Masu rv 30

Tässä uusin masukuvapäivitys tältä viikolta! Eli rv 30 ja jokunen päivä.

Tänään kävin neuvolassa. Painoa ekasta neuvolakäynnistä on tullut nyt noin 9,5kg. Turvotuksia ei ole, ei raskausarpia, ei suonikohjuja.. ei siis ulkoisesti muuta raskauteen viittaavaa kuin tuo masu :) Muutenkaan mitään  oireita ei sen nenäverenvuodon lisäksi ole ilmentynyt. Vähän välillä tuntuu outoa paineen tuntua tuolla häpyluun tietämillä, mutta luulenpa että se johtuu siitä että Muru on kuulemma kääntynyt raivotarjontaan! Mutta paine ei ole mitenkään erityisen ikävää tai ainakaan kivuliasta.

Harjoitussupistuksiakin tulee yhä edelleen, mutta ne ovat siis vain masun kiristelyä, ei kipua tai muuta ikävää.

Eli oikein mukavasti menee.

Hormoneiden säestämiä mielipiteitä!

Mä en tiedä miksi, mutta mulla on jo pitkään pitkään kytenyt sellainen ajatus päässä että naiset tekee lapsia saadakseen jonkun miehen "kiikkiin". Ehkä tämä ajatus syntyi joskus lukioaikoina tai siinä hieman teini-iän jälkeen, kun kotipaikkakunnallani oli näitä typyköitä jotka ainakin juorujen ja melko varmojen huhupuheiden perusteella olivat hankkiutuneet raskaaksi siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä juuri sille koulun söpöimmälle tai muuten vaan coolimmalle pojalle. Ja nämä pojat- no useinhan siinä sitten oltiin niin, että tyttö jäi yksinhuoltajaksi joko saman tien tai ainakin melko pian. Mutta se ihastus oli saatu oman lapsen isäksi.

Vieläkin jostain syystä, etenkin jos ikäeroa miehen ja naisen (isän ja äidin) välillä on paljon, tulee lapsen tekemisestä sellainen taka-ajatus että onkohan tuo vain jotain peliä tai hyväksikäyttöä. Toisaalta jo tuolla ekassa kappaleessa kirjoitin vähän väärin, eihän se pelkkä nainen sitä lasta tee, vaan kyllä siihen mieskin tarvitaan. Ja voisihan se mieskin huolehtia siitä ehkäisystä.. mutta mitä jos nainen valehtelee, että ehkäisy on ok?

Eihän toki miehiäkään saisi pitää minään lapatossuina, joilla ei ole omaa tahtoa. Jotenkin sitä aina vaan päätyy sille kannalle että "voi sitä ukko parkaa, nyt tuon justiinan tossun alla lopun ikäänsä".. tai että nyt siltä jää nuoruus elämättä ja riennot rientämättä, kun nainen ei suostunutkaan aborttiin. Minä en nimittäin usko siihen, että monikaan nainen pystyisi elämään siten, että lapsi on mutta mitään MITÄÄN vaatimuksia lapsen isää kohtaan ei olisi. Kyllä ne vaatimukset ihan varmaan jostakin kytevät, viimeistään jossakin hädän hetkellä sitten. Vaikka siis mies ei olisi lapsen elämässä mitenkään ollut eikä edes halunnut jälkikasvua.

Naisella onkin aika suuri päätäntävalta, ja niin tietysti pitää ollakin, naisen kehostahan siinä lopulta kuitenkin on kysymys. Ja onhan se päätäntävalta niinkin päin, että jos mies haluaisi lapsen mutta nainen ei- eipä siinä mies oikein sitten pakottaakaan voi. Ja onhan toki näitä tapauksia että ensin ollaan yhdessä ja suunnitellaan ja kaikki on yhteisesti sovittua, mutta kuitenkin lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu. Ja usein kai se on sitten niin, että äiti jää lapsensa kanssa, ja isä lähtee. Ehkä. En ole tilastoihin perehtynyt. Itse sitä vaan on aika vanhoillinen näissä asioissa. Enpä tiedä voimistavatko nämä raskaushormonit omia perheeseen liittyviä mielipiteitä, todennäköisesti kyllä, mutta jostakin kumman syystä en olisi itse voinut koskaan harkitakaan muuta ratkaisua kuin tämä, että ensin seurustellaan ja tutustutaan (monta vuotta) ennen kuin vihille, ja sitten vasta vauva-asiat tulivat ajankohtaiseksi.

Yksi sisään - yksi ulos!

