Talvihuomenta!
Eilen kävin töiden jälkeen muokkaus-jumpassa. Jännä huomata, miten samakin jumppa muuttuu aivan erilaiseksi riippuen jumpan ohjaajasta. Maanantainen ohjaaja ei ole ollut niin hyvä kuin keskiviikkoinen, mutta tällä viikolla on keskiviikolle luvassa selkätreeniä salilla niin oli tyytyminen maanantaijumppaan. Jalkoihin sain kyllä hyvän tunteen, samoin alavatsaan, mutta yläkroppa jäi melko vähälle huomiolle. Noh huomenna sitten korjataan tilanne :)
Torstaina olisi tarkoitus myös hieman jumppailla ja sitten meinasin tehdä joulusiivouksen, joka pitäisi sisällään manuaalisen imuroinnin (tähän saakka imuroinnit meillä on hoitanut robotti, joka toki tekee työnsä hyvin mutta toki jos itse imuroi tulee otettua kaikki nurkat ja aluset tarkemmin), lattioiden pesun, pölyjen pyyhinnän, jääkaapin ja mikron sekä lieden pesun.
Joululakanat kun on ollut tapana vaihtaa, niin ne ajattelin vaihtaa sitten ensi viikolla. Jouluvalot ja –verhot sekä koristeet ovat jo esillä ja kynttilät luomassa tunnelmaa :)
Juttelin eilen miehen kanssa The Mekosta. Ensimmäistä kertaa sain häneltä siitä palautetta! Kun löysin netin ihmeellisestä maailmasta tosiaan tuon haluamani mekon, mutta nyt kävikin ilmi että sillä ei sitten ole palautusoikeutta, mikäli osoittautuu vaikka väärän kokoiseksi. Aloin empiä – en halua tietenkään väärän kokoista pukua, ja kun minulla nyt on tämä kropan malli ehkä vähän outo ja haluan tietysti että mekko korostaa parhaita puoliani.. mies siis totesi, että mitä jos kävisimme ihan livenä ostamassa mekon jostain putiikista. Tämä vaihtoehto on kalliimpi, mutta menisi varmasti nappiin ja muutenkin ajatuksenani on koko ajan ollut ostaa mekko jota voisi käyttää vielä häiden jälkeenkin. Eli ei mikään valkoinen tylliunelma, vaan beige yksinkertaisen tyylikäs kokonaisuus. Kun nyt tietäisi vaan mistä lähteä sitä etsimään.. jos jollakin on suositella pk-seudulta hyvää juhlapukukauppaa, niin otan vinkkejä mielelläni vastaan!
Perjantaina olisi tarkoitus pitää hieman illanistujaisia meillä. Tänään on parit jouluiset muistamiset työpaikan puolesta, joten menoa ja meininkiä riittää. Palataan taas!
tiistaina, joulukuuta 14, 2010
torstaina, joulukuuta 09, 2010
Joulukuisia fiiliksiä
Ensin sitä huonompaa puolta; oloni on ollut viikonlopusta lähtien nuhainen ja yskäinen, ja iltaisin tuntuu että sitä vain kaatuu sänkyyn kun ei muuta jaksa. Joten treenit ovat jääneet tosi vähälle. Se harmittaa, juuri pääsin taas uuteen innostukseen noiden ryhmäliikuntatuntien kanssa, mutta ei voi mitään, täytyy hoitaa itsensä ensin kuntoon.
Niin sitä mukavaa fiilistelyä, tilasin tänään The Mekon :) se tulee olemaan siis samppanjan/vaalean beigen värinen, takana nyöritys, ei olkaimia. Mulla on olemassa sellaiset vaaleanbeiget kengät, jotka saattaisivat ko. mekkoon sopia, mutta muuten täytyy sitten vielä kenkäostoksille. Ihana ajatus että se on nyt se mekko sitten.. ;) vielä ei ole tosin edes mitään päivää päätetty, mutta täytyy alkaa miestä kuumottaa tekemään päätöksiä. Fiilistelyihin kuuluu myös nämä perheasiat joista ollaan viime aikoina puhuttu melko paljonkin. Eli perheenperustamishaaveet on molemmilla samanlaiset, mikä on enemmän kuin erittäin hyvä asia.
Eilen kävin shoppailemassa joululahjoja. Lisäksi tie vei Citykäytävän Lushiin, josta mukaan tarttui
http://www.lush.fi/tuotteet/suihku-vartalovoit/the-soft-touch-101114
http://www.lush.fi/tuotteet/hierontapalat-hierontapalatyleiset/fever-100045
http://www.lush.fi/tuotteet/suihku-suihkugeelit/snow-fairy-suihkugeeli-250-g-103778
http://www.lush.fi/tuotteet/suihku-vartalovoit/buffy-small-101080
Aika hyvin ensikertalaiseksi Lushilaiseksi :) en ole siis heidän tuotteitaan aiemmin edes kokeillut, mutta nytpä tulee testailtua!
