Naiseksi jälleen

Minulla ei ole ollut synnytyksen jälkeen mitään erityistä masennusta tai muuta, mutta huomasin ensimmäisellä viikolla kotiin paluun jälkeen että hormonit mylläävät ja lujaa. Olin todella itkuinen ja sillä tavalla ehkä epätoivoinen, että alitajuisesti pelkäsin etten selviä vauvan kanssa ja parisuhde menee ihan mönkään kun olen vain väsynyt ja haisen pahalle (hien eritys on edelleen kovaa, mutta onneksi sen haju alkaa pikkuhiljaa normalisoitua..). Outoa oli miten tissit vuotivat jatkuvasti maitoa niin, että paidat/rintsikat eivät pysyneet yhtään kuivina (nyt olen oppinut taituroimaan liivinsuojien ja maidonkerääjien kanssa), jälkivuoto oli runsasta ja istuakaan ei kärsinyt vaikka popsin särkylääkkeitä kuin karkkia, maha yhtä pullataikinaa eikä puhettakaan että olisin jaksanut meikata tai muuten panostaa.

Nyt olo alkaa olla jo ihan toinen. Olen sovitellut pikkuhiljaa päälleni muutakin kuin äitiysvaatteita, ja tänään pukeuduin jopa hameeseen :) Kaivoin kaapista pari kivaa kesämekkoa ja korkkarit, vielä tässä joku päivä testaan taas myös niitä. Suihku ja tukka kivasti, aurinkolasit päähän ja menoksi. Niin joo ja se mitä suosittelen: kaivoin kaapista aikoinaan häämekkoa varten ostamani "pöksyliivin" tai siis sellaiset alushousut, joiden yläosa nousee navan yli ja kaventaa vatsaa. Ai että, tämä tuli tarpeeseen! Vaikka massu onkin pienentynyt kivasti, ei se silti vielä entisellään ole.

Kävimme Murun kanssa siis kävelyllä, ja hieman pidemmällä taas mitä aiemmin. Vaunulenkin jälkeen kun Muru jäi nukkumaan istutin vielä kesäkukat parvekkeelle. Toinen parveke jäi vielä laittamatta, mutta tästä oli hyvä aloittaa. Tuntuu naiselta jälleen! :)

ps. Taas olisi arvontaa, käykääpä katsomassa

http://nennnuskan.blogspot.com/2012/05/arvontaa-pukkaa-jalleen-osallistu-20e.html

Tilannepäivitys, vauva 2 viikkoa

Pahoittelen, että blogin päivittäminen on jäänyt. En olisi ikinä arvannut miten täyspäiväistä vauvan hoitaminen on. Siis vaikka mies on nyt ollut nämä pari viikkoa isyyslomalla ja auttanut parhaansa mukaan kotitöissä (tai lähinnä tehnyt kaikki kotityöt) ja viihdyttänyt myös vauvaa kun olen itse käynyt vaikkapa suihkussa.

Vauvahan nukkuu tietysti aika paljon, yötkin mennään hienosti siten että kaksi heräämistä klo 23-07 välillä riittää. Mutta silti; päiväunien aikaan minä syön, teen yritykseni töitä, laitan ehkäpä kynnet tai tyhjennän pesukoneen tai valokuvaan tuotteita huutonettiin myyntiin tai höpöttelen kavereiden kanssa puhelimessa.. Ja hups hei vauva herää enkä itse ehtinyt nukkua sekuntiakaan. Joten siinä syy miksi blogi on viettänyt hiljaiseloa.

Muuten kaikki on mainiosti, 2 neuvolakäyntiä takana ja tyttö on kasvanut hienosti! Painoa oli viimepunnituksessa reilu 3300gr ja pituutta 51,5cm. Maitoa tulee hyvin ja oman fiiliksen mukaan on nyt päivittäin käyty vaunuilemassa sellaista vajaan kilometrin lenkkiä. Ihanaa kun ollaan kaikki pysytty terveinä ja aurinko paistaa :)

Synnytyskertomus

Tässäpä nyt hieman synnytyksestä; ihan kiva että sai itselleen tuon virallisen synnytyskertomuksen, mulla nimittäin filmi pätki pahasti enkä muistaisi muuten kuin palan sieltä täältä..