En jostain syystä ole nyt pitkään aikaan jaksanut aktivoitua tämän blogin kanssa. Jotenkin sitä alkaa väsähtää ja ikään kuin käpertyä sisäänpäin, haluaisin lötkötellä vain kotona jossain löysissä vaatteissa ja unohtaa hyvin pitkälti kaiken muun maailman :)

Muru potkii kovasti, välillä maha ihan liikkuu puolelta toiselle potkujen voimasta. Ja en ole ihan varma mutta luulen että se on ehkä vauvan pää, kun välillä tuntuu selkeästi kyljessä sellainen nyrkinkokoinen "pallo", joka tekee vatsasta toispuoleisen näköisen. Ihan hassu! Mutta mitään ikäviä oireita ei ole vieläkään ilmaantunut. Tietysti minua hengästyttää tosi helposti ja vatsa ottaa vastaan esim. kenkiä laittaessa (muutenkaan ei kumartelut oikein onnistu) ja se nenäverenvuoto on yhä päivittäistä, mutta.. kasvojen iho alkaa näyttää tosi hyvälle, hiukset ja kynnet ovat ok, edelleenkään jalkakarvat ei kasva kovinkaan paljon, raskausarpia ei ole ollenkaan eikä mitään muutakaan epämiellyttävää. Ei röyhtäytä, ei närästä, ei ole ummetusta, ruoka maistuu ja uni :) noh öiset vessareissut ovat kyllä lisääntyneet, enää ei riitä kerta yössä vaan jopa kaksi tai kolmekin kertaa täytyy käydä pissalla. Ja nämä mun unet - voi hyvää päivää.. näen niin todentuntuisia ja ihmeellisiä unia! Ei vauvasta, mutta kaikesta muusta mahdollisesta kyllä, ja useimmiten ne unet eivät ole mitään kovin mukavia vaan kuin pahimmasta kauhuleffasta.. :/

Niin tämänkertaisin bloggauksen otsikko viittaa siihen, että olen taas kerran ajatellut lähteä mukaan sellaiseen projektiin, että kun ostan jonkun kauneudenhoitotuotteen, heitän jonkun vanhan pois. Siis sellaisen, joka on käytetty loppuun tai esim. kynsilakan joka on jo niin kuivunut ettei sitä voi käyttää tms. Eli en osta mitään mikä kuormittaisi mun kaappeja enää enempää, vaan aina teen tilaa heittämällä jonkun samalla pois. Nyt siis täytyy kuluttaa näitä nykyisiä varastoja ahkeraan ennen kuin pääsee shoppailemaan! Tosin ajattelin huomenna jo vierailla Kampin kauppakeskuksen Kampitus-päivillä.. noh sieltä ehkä lähtee vain vaatetta mukaan. Niin joo ja ostin eilen muuten ensimmäisen virallisen imetystoppini Bebesistä.

Sokerirasitus

Ensin haluaisin sanoa kaikille niille jotka jännittävät ja pelkäävät sokerirasitustestiin menoa: ei ole mitään jännitettävää! Minut peloteltiin aika "hyväksi" siitä, miten siellä yrjö lentää, vähintäänkin pyörryn, tulee vapinaa ja kylmä hiki, juotava liemi on kuvottavaa enkä selviä sairaalasta kotiin ilman mukaan otettavia eväitä jne.jne.

Noh. Kaikki meni mielestäni oikein hyvin. Sokeriliemi oli tietysti hyvin makeaa ja sitä piti juoda aika paljon (3 dl), mutta ei mikään mahdoton tehtävä. Hörpin juoman ihan hymyssä suin. Jos pystyy aloittamaan aamun irtokarkeilla, pystyy aloittamaan aamun myös sokeriliuoksella! :)
Hankalinta koko testissä oli ehkä se, että nukahtaa ei saanut. Olin varustautunut sekä Hesarilla että kirjalla, ja niinpä aika kului melko mukavasti lueskellen vaikka hieman väsyttikin. Lisäksi olin pukeutunut mukavaan oloasuun ja villasukkiin, joten mikäs siellä ollessa.

Huono olo ei tullut missään vaiheessa. Ei oksettanut eikä pyörryttänyt. Minulla näin normaalisti sokerit heittelevät välillä kovastikin, mutta tuossa testissä olo pysyi koko ajan melko tasaisena. Eli jos olisin tiennyt miten "kivuton" kokemus se on, en olisi etukäteen jännittänyt yhtään. Testin jälkeen kävelin ihan omin voimin kotiin syömään lounasta, ja kylläpä ruoka maittoi!

