Tässä hieman oirelistaa ja sitä, mitä oireita minulla EI ole.
Tähän mennessä olleita oireita, rv 19+4
-pahoinvointi, enimmäkseen ensimmäisellä kolmanneksella mutta aamuisin myös myöhemmillä viikoilla
-häntäluu/alaselkäkipu, toisina päivinä voimakkaammin, toisinä päivinä ei ollenkaan. Ei kuitenkaan häiritsevän voimakasta
-alussa iho meni tosi huonoksi ja näppyjä ilmestyi myös selkään ja rintaan. Iho alkanut nyt pari viikkoa sitten rauhoittumaan; decolteella ei ole enää ollenkaan näppyjä, selässä enää vain arpia ja kasvojenkin iho parantunut lähtötilanteesta.
-säärikarvat eivät kasva enää juuri ollenkaan :o olen viimeksi höylännyt ne noin kuukausi sitten, jolloin sain aikaan kipeitä haavoja ja rupia. Ja vieläkään ei ole kuin ihan millinen sänki, normaalisti ajettava _vähintään_ joka toinen viikko.
-mielestäni myös kynnet ja hiukset kasvavat tosi hitaasti
-alussa hiukset rasvoittuivat tiuhaan ja hilseilivät, nyt helpottanut ja normalisoitunut
-koko ajan nälkä, alusta asti, ei erityisiä mielitekoja mutta NÄLKÄ ja syödä voisi yötä myöden koko ajan
-pissahätä koko ajan
-väsymys ja voimattomuuden tunne, hengästyn helpommin kuin ennen. Väsymys alkanut hieman helpottaa alkuraskauteen verrattuna.
-todella runsas valkovuoto
-alkuraskaudessa seksi ei kiinnostanut juurikaan, mutta nyt koko ajan suuremmissa määrin.. :)
-herkistynyt mieli ja itkuherkkyys
-hiki tulee helpommin ja se haisee pahemmalle :(
-muutenkin kuuma olo helpommin, ennen olin enemmän vilukissa
-nenäverenvuoto, jatkunut enemmän tai vähemmän jo varmaan 2kk ajan
JA MITÄ MINULLA EI OLE..
-ei ole ummetusta tai omituisia vatsavaivoja eli massu toimii hyvin
-päänsärkyä ollut vain yhtenä tai kahtena iltana, joten sitäkään ei ole
-ei omituisia mielitekoja
-ei muita vuotoja tai tiputteluja edes alussa, pl. tuo valkovuoto
-ei mielialanvaihteluita tai raivareita tms.
-ei turvotusta, paitsi mahan seudulla :)
-ei suonikohjuja tai raskausarpia, selluliittiä on tosin tullut jalkoihin lisää *mur*
Kauneudesta, terveydestä, tunteista, opiskelusta, työstä. Rakastan urheilua,
meikkejä, vaatteita, biletystä, kotielämää, sisustusta, aurinkoa, lomaa..
Avioiduttu 2010 - häät vietetty 2011 ja plussa raskaustestiin 8/11.
Nyt 10.5.2012 syntyneen suloisen pikkuprinsessan äiti ;)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rv 19. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rv 19. Näytä kaikki tekstit
tiistaina, joulukuuta 20, 2011
lauantaina, joulukuuta 17, 2011
Seesteinen fiilis, ihanaa :)
Minulle raskaus tuntuisi jossain määrin jopa "sopivan". Siis henkisesti, fyysisestihän olin lähes joka aamu pahoinvoinnin kynsissä n. 3 kuukauden ajan ja välillä vielä nyt myöhemminkin (esim. tällä viikolla on joka arkiaamu ollut hankalaa bussissa, yrjöttänyt koko matka töihin ja vasta siellä pikkuhiljaa helpottanut..) Lisäksi on välillä ollut noita häntäluu/alaselkäkipuja ja alkuunhan kasvojen iho meni myös huonommaksi kuin aikoihin (+näppyjä ilmestyi muuallekin..)
