Töitä riittää.

Olen vähän jo katsellut sillä silmällä, minkälaisia työtehtäviä voisin valmistuttuani hakea. Opiskelen tällä hetkellä ylempää AMK-tutkintoa, joka vastaa siis KTM-tutkintoa mutta ammattikorkeakoulupuolelta. Aiemmin aina ajattelin, että hakisin suoraan opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi, mutta pikkuhiljaa nämä haaveet ovat vähintäänkin siirtyneet hamaan tulevaisuuteen. Olen nimittäin sen verran nyt jäänyt mielestäni palkkakuoppaan (okei, osittain tämä oli oma valintani siirtyä alalta toiselle ja otin pienemmän palkan saadakseni inhimillisemmät työolosuhteet ja tehtävät) eikä urani ole edennyt kovinkaan vauhdikkaasti. Olen toisin sanoen jämähtänyt tälle tasolle, jolle tradenomi usein jämähtää, eli avustaviin tehtäviin :/
Laskeskelin silti, että minulla on hyvää, meriitiksi laskettavaa työkokemusta nyt noin 6 vuotta, valmistuttuani vuoden kuluttua kokemusta olisi 7 vuotta ja taskussa 2 tutkintoa. Ikää kuitenkin vielä vuodenkin kuluttua on alle 30v, joten kyllähän tässä ehtii!

Nyt on kovasti motivaatiota kyllä saada nämä opinnot valmiiksi. Se avaa ovia paitsi parempiin duuneihin, myös parempaan ansiotasoon mikäli jään nykyiseen. Ja voi olla, että tehtävänkuvaanikin voitaisiin kehittää vielä – tämä tosin pienellä varauksella. Meillä on nimittäin niin pieni organisaatio, että mitään ylennystä ei voi tulla, mutta jospas hieman saisin vastuullisempia hommia..

En ota stressiä siitä, miten saisin perhe- ja työkuviot yhdistettyä. Ensinnäkin, vauva-asiat eivät ole mitenkään vakavasti agendalla, tulee jos on tullakseen. Toisekseen, en ole vaihtamassa työpaikkaa missään nimessä ennen kuin olen valmistunut koulusta, eli aikaisintaan vuoden päästä. Kolmanneksi, minulla on nytkin hyvä vakituinen paikka, joten ei täältä ole vielä vuodenkaan kuluttua ns. kiire pois. Neljänneksi, mies on kuulemma jäämässä mielellään hoitovapaalle :) eli minä saan kuulemma tehdä uraa jos tahdon.

Lisäilin hieman uutta myytävää myös tänne, kurkatkaahan :)

Taas vauvapostaus

Luen ahkerasti muutamia vauvablogeja. Itselläni ei ole pienempiä sisaruksia eikä oikeasti ole ollut minkäänlaista ”kosketusta” vauvoihin ennen kuin sisareni esikoinen syntyi kolmisen vuotta sitten. Silloin sain ensimmäistä kertaa syöttää pikkulasta ja leikkiä ihan pienen kanssa. Samoihin aikoihin myös eräs ystäväni sai ensimmäisen lapsensa. Siskoltani ja ystävältäni olenkin sitten imenyt tietoa kaikesta mahdollisesta raskausajasta synnytykseen, yövalvomisiin, oman ajan tarpeeseen, imettämiseen ja ihan mihin vain liittyen.

Olen ihan noviisi näiden asioiden kanssa, pidin ensimmäistä kertaa vauvaa (serkkuni lapsi) sylissäni ollessani 18-vuotias! Vaippaa en ole vaihtanut ikinä, paitsi kerran housuvaipan. Sekin meni väärin päin :/

Vauvablogit tuovat uutta näkökulmaa asiaan. Tämä on hyvä juttu, sillä jokainen äiti ja jokainen vauva on tietysti erilainen. Hyvä kuulla erilaisia kokemuksia.

Juttelin miehen kanssa eilen näistä asioista. Kuinka minä en oikeasti halua hehkuttaa sitä että miten minä haluan vauvan ja kaikki on ruusunpunaista, koska tiedän, että vauva-arki on pääsääntöisesti jotain ihan muuta. Silloin ei nukuta, ei pääse suihkuun, ei pääse vessaan, tissit on ruvella, maha röllykkänä, syödään kylmenneitä ruokia ja kuunnellaan itkua 24/7.

Vaikka sekä siskoni että ystäväni muuta väittävät. Kumpikin heistä on jatkanut harrastuksiaan ja jopa matkustellut, vaikka molemmilla on 2 kpl alle 3-vuotiaita. Kumpikin heistä pystyy jättämään lapset miehelleen tai hoitajalle, jotta pääsevät itsekseen shoppailemaan tai kahville. Kumpikin heistä huolehtii itsestään ja ulkonäöstään, meikkaavat, käyvät kampaajalla jne. Vauvat valvottavat sehän on selvä, mutta jollain ihmeen keinolla ainakin kumpikin heistä on ihan järjissään olevia, tyylikkäitä hyväntuulisia naisia ja äitejä. Sellainen äiti minäkin haluan olla :)

Tästä viikosta tulee hyvä!