Eli ke 9.5. alkoi aamupäivällä kipeät supparit. Kävin silti vielä pitkällä kävelylenkillä ja tein ihan normaaleja kotitöitä, kunnes siinä klo 16 aikaan aloin kellottaa supistuksia. Ne olivat melko lyhyitä ja tulivat 5-30min välein. Jossain vaiheessa iltaa huomasin että taisi limatulppa irrota, ja supparit tulivat yhä tiuhempaan. Klo 21 suunnilleen alkoi lapsivettä tihkua ja sanoin miehelle että yöllä varmaan tulee lähtö. Keinuttelin pallon päällä ja pidin lämmintä kaurapussia, myös hengitysharjoitukset auttoivat kipuun. Otin myös yhden Paratabsin mutta ei se kyllä mitään auttanut..

Puolenyön jälkeen soitin Kättärille, josta ohjeena kellottaa suppareita vielä puolen tunnin verran. Siinä sitten kellotettiin ja supistuksien väli oli 4-6 min ja kesto noin 1 min. Uusi soitto Kättärille ja sanoivat että voin tulla näytille. Kättärillä oltiin yhden aikaan ja minut laitettiin käyrille. Supistukset oli säännöllisiä ja voimistuvia ja olin 5cm auki, eli pääsin saman tien synnytyshuoneeseen. Siellä istuin pallon päällä ja otin ilokaasua, kivut oli aika kovat ja kaasu alkoi oksettaa. Oksensin varmaan 2-3 kertaa eikä ilokaasu tehonnut, joten pyysin epiduraalia. Lääkäriä piti odottaa, ja se aika tuntui pitkälle mutta hengitysharjoitukset auttoivat kohtuullisesti. Siinä tosin tajunta laski välillä ihan muihin maailmoihin, en halunnut puhua mitään enkä ketään koskemaan minuun tms.

Mutta epiduraalin kun sain, se oli aivan ihanaa! Siinä välissä jaksoin jopa vitsailla miehen ja kätilön kanssa. Kaikki kipu oli tiessään. Tosin myös supparit alkoivat harventua, joten minulle laitettiin oksitosiinitippa ja puhkaistiin kalvot. Lapsivettä tms mitäbsieltä nyt tuleekaan tuli _todella_ hurjan paljon, vaikka kätilöstä se oli ihan normaalia. Mutta siis se tunne ei ole että pissaisi alleen vaan että suunnilleen ämpärillinen vettä tuli alapäästä... :o

Sitten alkoi ponnistuttaa. Sain ähkiä, mutten vielä tosissaan ponnistaa. Tunne oli ikävä, oikeasti kuin olisi iso kakka ja sitten piti vaan tietoisesti yrittää ettei ponnista.. Siinä piti sitten vielä miettiä sitä ponnistusasentoa, päätin kokeilla seisaaltaan sänkyä vasten. Varmaan 4-5 supistusta, mutta ei. Kipusin takaisin sängylle kyljelleen, taas ponnistusta, mutta ei. Vauva kuulemma eteni, muttei tarpeeksi. Olin ihan poikki kun ponnistusvaihetta oli takana joku puolisen tuntia, ja kivut oli tässä vaiheessa ihan infernaaliset.. Pyysin saada kaikki mahdolliset puudutteet ja sitten puudutettiin kohdunkaula. Voinpa muuten sanoa että sen pistäminen oli ehkä elämäni kauhein kokemus.. En halua pelotella, mutta siinä vaiheessa pääsi jo itku ja ajattelin että halkean keskeltä kahtia enkä selviä ikinä. Mutta se kesti vain hetken ja puudutus auttoi hieman ponnistuskipuihin.