Mutta. Monet kun puhuvat siitä, miten raskauden aikana herkistyy ja toisaalta taas pinna lyhenee ja mielialat heittelee jatkuvasti. Itse tunnistan noista ainoastaan tuon herkistelyn, mutta sitä tapahtui myös silloin kun käytin e-pillereitä ja muutenkin olen tosi herkkä luonteeltani. Liikutun ja tirautan itkut helposti, ja nyt vielä helpommin.. se on toisinaan kyllä hieman vaivaannuttavaa, mutta minkäs teet.
Luonteeni on silti tasaantunut huikeasti nyt raskauden aikana. Minusta olemme riidelleet miehen kanssa vähemmän ja minua ennen ärsyttäneet asiat eivät tunnu enää oikeastaan kovinkaan suurilta jutuilta. Ajatukset menevät niin helposti pikkuiseen Muruun ja siihen, mitä tuleman pitää. Töissä ei paljon jaksa kiinnostaa työkavereiden/esimiehen kiukuttelut tai ensi vuoden tyhmät projektit. Kotona en jaksa kantaa huolta siitä, onko kaikki nyt niin viimeisen päälle, teen sen minkä jaksan. Samoin treeneissä, teen mitä pystyn enkä vaadi itseltäni liikoja. Parisuhteen kannalta kaikki tuntuu niin kovin varmalta, minähän kannan sisälläni meidän yhteistä lasta, mikä meitä voisi enää erottaa.. olen nimittäin (ollut, ja yhä edelleen) mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt tuntuu että kuka tahansa nainen miestäni lähestyykään ei voi olla mitään sen rinnalla, mitä minulle ja meille nyt tapahtuu.
Oloni on seesteinen ja hyvä. Massussa tuntuu välillä ihanaa kuplintaa ja höyhenen hipaisuja. Niin joo tänään kävin salilla ja muutenkin kävelin ulkosalla eilen ja tänään yhteensä varmaan 5-10km. Vaikka olo ei erityisen jouluinen olekaan (ei ole lunta eikä laiteta kuusta tänä vuonna), niin silti nautin ja se taitaa joulun syvin elämys ollakin. Se, että sydän on rauhallinen.
Mutta. Monet kun puhuvat siitä, miten raskauden aikana herkistyy ja toisaalta taas pinna lyhenee ja mielialat heittelee jatkuvasti. Itse tunnistan noista ainoastaan tuon herkistelyn, mutta sitä tapahtui myös silloin kun käytin e-pillereitä ja muutenkin olen tosi herkkä luonteeltani. Liikutun ja tirautan itkut helposti, ja nyt vielä helpommin.. se on toisinaan kyllä hieman vaivaannuttavaa, mutta minkäs teet.
Luonteeni on silti tasaantunut huikeasti nyt raskauden aikana. Minusta olemme riidelleet miehen kanssa vähemmän ja minua ennen ärsyttäneet asiat eivät tunnu enää oikeastaan kovinkaan suurilta jutuilta. Ajatukset menevät niin helposti pikkuiseen Muruun ja siihen, mitä tuleman pitää. Töissä ei paljon jaksa kiinnostaa työkavereiden/esimiehen kiukuttelut tai ensi vuoden tyhmät projektit. Kotona en jaksa kantaa huolta siitä, onko kaikki nyt niin viimeisen päälle, teen sen minkä jaksan. Samoin treeneissä, teen mitä pystyn enkä vaadi itseltäni liikoja. Parisuhteen kannalta kaikki tuntuu niin kovin varmalta, minähän kannan sisälläni meidän yhteistä lasta, mikä meitä voisi enää erottaa.. olen nimittäin (ollut, ja yhä edelleen) mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt tuntuu että kuka tahansa nainen miestäni lähestyykään ei voi olla mitään sen rinnalla, mitä minulle ja meille nyt tapahtuu.
Oloni on seesteinen ja hyvä. Massussa tuntuu välillä ihanaa kuplintaa ja höyhenen hipaisuja. Niin joo tänään kävin salilla ja muutenkin kävelin ulkosalla eilen ja tänään yhteensä varmaan 5-10km. Vaikka olo ei erityisen jouluinen olekaan (ei ole lunta eikä laiteta kuusta tänä vuonna), niin silti nautin ja se taitaa joulun syvin elämys ollakin. Se, että sydän on rauhallinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)