
Koulu on nyt siis ihan lopuillaan, enää yksi tehtävä puoliksi tekemättä, yksi lauantaipäivä käymättä ja sitten tuo opinnäytetyö. Se tosiaan aiheuttaakin kyllä päänvaivaa, ei kauheasti ole kiinnostusta, mutta toisaalta olen asettanut itselleni ihan ehdottoman viimeisen deadlinen jouluun. Jouluun mennessä tekele täytyy lähettää opettajalle viime silauksen arviointiin ja sitten se on siinä.

Vähän on alkanut jo ärsyttää koko opinnäytetyö, kun tein sen tosiaan työpaikallemme kehittämistehtävänä, ja työpaikan osuus on valmistunut siis jo aikaa sitten (empiiriset tutkimukset ja raportointi). Nyt on lähinnä teoriaa ja omaa pohdintaa enää jäljellä, ja minä en jaksaisi millään raahautua kirjastoon enkä etenkään niiden kansainvälisten kirjallisuuslähteiden pariin.. mutta pakko kai se on :/

Töissä kerroin raskaudesta. Toisaalta ihanaa, ettei orastavaa (turvotus)masua tarvi enää niin kovasti peitellä, mutta toisaalta nyt alkoi pelottaa että mitä jos jotain käykin. Mitä jos tämä ilo muuttuukin huoleksi.. toivotaan toki että ei. Olen niin onnellinen ja iloinen ja päähäni ei vaan nyt mahdu mitään muuta kuin raskaus ja vauva-asiat :)

Alkuraskauden oireet ovat alkaneet pikkuhiljaa helpottaa. Nyt kuvottaa aamuisin enää harvakseltaan, mutta toisaalta pyörryttäminen ja selkäkipu ovat tulleet tilalle. Nenä on myös alkanut vuotaa verta useammin kuin ennen, tiedä sitten mistä sekin johtuu.. Luulen tosin että mulla taitaa olla hemoglobiini aika alhainen. Samoin kuin verenpaineet, ja siitä johtunee tuo pyörryttävä olo.

Mutta muuten kävin tiistaina n. 10km fillarilenkin sekä tunnin kahvakuulailemassa, ja huomenna ajattelin jos sitä kävisi vaikka salilla. Mahdollisesti :)

Töitä riittää.

Olen vähän jo katsellut sillä silmällä, minkälaisia työtehtäviä voisin valmistuttuani hakea. Opiskelen tällä hetkellä ylempää AMK-tutkintoa, joka vastaa siis KTM-tutkintoa mutta ammattikorkeakoulupuolelta. Aiemmin aina ajattelin, että hakisin suoraan opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi, mutta pikkuhiljaa nämä haaveet ovat vähintäänkin siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Olen nimittäin sen verran nyt jäänyt mielestäni palkkakuoppaan (okei, osittain tämä oli oma valintani siirtyä alalta toiselle ja otin pienemmän palkan saadakseni inhimillisemmät työolosuhteet ja tehtävät) eikä urani ole edennyt kovinkaan vauhdikkaasti. Olen toisin sanoen jämähtänyt tälle tasolle, jolle tradenomi usein jämähtää, eli avustaviin tehtäviin :/
Laskeskelin silti, että minulla on hyvää, meriitiksi laskettavaa työkokemusta nyt noin 6 vuotta, valmistuttuani vuoden kuluttua kokemusta olisi 7 vuotta ja taskussa 2 tutkintoa. Ikää kuitenkin vielä vuodenkin kuluttua on alle 30v, joten kyllähän tässä ehtii!

Nyt on kovasti motivaatiota kyllä saada nämä opinnot valmiiksi. Se avaa ovia paitsi parempiin duuneihin, myös parempaan ansiotasoon mikäli jään nykyiseen. Ja voi olla, että tehtävänkuvaanikin voitaisiin kehittää vielä – tämä tosin pienellä varauksella. Meillä on nimittäin niin pieni organisaatio, että mitään ylennystä ei voi tulla, mutta jospas hieman saisin vastuullisempia hommia..

