Marraskuisia mietteitä

Hei taas,
hieman jäänyt bloggaaminen taka-alalle kun on ollut niin paljon muuta.
Koulu on nyt siis ihan lopuillaan, enää yksi tehtävä puoliksi tekemättä, yksi lauantaipäivä käymättä ja sitten tuo opinnäytetyö. Se tosiaan aiheuttaakin kyllä päänvaivaa, ei kauheasti ole kiinnostusta, mutta toisaalta olen asettanut itselleni ihan ehdottoman viimeisen deadlinen jouluun. Jouluun mennessä tekele täytyy lähettää opettajalle viime silauksen arviointiin ja sitten se on siinä.

Vähän on alkanut jo ärsyttää koko opinnäytetyö, kun tein sen tosiaan työpaikallemme kehittämistehtävänä, ja työpaikan osuus on valmistunut siis jo aikaa sitten (empiiriset tutkimukset ja raportointi). Nyt on lähinnä teoriaa ja omaa pohdintaa enää jäljellä, ja minä en jaksaisi millään raahautua kirjastoon enkä etenkään niiden kansainvälisten kirjallisuuslähteiden pariin.. mutta pakko kai se on :/

Töissä kerroin raskaudesta. Toisaalta ihanaa, ettei orastavaa (turvotus)masua tarvi enää niin kovasti peitellä, mutta toisaalta nyt alkoi pelottaa että mitä jos jotain käykin. Mitä jos tämä ilo muuttuukin huoleksi.. toivotaan toki että ei. Olen niin onnellinen ja iloinen ja päähäni ei vaan nyt mahdu mitään muuta kuin raskaus ja vauva-asiat :)

Alkuraskauden oireet ovat alkaneet pikkuhiljaa helpottaa. Nyt kuvottaa aamuisin enää harvakseltaan, mutta toisaalta pyörryttäminen ja selkäkipu ovat tulleet tilalle. Nenä on myös alkanut vuotaa verta useammin kuin ennen, tiedä sitten mistä sekin johtuu.. Luulen tosin että mulla taitaa olla hemoglobiini aika alhainen. Samoin kuin verenpaineet, ja siitä johtunee tuo pyörryttävä olo.

Mutta muuten kävin tiistaina n. 10km fillarilenkin sekä tunnin kahvakuulailemassa, ja huomenna ajattelin jos sitä kävisi vaikka salilla. Mahdollisesti :)

Lisää ultrasta ym.

Tänään tuli laboratoriosta vielä kirje siitä, että veriseulan ja np-ultran mukaan kohonnutta riskiä 21-trisomiaan ei ole. Ilmeisesti tuo seula ja ultra kattavat joltain osin myös muut poikkeavuudet, kuten 13-trisomian jne. vakavammat kehitysvammat. Olen niin huojentunut ja helpottunut <3

Vaikka tietysti koko ajan takaraivossa on ajatus siitä, mikä oikeus minulla on valita sitä, synnytänkö lasta vai en. Mikä oikeus minulla on tietää, onko lapseni kehitysvammainen. Vähentäisikö se hänen arvoaan? En ole ikinä edes näin syvällisesti pohtinut, aina olen ajatellut että abortin saa tehdä kuka ikinä sen vain parhaakseen katsoo, se ei ole ikinä tuomittava teko. Ja niin toki ajattelen vieläkin, se ei ole tuomittava teko. Mutta voisinko itse päättää kehitysvamman (mahdollisen, eihän nämä seulat ikinä 100% tarkkoja edes ole) perusteella, että tällä lapsella ei ole oikeutta syntyä? Toisaalta olen kyllä mahdollistanut ja päättänyt myös sen, että lapsi on saanut alkunsa, niin pitkälle kuin itse vain voi asiaan vaikuttaa..

Aiheuttaneeko raskauden tuomat hormonit sitten tällaisia syviä pohdintoja :) ainakin olen huomannut viime aikoina herkistyneeni monille asioille, itku pääsee aika mitättömistä. Tällaista samanlaista oli silloin, kun käytin e-pillereitä, kierukan aikana taas olin suht koht normaali (siinä pienempi hormonipitoisuus).