Kuitenkin ponnistusvaiheen kestettyä lähes tunnin, olin niin uupunut ja kipeä että kätilö sanoi imukupin sekä episiotomian olevan seuraava vaihtoehto jos en jaksa ponnistaa enää. Ponnistin vielä joku 2-3 supparia puoli-istuvassa ennen kuin lääkäri saapui ja sanoin että vetäkään vauva ulos. Sitten tosiaan laitettiin imukuppi ja tehtiin eppari, ja kolmannella supistuksella vauva tuli ulos. Siis kaksi supparia meni siihen että imukupilla avitettiin vauvaa ulospäin, hän oli avotarjonnassa joka ilmeisesti oli syynä sille ettei tahtonut edetä. Toinen syy oli se, että vaikka mulla oli se oksitosiinitippa niin supparit oli tosi lyhyitä, vain 2 ponnistusta ehti tehdä yhden supistuksen aikana eikä se oikein riitä.

Mutta vauva kun oli syntynyt (noin klo 6.50 aamulla), ei mikään istukan syntyminen tai kohdun painelu tuntunut enää miltään, ei myöskään epparihaavan ompelu. Kätilö pikatsekkasi vauvan ja sain hänet heti rinnalle ja kokeilin heti myös imettää. Vauvalla oli koko ajan hyvä sydänkäyrä ja hän oli kaikin puolin terve, mullekaan ei tullut muuta damagea "kuin" tuo leikkaus. Vaikka pelkäsin sitä ennakkoon, niin siinä vaiheessa imukuppi tuntui taivaan lahjalta! Noin yleisesti synnytys oli mieleenpainuva ja pääosin positiivinen kokemus. Ja palkinto siitä mitä parhain! Oikeasti ne kivut ja ikävämmät asiat kaikki unohtuu kun saa käärön syliinsä!

10.5.2012 Pikku prinsessa syntyi

Pikapäivitys näin kännykällä: Pikku prinsessamme, noin 3100g ja 50cm, syntyi torstaiaamuna hieman ennen klo 07. Olen onnesta ja ihmeestä ymmälläni :)

Masu ja tuntemuksia

Pari yötä sitten alkoivat liitoskivut. Tai epäilen niiden olevan niitä; ikään kuin kramppaa lonkan koukistajia ja sattuu lantion seudun luihin. Kipu on kovempaa rasituksen jälkeen, mutta toisaalta myös silloin kun nousen sängystä siellä ensin muutaman tunnin nukuttuani.. kävellessä kivut eivät ole niin kovia, eli nämä 3-6km mittaiset kävelylenkit ovat onnistuneet hyvin. Eilenkin kävin kaksi kertaa kävelyllä ja yhteensä kilometrejä tuli varmasti noin 6km. Tämän päivän yksi lenkki oli varmaan sellainen 6-7km, mitä nyt äkkiä laskin tuon pääkaupunkiseudun ulkoilukartan avulla (http://ptp.hel.fi/ulkoilukartta/)

Sää on ollut niin ihanan aurinkoinen, että minulle on jopa tullut rusketusrajat :) Ihanaa on ollut päästä keskellä päivää ulkoilemaan, harvinaista herkkua tällaiselle ma-pe 8-16 -duunarille. Ei haittaa vaikka onhan tuolla paljon siitepölyä ja katupölyä ilmassa..

Noh anyway, eilen sitten bongasin illalla 2-3kpl melko kipeitä supistuksia. Tai arvelen niiden olleen supistuksia, ekaa kertaa vatsan pingottuminen tuli siis kivun yhteydessä. Se vain että ne pingottumiset ja kivut kestivät aika pitkään! Siis pingotus ja kipu saattoi olla päällä pari minuuttiakin, ennen kuin "laukesi". No kipu ei kuitenkaan ollut niin kovaa että olisin edes ajatellut särkylääkettä. Yöllä sitten alkoivat taas "menkkakivut", ihan samalla lailla kuin ennen kuukautisten alkua normaalisti. Kipu oli sen verran voimakasta aamuyöllä, että heräsin siihen ja valvoin sitten pari tuntia. Kuitenkin kipu meni itsestään pois ja sain vielä aamulla hetkisen nukuttuakin.