En ota stressiä siitä, miten saisin perhe- ja työkuviot yhdistettyä. Ensinnäkin, vauva-asiat eivät ole mitenkään vakavasti agendalla, tulee jos on tullakseen. Toisekseen, en ole vaihtamassa työpaikkaa missään nimessä ennen kuin olen valmistunut koulusta, eli aikaisintaan vuoden päästä. Kolmanneksi, minulla on nytkin hyvä vakituinen paikka, joten ei täältä ole vielä vuodenkaan kuluttua ns. kiire pois. Neljänneksi, mies on kuulemma jäämässä mielellään hoitovapaalle :) eli minä saan kuulemma tehdä uraa jos tahdon.

Lisäilin hieman uutta myytävää myös tänne, kurkatkaahan :)

Pohdintoja.

Tänään tuli sellainen hassu ajatus mieleeni, että ihanaa kun olen jo tämän ikäinen! Ihanaa kun olen vanhentunut. Heh. Siis ikäähän mulla ei kai ole vielä kuin "nuoren aikuisen" verran, tai miten se nyt lasketaankaan, mutta pitkään olen haikaillut niitä aikoja kun olin noin 17-22v. Nythän sitä ollaan jo lähempänä kolmeakymppiä. Mutta esimerkiksi työelämässä sitä uskottavuutta kun saa hakea jatkuvasti, niin on mukava, että on edes hieman vanhempi kuin ne kesäharjoittelijat ;)

Toinen juttu missä olen hakenut uskottavuutta, on rakkaus- ja parisuhde-elämä. Sitä kun nuoruudessaan seurusteli ja haikaili poikien perään, ei kukaan ottanut vakavasti. Sydänsuruille suunnilleen naureskeltiin eikä itsensä mielestä vakavia suhteita muut juuri noteeranneet. No mutta nyt olen _naimisissa_ ihan oikeasti, ihan oikeassa parisuhteessa ja perhettä perustamassa. Minulla on auto ja asuntolaina :)

Tiedän toki senkin, että elämänkokemusta on edessäpäin vaikka millä mitalla tulossa. Mutta silti kaikille nuorille suosittelen työelämään siirtymistä mahdollisimman aikaisin. Työssä olen kasvanut tosi paljon, paljon enemmän kuin koulunpenkillä ikinä. Olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin, Suomen mittakaavassa isoihin julkkiksiin, kansainvälisestikin korkea-arvoisiin ihmisiin, isoihin johtajiin, hankaliin, mukaviin, ihaniin, sydämellisiin, vihamielisiin, sairaisiin - - todellakin KAIKENLAISIIN ihmisiin. Työelämä on opettanut minua pitämään puoleni ja kasvattamaan paksun nahkan, mutta kuitenkin säilyttämään lämpimän sydämen ja avoimuuden, aitouden. Osaan pelata pelejä ja vedättää, en ole enää niin naiivi ja sinisilmäinen. Kuitenkin pystyn myös luottamaan ja haluan joskus laittaa kaiken likoon senkin uhalla että turpaan tulee.

Yritteliäisyys on kasvanut työelämässä myös paljon, vastuuntunto, ahkeruus ja kekseliäisyys siinä sivussa.

Omasta historiastani siis sen verran, että aloitin osa-aikatöissä vuonna 1998, en ollut vielä täyttänyt viittätoista. 2002 kun valmistuin ylioppilaaksi pidin välivuoden ja kävin töissä. Tradenomiopintojeni aikana tein osa-aikatöitä ja lopulta myös ihan kokopäiväduunia samalla kun opiskelin, vuodesta 2005 alkaen tähän päivään saakka. Näitä kokemuksia en vaihtaisi mistään hinnasta pois.

Aurinkoista pakkaspäivää!

Projektia pukkaa. Olen onneksi saanut tänään aluilleen opinnäytetyöni kyselytutkimusosuuden. Tutkimussuunnitelma on tullut opettajalta takaisin ja se oli ok. Nyt vuorossa lomakkeen arviointi. Toivottavasti se tulisi takaisin pian, saisin tehdä korjaukset ja aloittaa kyselyn vielä tämän kuun aikana. Deadline on niin pian!