Olo on muuten suhteellisen ok, hieman olen piristynyt alun loputtomasta väsymyksestä ja kuvotuksen tunteesta. Olen jopa viime viikolla käynyt kerran salilla ja kolme kertaa noin 1-1,5h reippaalla kävelylenkillä :) ja tänään olisi kahvakuulailun vuoro. Ajattelin mennä sinne fillarilla, siitä tulisi mukava n. 10 km fillarointilenkki myös.

Ihan kauhean onnellinen!

Tänään oli np-ultra, ja siinä kaikki näytti hyvältä. Näimme pikkuisen Murun ensi kertaa <3
Kaikki raajat oli tallella, aivot, sydän ja selkä ok, myöskin massu ja napanuora. Ihana pieni, rakastuin <3

Iho :(

Mun kasvojen iho on mennyt ihan järkyttävän huonoksi raskauden aikana.

Tai siis en tiedä onko raskaus pelkkä syy, voihan se olla, että naama olisi tällainen anyway, mutta nyt se on siis todella pahana. Poskien pieni röpelö on vaihtunut ihan kunnollisiin, kipeisiin näppyihin, ja leukapielissä ihon alla on kosketusarkoja pallukoita. Siis ihan sellaisia kunnon möllejä :( Ihonhoitorutiineja en ole muuttanut, edelleen käytössä voiteina Dermalogican aikuisiän akneen suunnitellut päivä- ja yövoide, pesussa Sebamed ja kasvovetenä vaihtelevasti mikä milloinkin. Näppyjen kuivatukseen sitten apteekin tuotteita.

Päätin nyt sitten että kokeilen vielä tuota Exuviancea. Menkööt syteen tai saveen, mutta ei tämä tästä pahemmin enää huonontuakaan voi! Tilasin netistä Exuviancen akneiholle tarkoitetun putsarin ja päivävoiteen. Katsotaan nyt, alkaako mitään tulosta tulemaan..

Muuten vointi on ollut ihan ok. Väsyttää toki mutta kuvotus on pysynyt hieman paremmin taka-alalla. Ei mitään outoja ruokahimoja ja kaikki maistuu ihan normaalisti. Hyvä näin! :)

Hyvinvointia ja pahoinvointia

Ihanaa olla näin onnellinen.
Vaikka vieläkin tuntuu ihan epätodelliselta ajatus että sisälläni kasvaa oikea vauva, ihminen, minun ja rakkaani yhteinen lapsi. Toisaalta pelottaa tämä onnen tunne, pelottaa että jos se otetaankin minulta pois. Toisaalta olen niin pakahtua tästä rakkaudesta :)

Fyysisellä puolella pahoinvointia on ollut edelleen mutta ei onneksi enää niin voimakkaana kuin vielä viikko-pari sitten. Ruoka on maistunut hyvin eikä mitään erikoisia mielitekoja ole ollut. Unta tarvitsee hirmuisia määriä mutta se nyt ei ole minulle mitään uutta..

Urheiluharraastusten jääminen taka-alalle harmittaa tosi paljon. Pelkään että plösähdän ihan muodottomaksi möykyksi, mutta en vaan tältä väsymykseltä saa itsestäni irti mitään. Hengästyn pelkästä portaiden noususta ja töiden jälkeen iltapäivällä en pysty edes ajattelemaan mitään urheilua, väsyttää niin. Tänään kuitenkin otin salikassin mukaan töihin, eli ainakin teoreettinen mahdollisuus yhteen voimatreeniin tällä viikolla olisi. Lähden nimittäin huomenna viettämään pitkää viikonloppua maalle, ja siellä teen korkeintaan pieniä kävelylenkkejä.

Mutta tarkoitus onkin lähteä rentoutumaan, nauttimaan hyvästä ruoasta ja lapsuuden ystävien seurasta. En ole heitäkään nähnyt moneen viikkoon, ihana päästä tyttöjen kanssa vaihtamaan kuulumisia! :)

ps. ensi viikolla eka ultra, jännää.....

Labrakokeita

Kävin tänään labrakokeissa. Mulle jäi neuvolasta ihan pää sekaisin siitä, milloin pitää mitäkin käydä mitattamassa.. noh eipä se labran tätikään oikein tiennyt mutta oli oikein mukava ja otti selvää! Nyt siis otettiin verta SPR:n näytteeseen (ilmeisesti veriryhmää varten, joka kyllä on tiedossa että mulla on A) sekä nuo HIV, kuppa ym. testit. Myöskin pissanäyte, josta kaiketi katsotaan sokerit tai valkuaiset tai mitkä lie (saa valaista hölmöä!) :)
Sen verran monta kertaa olen verenluovutuksessa vapaaehtoisesti käynyt, että eipähän tuo tuntunut yhtään miltään.