Aamulla vessareissun yhteydessä saattoi olla, että bongasin vähän limatulppaa. Ainakin suojaan tullut vuoto oli aivan erilaista kuin normaalisti.. tosin sitä ei ollut paljon, mutta koostumus (hyi tämä kuulostaa jo ällöttävälle) oli todellakin erilaista. Kipuja ei ollut, joten klo 10.30 aikaan lähdin tänä aamuna sitten sille pitkälle kävelylenkille. Siinä klo 12.30 aikoihin tuli taas kivulias supistus. Siis sen verran kivulias, että pystyin kyllä kävelemään, mutta irvistellen. Tämän jälkeen aaltoilevaa kipuilua, mahdollisesti juuri noita supistuksia (vaikkei maha niin kovaksi joka kerta menekään, mutta kipu tuolla alhaalla on todellakin kovempaa kuin ikinä ennen raskauden aikana) on tullut 10-30 min välein.

Saapas nähdä, tekeekö nämä tuntemukset mitään työtä, vai menevätkö päivän mittaan ohi. Jos tilanne alkaa käydä tukalaksi, niin pakko kai sitä on synnärille alkaa soittelemaan.. ;)

Tässä muuten vielä eilen otettu masukuva, 39+4. Näyttääkö se nyt tyttö- vai poikamasulta?

Yrittäjämamma, osa 2

Yritystoimintani lähti siis käyntiin siinä vaiheessa, kun jäin äippälomalle huhtikuun alussa. Nyt on siis reilu kuukausi yrittäjyyttä takana (virallisesti) ja hommat on sujuneet oikein mukavasti! Kävin alkuvaiheessa pari kertaa TE-keskuksen luennoilla koskien yrityksen perustamista, mutta niistä ei oikein jäänyt mitään kyllä käteen.. onneksi kaupallisiin korkeakouluopintoihini on kuulunut melko paljon myöskin yrittäjyysaineita, joten jonkinlainen tietopohja oli jo olemassa. Sitten vain netin kimppuun ja lukemaan verotuksesta, kirjanpidosta, laskutuksesta jne.

Ammattitaitonahan minulla on (digitaalisen) viestinnän osaaminen. Olen vuosia duunarina tehnyt nettisivuja, intranettiä, sosiaalista mediaa, tiedotteita, kuvituksia, osallistunut lehden taittoon, visuaalista suunnittelua jne. Tälle alalle suuntauduin vähän kuin vahingossa, virallisestihan olen ollut aina johdon sihteeri ja sitten viestinnän kuviot ovat tulleet vähän kuin oman työn oheen koko ajan enemmän ja enemmän. Viimeisimmässä työpaikassani, josta nyt siis jäin äitiysvapaalle, viestinnän tehtävät kattoivat varmaan 60-70% koko työmäärästäni, ja "perinteiset sihteerin tehtävät" sen loput 30-40%.

Haaveenani ei ole koskaan ollut ryhtyä yrittäjäksi, lähinnä olen jopa pelännyt sitä: mitä jos ei saakaan asiakkaita, mitä jos ei tulekaan toimeen, mitä jos itse vaikka sairastuu.. Siltä pohjalta tällainen osa-aikainen yrittäjyys nyt tuntuukin oikein sopivalta :) eli teen sunnuntaisin ja arkipyhisin hommia (ei siis vaikuta Kelan tukiin), pysyy ammattitaito yllä mutta kutenkin töitä on sen verran vähän että kyllä tämä työmäärä pitäisi hoitua myös vauvan syntymän jälkeen jos kaikki vaan menee hyvin. Ja tulevaisuuden ajatuksena on itänyt sellainenkin, että ehkä sitä pystyisi paremmin myös rahallisesti jäämään pidemmäksi aikaa hoitamaan lasta kotiin, kun kerran pystyy kotoa käsin tienaamaan pientä lisää tukiin.