Samoin töissä sain yhden isomman projektin harppauksen eteenpäin. Se jäi nyt ”herran haltuun” eli en pysty sille ennen maaliskuuta mitään tekemään. Mutta pääasia että etenee, jotta päästään työhön käsiksi heti maaliskuussa. Mua vähän kyllä ahdistaa se aikataulu, se on oikeasti aika mahdoton. Toisaalta ihan sama, jos ei onnistu niin ei onnistu, venyn kyllä niin paljon kun tarvitaan mutta rajani ovat minullakin.. ja toisekseen pidän talvilomaa myös maaliskuussa :)

Eilen sain tiedon että minulla on paketti postissa. Siellä ovat ehkä ne hääkengät ;) mikäli näin on, ja kengät ovat ok, täytyy varata pikaisesti aika ompelijalle. Saa sitten hieman kaventaa ja mahdollisesti myös lyhentää mekkoani. Viikonloppuna kävin vähän Helsingissä shoppailemassa muutenkin, ja ostin mustat nahkanilkkurit talvikengiksi sekä valkoiset reisisaappaat sitten iltamenoja varten keväämmälle ;) tykkään tosi paljon saappaista, mulla on myös mustat reisisaappaat. Muut saappaat ovatkin sitten ihan tavallista, polvimittaista mallia.

Olen tehnyt kakkosduuniani nyt monta päivää peräkkäin aina tunnin per ilta. Tänäänkin ajattelin tunnin verran sille ”uhrata”. Salilla kävin eilen tekemässä selkää ja hauista, huomenna vuorossa olkapäät ja rinta. Perjantaina, jos vain jaksan, olisi vuorossa jalkojen treenausta. Kumpa pian tulisi kevät ja pääsisi ulos lenkille..

Urapulinaa

Olen miettinyt jo monta vuotta sitten itselleni sopivaa ”urapolkua”. Se on kuin viisivuotissuunnitelma minulle, mitä kohti mennään ja tiedän että minua kyllä motivoi se päämäärä kunhan vain sen saan kirkastettua.

Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman tein vuonna 2005, tai silloin se taisi olla kolmevuotissuunnitelma. En ihan tarkalleen muista mitä siinä oli, mutta ainakin amk-tutkinnon suorittaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa sekä vakituinen työpaikka ja mies. Tässä kohtaa tuo ”mies” kuulostaa ehkä vähän kornilta, mutta niin se vain oli. Naisen on kuitenkin otettava myös nämä biologiset asiat huomioon :)

Viimeisimmän suunnitelmani tein kesällä 2009. Se kattaa myös noin kolme vuotta. En nyt paljasta tarkkaan mitä siihen kuuluu, mutta urapolun osalta tietysti tämä nykyinen vakituinen työpaikkani on tavallaan jo saavutettu. Pidän työstäni tosi paljon ja olen nykyisessä pestissäni onnellinen, mutta tietysti ajatellen tulevaa tutkintoani valmistumiseni jälkeen muutaman vuoden kuluttua olisi viisasta hakea vastuullisempia töitä. Nyt kun olen tehnyt oman työni ohella myös toimistosihteerin tehtäviä, minulle on kirkastunut vähintäänkin se että minun aikani kahvien keittelijänä on todellakin ohi. Kaikissa töissäni tähän saakka kahvien kattaminen, keittiön siivous ym. ovat olleet yksi minulle langennut työ, ja mikäs siinä, pidän tuollaisesta puuhastelusta.

Mutta nyt tajusin että aika aikaansa kutakin, enää en sitä halua. Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää hermot siihen, että aikuiset ihmiset eivät saa likaista kahvikuppiaan laitettua astianpesukoneeseen, vaan se jätetään esim. tiskialtaaseen tai pöydälle. Minä en jaksa olla yleinen siivooja, koska se ei työnkuvani ole, eikä se oikeasti ole toimistosihteerinkään työnkuva siltä osin, että ei mielestäni tarvitse heittäytyä kenenkään palvelijaksi jos toinen on vain laiska! Minä olen nyt nämä juoksuni juossut, ja nyt keskityn mielelläni toisenlaisiin hommiin. Sijaistaminen ja tuuraus on ok, mutta mukava huomata että jossain vaiheessa sitä luonnostaan jo toivoo lisää vastuuta ja niitä koulutustaan vastaavia tehtäviä enemmänkin.
Eli jossain vaiheessa jos etsin muita tehtäviä, niin kahvien keittelijää minusta ei tule.