Yksi vähän kurja juttu oli se, että verikoe otettiin 3 kertaa tunnin välein samasta kohtaa suonta. Joten toisella ja kolmannella kerralla pistäminen jo hieman sattui ja verta ei meinannut millään tulla tarpeeksi. Ja sitten kun neula otettiin pois, niin suoni jäi jotenkin hassusti vähän vuotamaan.. ja nytkin kun tuota kyynärtaivetta katsoo, siinä näkyy selvä "neulanreikä" ja muuten ympäristö on hieman mustelmainen. Mutta eipä minulla mitään neula- tai verikammoa ole, joten ei se haittaa. Sen verran monta kertaa olen käynyt mm. verenluovutuksessa, että näihin nyt on tottunut. Mutta tuo on tosiaan joskus vähän ikävää, kun samaa kohtaa sörkitään peräkkäin monta kertaa.

Niistä sokereista sitten. Paastoarvo oli 4,7 eli aivan hyvä. Muut tulokset tulevat kuulemma neuvolaan, seuraava neuvola olisikin sitten eka neuvolalääkäri ensi viikon torstaina.

Oireita sun muuta

Raskautta on nyt takana pian 26 viikkoa. Olen kaiken kaikkiaan voinut oikein hyvin, etukäteen olin lukenut kyllä kaikista mahdollisista raskausvaivoista, mutta minulle niistä on tullut vain vähän harmeja. Edelleen nenä vuotaa verta oikeastaan päivittäin, mutta siihen on jo niin tottunut että enää asiaa ei juurikaan hätkähdä. Eilen neuvolassa mitattiin hemoglobiini ja se on samalla tasolla kuin raskauden alussa, 119, eli minulle varsin normaali. Joskus on ollut parempikin, mutta tämä on oikein hyvä taso.

Lisäksi väsymys ei ole ollenkaan ollut niin paha kuin etukäteen kuvittelin. Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat ja nukahdan tosi helposti vaikkapa bussiin tai suurempaankin meteliin jos oikein väsyttää. Ja saatan ottaa sellaisia mikrotorkkuja, laitan silmät kiinni  minuutiksi ja ehdin jo nähdä unta :) eli väsymyksen kanssa ei mitään uutta.

Alaselkä/lantiokipu on ollut ehkä näkyvin raskausvaiva, sillä tämäntyyppistä kipua en ole aiemmin tuntenut. Mutta sitäkään ei ole joka päivä, joten asian kanssa pystyy vielä ihan elämään.

Hyvää raskaus on tehnyt iholleni; näpyt ovat hitaasti mutta varmasti alkaneet kasvoiltani häviämään! Olen asiasta suunnattoman onnellinen, ja mikäli kehitys jatkuu näin, uskon että synnytykseen mennessä myös punaiset arvet poskilta/leuasta on hävinnyt. Loistavaa. En ole nimittäin kosmetologillekaan ehtinyt moneen kuukauteen. Kynnet ja hiukset ovat samalla mallilla kuin ennen raskauttakin joten niiden kunnossa ei muutoksia.

Murun potkut tuntuvat päivittäin, ja ne tuntuvat oikein ihanilta. Olen edelleen hyvin hyvin rakastunut tähän pikkuiseen masussani.

Pöllöilyä!

Välillä (raskaana tai sitten ei raskaana ollessa) nämä mielialat heittelevät kovastikin. Itku pääsee; välillä ilosta, välillä surusta, välillä vain liikutun niin kovasti. Välillä ahdistaa ihan koko maailma, kaikki asiat paitsi tämä masussa kasvava Muru. Välillä taas tuntuu että mitäpä tässä, ihan hyvinhän kaikki on.

Välillä oikein ärsyttää kun tietää, että hormonit saa minut tuntemaan asioita, jotka eivät oikeasti ole totta. Sillä hetkellä ne vain tuntuvat niin ylitsepääsemättömältä. Etenkin iltaisin - miksi ne paskimmat fiilikset tulevatkin juuri iltaisin ja jäävät ajatuksiin pyörimään? Ja sitten aamulla kun herää on silmät kuin kalalla; turvonneet, punaiset ja itkettyneet.

Varsinaista pöllöilyä.

Ostoslista.

Vauvalle on nyt tullut osteltua muutamia vaatteita (lähinnä bodyjä, mutta myös parit potkuhousut sekä t-paita).  Lisäksi, jos nyt hieman saa mainostaa, valmiina odottamassa on Avantin tuttipulloja ja tutteja sekä rintapumppu, Emmaljungan Nitro City vaunut ja niihin sopiva First Class-turvakaukalo, Emmaljungan hoitolaukku sekä viimeisimpinä hankintoina pinnasänky (odottelee vielä postissa), patja ja hoitopöydän päällinen.

Kerran, jo varmaan vuosi ennen kuin tulin raskaaksi, voitin arvonnassa vauvan ensiaskeltöppöset. Niissä on tuollainen söpö pupu ja pohjassa teksti "My First Steps". Söpöläiset :)