Mutta aina labroissa jaksaa huvittaa ne vanhukset, jotka seisovat puolta tuntia ennen labran avautumista siellä oven takana ja rynnistävät sisään heti kun ovet raottuu.. mä en oikein ymmärrä, mikä ihmeen kiire niillä on? Eikö se olisi mukavampi levätä ja käydä rauhassa kokeissa? Mulla esimerkiksi oli sellainen juttu että labrassa piti käydä syömättä ja pissaamatta, joka on kyllä tässä olotilassa aika mahdoton yhtälö (oksettaa, pyörryttää ja kusihätä jatkuvasti) sekä piti ehtiä töihin ennen klo 9. Ja matkaa menee sairaalalta duuniin tunti.

Eli labrassa piti olla heti klo 7, äkkiä kokeiden jälkeen aamiaista jotten oksenna ja tukka putkella töihin. Ehdin kuin ehdinkin :) Onneksi meidän koti on sairaalalta kävelymatkan päässä, niin siihen ei tuhraantunut juuri aikaa vaan sain mukavan happihyppelyn heti aamusta.

Toiseen aiheeseen vielä; kävin viime sunnuntaina salilla ja maanantaina "perfect body"-jumpassa. Salilla tuntui vielä ihan hyvälle, mutta jumpassa sykkeet kohosi aivan liikaa ja tuli ahdistava tunne. En voinut tehdä ihan muiden tahtiin ja päätinkin, että tästä eteenpäin mun liikunta on siis kevyttä salia, kahvakuulaa ja reippaita kävelylenkkejä.

Ja jos joku tietää hyviä MAMMAJUMPPIA Helsingin seudulla, niin saa vinkata!

Eka neuvola ja ajatuksia

Eka neuvolakäynti takana eilen ja ei sieltä nyt ihan hirveitä jäänyt käteen.. tietysti suurimpana tuo että piti päättää synnytyssairaala ja myöskin se että saan sitä kautta sitten ajat ultraan jne. Mutta kaikki ruokavalio-, liikunta- jne. asiat olivat kyllä jo ennestään tuttuja.

Painoa on tullut plussauksesta lisää 2,4 kg. Aika hurjaa :( mutta tiedän itsekin, että mulla on ollut niin inhottavaa pahoinvointia että olen syönyt tosi paljon ja ihan mitä vaan kurkusta alas saan, jotta se olo menee ohi ja pystyy esim.käymään töissä. Nythän pahoinvointi on hieman helpottanut kun olen ollut flunssassa ja sairaslomalla, ja sitäkautta nukkunut tässä viimeiset kolme päivää ihan kellonympäryksiä.. :) Kun saa nukkua ja syödä omaan tahtiin, niin kuvotusta ei ole. Ainut inhottava tässä on nyt vaan sitten ollut tämä tukkoinen nenä sekä yskä, ja kun ei noita lääkkeitä oikein raskaana voi syödä.. yhden kupin Panadol Hottia olen juonut (pahaa!) ja sitten imeskellyt Mynthoneita. Siinäpä se. Niin joo ja mustaviinimarjamehua, sitä on kulunut PALJON.

Töistä sen verran, että sinne saan kaikki viimeiset motivaatiohippuset hukattua, ja opintoihin niitä hippusia ei sitten jääkään yhtään. Olen ihan loppu noiden koulutehtävien kanssa!! Mulla on niin paljon tehtävää ja niin vähän aikaa. Tuntuu, että menen kuin sumussa luennoille, heti tulee väsymys ja nälkä ja levoton olo, en jaksa yhtään keskittyä enkä kuunnelle. Niin tuskaista! Mikään muu ei tässä nyt lohduta kuin se, että nämä on todellakin ihan vihon viimeisiä kursseja joita nyt käyn. Ja jos opinnäytetyö ei jouluksi valmistu, niin ei se ole mikään kuoleman paikka. Seuraava deadline voisi olla vaikka tammikuun loppu, tai helmikuun. Kyllä se siitä.