Sen olen päättänyt vakaasti. Viikonloppu oli mukava, teimme miehen kanssa yhdessä kaikenlaista pientä ja noh lauantaina olin puolet päivästä koulussa, sitten salilla ja testasin erään uuden solarium-paikan Hgin keskustasta. Olihan se ihan ok, yleensä käyn itsepalvelusolkuissa, mutta tässä oli oikein virkailija tiskin takana.
Sain myös tänä aamuna palautettua 2 koulutehtävää. Toki niitä tuli lauantaina lisää tehtäväksi enemmän kuin laki sallii (taisi olla joku 4-5 kpl esseitä.. heh!), mutta ei se auta muuta kuin tarttua toimeen. Sittenhän minulla on vielä lisäksi yksi essee tekemättä, johon saan enemmän ohjeistusta 28.4. Ajattelin kirjoitella sen vasta sitten valmiiksi, en edes ajattele aiemmin koko asiaa.

Lauantaina kun pääsin koulusta, laitoin ruoat porisemaan ja menin Stokkan lehden ja skumppalasin kanssa aurinkoiselle parvekkeellemme lepäämään. Olipa ihana rentoutushetki hektisen viikon päätteeksi! Täytyypä joku päivä ottaa vähän kuvia parvekkeista, vaikka niitä ennen/jälkeen –kuvia.. ;)

Sunnuntaina tein hieman kakkosduuniani. Olen siitäkin tyytyväinen, että sain taas ansaittua muutaman euron. Vaikka välillä tuntuu vähän puulta, niin silti parisataa extraa kuukausittain on minulle iso raha. Ja nyt kun häitä olen valmistellut, niin rahaa menee ihan holtittomasti.. :o toisaalta, nämä juhlat ovat ainutkertaiset, joten en ole viitsinyt pihistelläkään.

Tänään on taas koulua, tehdään kvantitatiivisen tutkimuksen raportointiharjoituksia. Minullahan on se tutkimus opinnäytetyötäni varten jo tehty, mutta raportointi on kesken. Onneksi siinä on deadline vasta jossain kesällä :) toivottavasti tältä luennolta saan apuja raportin laadintaan. Ennen koulua menen kuitenkin käymään vielä salilla tekemään jalkoja, ehkä hieman myös käsiä ja vatsaa. Tällä viikolla tavoitteena olisi käydä 3 kertaa salilla ja lisäksi tehdä ainakin kahtena iltana tuota lisäduunia. Lauantaiksi olemme suunnitelleet kaverini kanssa lähtevämme pitkästä aikaa baariin, ja sunnuntaina pitäisi suunnata vaaliuurnille.

Aurinkoista kevätviikkoa kaikille!!

Treeniä ja ruokapäiväkirjaa

Enpäs olekaan pitkään aikaan päivittänyt treenailuja, joten tässä siis niitä.

Valon määrän lisääntyminen on saanut mut taas innostumaan lenkkeilystä ulkona :) sali tuntuu enemmän pakkopullalta, mutta sitäkin on jaksettava.. sillä tiedän, että näitä kausia tulee enemmän ja vähemmän kun ei voisi yhtään kiinnostaa raudan pumppaaminen, mutta kun sen kauden jaksaa kitkutella yli niin ei harmita niin kovasti.

Eli viime viikon treenit koostuivat seuraavasti:
-tiistai selkä/hauistreeni
-perjantai olkapäät/rinta
-sunnuntai noin 45min juoksulenkki

Tällä viikolla
-maanantaina selkä/hauis
-tiistaina noin 45min juoksulenkki

(tulossa)
-torstaina jalkatreeni
-lauantaina olkapäät/rinta

Ensi viikolla
-maanantaina jalkatreeni + vähän käsiä ja rintaa
-tiistaina jumppaan, ehkä bodypumppia?
-torstaina selkä ja hauis

Mun paino ei ole lähtenyt putoamaan mihinkään tämän kevään aikana, treeniä on kaiketi liian vähän ja syömistä liikaa :/ Laitetaan nyt kun vielä jotain muistan, niin maanantain ja tiistain ruokapäiväkirjat. SAA KOMMENTOIDA!