En ole pitänyt itseäni myöskään mitenkään uraorientoituneena (enkä pidä vieläkään), mutta jollain tavalla minulle on kuitenkin tärkeää miltä CV:ni näyttää, miten paljon olen opiskellut ja hankkinut työkokemusta, miten olen edennyt urallani ja miten tästä eteenpäin. Haaveena olisi päästä luennoimaan tästä yksityisyrittäjyydestä sekä viestinnän kehityksestä (etenkin tämä sähköinen maailma menee niin hurjaa vauhtia koko ajan eteenpäin..!) Netistä olen lukenut myöskin siitä, miten jotkut mammat tuntevat itsensä ihan mökkihöperöiksi äitiysvapaalla, kun ei ole mitään "aikuisten tekemistä" eikä kontakteja muuta kuin se vauva ja mahdollisesti oma puoliso. Tällaisella osa-aikayrittäjyydellä voi hyvin torjua myös asian tuota puolta, kun on koko ajan vähän kiinni siinä työelämässäkin (tietysti oman jaksamisen mukaan).

PS. Pakko muuten laittaa vielä tämä linkki tähän loppuun, vaikkei itselläni ole ko. palvelun kanssa mitään tekemistä. Mutta mielettömän hyvä idea!! http://www.mamwork.fi/

More memories & Tikkunekun arvonta

Huomioikaahan toki myös tämä arvonta :)

http://nennnuskan.blogspot.com/2012/05/arvonta-voita-30e-lahjakortti.html

Omia päivityksiä myöhemmin. Olo on ollut hieman jo stressaantunut, malttamaton ja itkuinenkin. Voisi jotain alkaa tapahtua..

Viikko laskettuun aikaan

Tänään siis alkoivat nuo lätkän MM-kisat. Taitavat jäädä aika ikimuistoisiksi, sillä hyvin todennäköistä on että Muru syntyy vielä jonkun pelin aikana :) Tänään kuitenkin vietän kisastudiota vielä yhtenä kappaleena.

Aamulla kävin neuvolassa, painoa oli itselle tullut taas kilo lisää joten kokonaislisäys on nyt noin 15kg. Aika hurjaa :o mutta luotan siihen, että kyllä se sitten imetyksellä ja urheilun aloittamisella taas tasaantuu. Vointi on kuitenkin ollut tosi hyvä, turvotusta ei ole ja tänäänkin jaksoin ensin siivota asunnon kokonaan (imurointi, lattioiden pesu, pölyjen pyyhintä, tiskit, pyykit jne.) ja äskettäin kävin vielä kävelyllä n. 3km matkan.

Kisastudioeväänä minulla on alkoholitonta siideriä, tuoretta ananasta, voileipäkeksejä päällystein (kinkkua, goudaa, kirsikkatomaatteja), Elovena-kuitujuoma sekä Amppari-mehujää. Nuo mehujäät on ihan parhaita viilentäjiä, kun tuntuu että koko ajan on kuuma olo.

Nam nam, nyt ei muuta kuin lätkän pariin!

By the way, tasan viikko laskettuun aikaan.. ;)

Torstaitunnelmia

Tänään toteutin sen, mistä haaveilin ennen mammalomalle jäämistä: nousin sängystä jo klo 8 ja lähdin aamiaisen jälkeen kaupungille! Kiertelin kauppoja ja kävin jopa tsekkaamassa Helsingin kaupungintalolla Helsinki 200v. näyttelyn (olen aina ollut kiinnostunut pääkaupungin historiasta). Oli ihanaa käveleskellä Espalla, rauhassa, ihmisiä aika vähän liikkeellä ja vaatekaupatkin olivat muista ihmisistä ihan tyhjinä :)