Maanantai:
-aamupala klo 7:30, purkki Ehrmannin rasvatonta rahkaa ja sokeritonta mehukeittoa
-lounas klo 12 aikoihin, tomaatti-mozzarellakeittoa, raejuustoa, kinuskirahka, puolikas kolmioleipä
-välipalana mustikkahippusia valkosuklaakuorrutteella
*treeni*
-palautusjuoma
-iltaruokana klo 20 aikoihin 2 kanafilettä ja kasvisgratiinia, vettä
-jälkiruoaksi kahvia rasvattomalla maidolla, brunbergin suukko

Tiistai:
-aamupala sama kuin maanantaina
-lounas klo 12 aikoihin, sama kuin maanantaina
-välipalana muutama irtokarkki (ehkä noin 10 kpl)
-iltapäivällä töissä kahvia rasvattomalla maidolla, pieni pala täytekakkua
-välipala kotona; 2 ruisleipää, leikkele, sulatejuusto, teetä rasvattomalla maidolla
*juoksulenkki*
-pullo makeaa siideriä illalla

Olen taas lukenut vauvablogeja :)

Olemme viime viikkoina jutelleet miehen kanssa aika paljonkin siitä, koska olisi ”sopiva hetki” alkaa suunnittelemaan vauva-asioita. Olen lukenut paljon vauvablogeja, odottamisesta, odotuksen odottamisesta, hankalasta raskautumisesta ja siitä miten toiset tulevat raskaaksi heti ehkäisyn loputtua. Minä olen käytännössä siitä asti kun K18-hommat olen aloittanut, pelännyt sitä että tulen raskaaksi enkä voi missään tapauksessa pitää lasta. Tietysti sitten kun aloin käyttää hormonaalista ehkäisyä nämä pelot pikkuhiljaa hälvenivät, mutta aluksi silloinkin pelkäsin ihan tosissani että niiden vaikutus pettää.

Koulussa mielestäni opetettiin tosi huonosti se, miten käytännössä hedelmöittyminen tapahtuu. Ensinnäkin luulin, että nainen voi tulla aina raskaaksi, kun vaan peittoja heilutellaan. Siis aina, ovulaatio on vaan joku menkkoihin liittyvä juttu, jolla ei ole tämän kanssa sen suurempaa tekemistä. Ja niinhän meille opetettiin, että on oikeastaan erittäin suuri todennäköisyys ”vahingon sattumiseen” mikäli seksiä harrastaa. Tämä lienee osittain jotain koulun propagandaa sille, että näitä hommia ei liian aikaisin aloitettaisi?! Minun päähäni on kyllä iskostettu täysillä se, että raskaaksi voi tulla suunnilleen saunan lauteilta.

No niih, joka tapauksessa elämäntilanne ajoi minut ja meidän perheemme siihen tilanteeseen, että jätin hormonaalisen ehkäisyn tammikuussa pois. Nyt mennään miten mennään, en ehdoin tahdoin halua nyt vauvaa mutta ajatus siitä ei ole enää niin kauhistuttava. Tiedän sen, että on vain muutamia hetkiä kuukaudessa, kun hedelmöittyminen voi tapahtua. Ja tiedän myös sen, että kroppani toimii ns. normaalisti, kierto on ok, kaikki asiat on fysiikkani puolesta kunnossa ym. (suosittelen todellakin kaikille yksityistä lääkäriasemaa gynekologisiin tutkimuksiin, itse olen käynyt yksityisellä 2-4 kertaa vuodessa tsekkauttamassa kaiken jo usean vuoden ajan ja tämä on tuonut todellista helpotusta moniin juttuihin! lisäksi hoitosuhde on muodostunut yhteen tiettyyn lääkäriin, joka tuntee ja tietää minut ja historiani – aion jatkaa visiittejä hänen luonaan myös mahdollisen raskautumisen jälkeen).

Vauvaa ei vielä mitenkään suunnitella eikä erikseen haluta, mutta keskusteluja asiasta on käyty. Ei mitään ihkuttelua tai hehkuttelua suuntaan toiseen, minulla on nyt opiskelut kesken ja töissäkin kaikki ihan ok. Mutta toisaalta ikää on jo sen verran, että en halua asiaa ainakaan vuotta pidempään enää lykätä. Mutta onhan tässä tätäkin vuotta vielä yli puolet jäljellä.. :)

Pääni sisällä

Joskus aiemmassa parisuhteessani mietiskelin kovasti sitä, saako ihminen (etenkään ihmissuhteissa) olla oikeasti oma itsensä. Pitääkö aina esittää jotain, pitääkö aina sopeutua? Saisiko sitä joskus vaan paukauttaa ne tunteensa esille ilman että tarvitsee pelätä, miten muut suhtautuvat. Ajattelin, että ainakin parisuhteessa näin on oltava. Uskoin myös silloin, ja uskon edelleen, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan, vaan ihmisten läheisissä suhteissa on hyvä olla saman tyylisiä keskenään. Ainakin pääpiirteissään.