Tosin en itselleni kyllä ollutkaan hakemassa mitään vaatteita, olen jo monta kuukautta sitten päättänyt, että en pahemmin vaatteita nyt raskausaikana ostele koska en tiedä minkäkokoisena tulen loppuvuoden viettämään. Missä vaiheessa voin siirtyä takaisin normaaleihin housuihin ja hameisiin jne. Murulle kävin etsiskelemässä fleece-tyyppistä haalaria, sillä tänäänkin oli yllättävän viileä päivä ja jos tällaisia päiviä (noin +10 tietämissä) sattuu tähän touko-kesäkuulle vielä monta, on pakko ulkoiluun vauvallekin olla jotain lämpimämpää päälle. Ei mitään toppauksia, mutta tuollaista paksumpaa kokopukua silti.

Sain muuten miehen avustuksella uuteen puhelimeeni ladattua myöskin tuon Vauva-lehden "Odotukseni"- aplikaation. Olen ladannut aiemmin useampia näitä pregnancy/baby -tyyppisiä ohjelmia, mutta jotenkin nuo jenkkiversiot eivät vaan ole niin kivoja. Muutenkin tuossa Odotukseni-ohjelmassa on kiva, että siinä tulee jokaiselle odotuspäivälle joku oma muistutuksensa :) Jokaiselle viikolle on luonnollisesti myös juttu, mitä tapahtuu äidissä ja mitä vauvassa.

Joitakin päiviä sitten huomioin muuten yhden uuden raskausoireen, tai mielihalun: minun tekee kovasti mieli tuoremehuja, tuoreita hedelmiä ja marjoja ja jopa kasviksia! Toivottavasti tämä ei kieli mistään vitamiinin puutteesta, vaan että muuten vain tekee mieli syödä hieman terveellisemmin. Joka tapauksessa hyvä näin :)

Meikkipussi synnärille?

Varmaan monen mielestä hyvinkin turhaa ja joutavanpäiväistä miettiä synnytystä mitenkään estetiikan tai kauneudenhoidon kannalta, mutta.. minulla on pyörinyt jonkin verran mielessä myös se, miltä sitä sitten näyttää kun on lähdössä synnyttämään tai synnytyksen jälkeen, kun aletaan niitä valokuviakin ottaa. Luonnollisesti vauva on päähenkilö ja kaikki terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat menevät turhamaisuuden edelle, mutta..

Minä otan meikkipussin mukaan synnärille. Tai vähintäänkin ne tärkeimmät, eli ripsarin, peitevoiteen ja ripsientaivuttajan.

Lisäksi nyt kun vielä olen kotosalla, olen pitänyt huolen siitä että iholla on pieni päivetys (=itseruskettajaa) ja että karvat on sheivattu vähintäänkin jaloista ja kainaloista. Varpaankynnet ovat kuosissaan pedikyyrin jäljiltä, ja manikyyrin teen itse itselleni.

Minä en myöskään vauva- ja pikkulapsiaikana halua muuttua sellaiseksi "muumimammaksi", joka ei pääse vanhoihin mittoihinsa kuukausienkaan kuluttua, kulkee rasvaisessa tukassa eikä pidä itsestään huolta. Tiedän, että kunhan vaan saan jonkin verran unta, niin pystyn huolehtia myös itsestäni. Eri juttu on tietysti sitten se, että jos vauva-aika on niin kuluttavaa ettei yksinkertaisesti vaan jaksa mitään "ylimääräistä" niin sittenhän on jostakin karsittava, mutta.. Itselläni on ainakin kaapit täynnä kuorintoja, kosteusvoiteita, seerumeita, tehohoitoja ja kaikkea mahdollista apuvälinettä siihen, että sitä kulahtamista ei pitäisi päästä tapahtumaan. Tiedän monia äitejä, jopa monen lapsen äitejä, jotka ovat tosi huoliteltuja ja tyylikkäitä, joten ei vauvojen/pikkulasten pitäisi olla mikään este sille että äiti voisi olla myöskin ulkoisesti viehättävä NAINEN.

Pinnallista? Ehkä. Mutta minulle myöskin tärkeää.