Aiemmassa pitkässä parisuhteessa aloimme kasvaa erilleen. Minä halusin jotain muuta kuin silloinen mieheni. Minä en jaksanut sitä että hektinen elämä muuttui yhtäkkiä tavalliseksi arjeksi, mielestäni arkikin voi olla jotain muuta kuin tavallista. Se voi olla pieniä kivoja tekoja ja huomioita. Se voi olla sitä että ajattelee ilahduttavansa puolisoaan vaikka petaamalla sängyn tai tuomalla kukkia. Tai vaikka tilata pitsat kotiin. Tai halata illalla viimeiseksi ja sanoa rakastavansa.

Mutta rakkautta on myös huomata mitä toinen haluaa. Rakkautta ei voi olla se, että yrittää itsekkäästi tukahduttaa toisen.

Miksi näitä nyt siis mietin? Olen huomannut itsessäni nyt niitä samoja piirteitä, jotka aiemmin hajottivat kovasti minua sekä silloista parisuhdettani. Nyt olen onneksi viisas ja oppinut virheistäni. Nuorempana kun minusta tuntui tältä, aloin dokata ja bailata kahta kovemmin. Kännissä heittäydyin aggressiiviseksi enkä osannut hillitä itseäni vähääkään. Loukkasin itseäni ja muita sekä fyysisesti että henkisesti. Lisäksi petin silloista puolisoani, en rakastanut häntä enää muuten kuin ystävänä.

Enää minulla ei ole tippaakaan halua pettää. En edes tunne fyysistä vetovoimaa muihin miehiin kuin omaan puolisooni. Sitä paitsi rakastan häntä! Mutta edelleenkin minulla on halu mennä. Osaan nyt lääkitä itseäni oikein; en ala dokata kuin hullu tai rikkomaan ihmissuhteita. Olen sopinut erään puolitutun kaverin kanssa baari-illan huhtikuulle ja työporukan kanssa ollaan lähdössä ulos kesäkuussa. Nämä mielessä jaksan kyllä olla taas oma itseni :) en halua todellakaan muuttua känkkäränkäksi, joka itkeskelee, tiuskii, ryyppää ja mököttää. Mutta sellainen minusta tulee jos minut kahlitsee.
Tunnistaako kukaan muu itseään tällaiseksi?

Valmisteluja :)

Nyt kun ollaan jo maaliskuun loppupuolella, täytyy hieman miettiä mitä tässä on vielä tälle keväälle projektina.
Koulua on vielä noin puolet jäljellä, siis lähiopetustunteja, mutta tehtäviä on reippaasti enemmän kuin puolet.

Häävalmisteluista; kutsukortit on siis tehty ja lähetetty.

Huhtikuussa tarkoituksena ottaa rusketusta hieman eli solariumiin käy tie. Toukokuussa käyn vielä testaamassa suihkurusketuksen ja sitten on hyvä :) Toukokuussa minulle laitetaan myös ripsien pidennys strasseineen.

Meikit ja meikinpohjustustuotteet olen jo juhlia varten hankkinut, koemeikki täytyy vielä tehdä. Samoin kynsiä varten on tarvikkeet valmiina ja suunnilleen tiedän myös minkätyyliset kynnet haluan.

Kampaaja täytyy vielä varata huhtikuun lopulle, tehdään koekampaus ja laitetaan väri.

Treenata täytyy vielä kovasti, siis ihan muutenkin kuin häiden vuoksi, mutta nyt aion keskittyä käsivarsien lihaksiin sekä läskien vähentämiseen eli aerobinen harjoittelu tulee enemmän kuvioon huhtikuussa.

Ensi viikolla olen menossa ompelijalle mekon kera, tehdään pieniä muokkauksia ja se on sitten valmis. Ainakin mitä ompelijan kanssa juttelin, niin hän sanoi että ei tarvitse varata kuin 1-2 viikkoa niin mekko on valmis. Eli saan sen ennen pääsiäistä.

Hääkimppua en ole miettinyt vielä juurikaan, jotenkin minulle mieleisiä olisi nämä herkän vaaleanpunaiset liljat, mutta toisaalta myös ihan tulipunaiset ruusut olisivat aika jees. Käyn ehkä juttelemassa kukkakaupassa vasta joskus toukokuun puolella, kimppu ei ole niin keskeinen juttu tässä kuitenkaan :)

Valokuvaaja on varattu, hänen kanssaan pitäisi vielä palaveria pitää. Ravintola on varattu, ruoka- ja juomavalinnat toimitan ensi kuun loppuun mennessä.

Ei kai tässä sitten mitään puutu enää? Mekkoon kuuluvat asusteet – shaali, kengät, laukku – on hankittu.´

Vihkisormuksen hankinta jää miehen vastuulle. Hän on osannut valita minulle ihanan kihlasormuksen sekä muutkin korut, joten luotan hänen makuunsa täysin.