Jos nyt mietitään sitä Korres-kokeiluani (joka muuten jatkuu vieläkin), niin olen kyllä ollut ihan tyytyväinen Pomegranate ja Yoghurt-voiteisiin. Mattapintaa näistä kumpikaan ei tuo, mutta ehkä iho on jonkin verran vähemmän rasvoittuva nyt kuitenkin. Kosteuttavat hyvin pintakuivuuden ja imeytyvät, ihon pintaan ei jää mitään kalvoa. Pomegranaten päälle on hyvä meikata, ja Yoghurtia olen käyttänyt kosteuttavana yövoiteena. Rasvoittuva ihoni on ehkä hieman myös rauhoittunut, että näppyä ei puske ihan jatkuvasti esiin. Tiedä sitten johtuuko noista voiteista vai ei, mutta eivät ne ainakaan pahaksikaan ole olleet :)
Niin sitä mukavaa fiilistelyä, tilasin tänään The Mekon :) se tulee olemaan siis samppanjan/vaalean beigen värinen, takana nyöritys, ei olkaimia. Mulla on olemassa sellaiset vaaleanbeiget kengät, jotka saattaisivat ko. mekkoon sopia, mutta muuten täytyy sitten vielä kenkäostoksille. Ihana ajatus että se on nyt se mekko sitten.. ;) vielä ei ole tosin edes mitään päivää päätetty, mutta täytyy alkaa miestä kuumottaa tekemään päätöksiä. Fiilistelyihin kuuluu myös nämä perheasiat joista ollaan viime aikoina puhuttu melko paljonkin. Eli perheenperustamishaaveet on molemmilla samanlaiset, mikä on enemmän kuin erittäin hyvä asia.
Eilen kävin shoppailemassa joululahjoja. Lisäksi tie vei Citykäytävän Lushiin, josta mukaan tarttui
http://www.lush.fi/tuotteet/suihku-vartalovoit/the-soft-touch-101114
http://www.lush.fi/tuotteet/hierontapalat-hierontapalatyleiset/fever-100045
http://www.lush.fi/tuotteet/suihku-suihkugeelit/snow-fairy-suihkugeeli-250-g-103778
http://www.lush.fi/tuotteet/suihku-vartalovoit/buffy-small-101080
Aika hyvin ensikertalaiseksi Lushilaiseksi :) en ole siis heidän tuotteitaan aiemmin edes kokeillut, mutta nytpä tulee testailtua!
Jos nyt mietitään sitä Korres-kokeiluani (joka muuten jatkuu vieläkin), niin olen kyllä ollut ihan tyytyväinen Pomegranate ja Yoghurt-voiteisiin. Mattapintaa näistä kumpikaan ei tuo, mutta ehkä iho on jonkin verran vähemmän rasvoittuva nyt kuitenkin. Kosteuttavat hyvin pintakuivuuden ja imeytyvät, ihon pintaan ei jää mitään kalvoa. Pomegranaten päälle on hyvä meikata, ja Yoghurtia olen käyttänyt kosteuttavana yövoiteena. Rasvoittuva ihoni on ehkä hieman myös rauhoittunut, että näppyä ei puske ihan jatkuvasti esiin. Tiedä sitten johtuuko noista voiteista vai ei, mutta eivät ne ainakaan pahaksikaan ole olleet :)
keskiviikkona, joulukuuta 01, 2010
Urapulinaa
Olen miettinyt jo monta vuotta sitten itselleni sopivaa ”urapolkua”. Se on kuin viisivuotissuunnitelma minulle, mitä kohti mennään ja tiedän että minua kyllä motivoi se päämäärä kunhan vain sen saan kirkastettua.
Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman tein vuonna 2005, tai silloin se taisi olla kolmevuotissuunnitelma. En ihan tarkalleen muista mitä siinä oli, mutta ainakin amk-tutkinnon suorittaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa sekä vakituinen työpaikka ja mies. Tässä kohtaa tuo ”mies” kuulostaa ehkä vähän kornilta, mutta niin se vain oli. Naisen on kuitenkin otettava myös nämä biologiset asiat huomioon :)
Viimeisimmän suunnitelmani tein kesällä 2009. Se kattaa myös noin kolme vuotta. En nyt paljasta tarkkaan mitä siihen kuuluu, mutta urapolun osalta tietysti tämä nykyinen vakituinen työpaikkani on tavallaan jo saavutettu. Pidän työstäni tosi paljon ja olen nykyisessä pestissäni onnellinen, mutta tietysti ajatellen tulevaa tutkintoani valmistumiseni jälkeen muutaman vuoden kuluttua olisi viisasta hakea vastuullisempia töitä. Nyt kun olen tehnyt oman työni ohella myös toimistosihteerin tehtäviä, minulle on kirkastunut vähintäänkin se että minun aikani kahvien keittelijänä on todellakin ohi. Kaikissa töissäni tähän saakka kahvien kattaminen, keittiön siivous ym. ovat olleet yksi minulle langennut työ, ja mikäs siinä, pidän tuollaisesta puuhastelusta.
Mutta nyt tajusin että aika aikaansa kutakin, enää en sitä halua. Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää hermot siihen, että aikuiset ihmiset eivät saa likaista kahvikuppiaan laitettua astianpesukoneeseen, vaan se jätetään esim. tiskialtaaseen tai pöydälle. Minä en jaksa olla yleinen siivooja, koska se ei työnkuvani ole, eikä se oikeasti ole toimistosihteerinkään työnkuva siltä osin, että ei mielestäni tarvitse heittäytyä kenenkään palvelijaksi jos toinen on vain laiska! Minä olen nyt nämä juoksuni juossut, ja nyt keskityn mielelläni toisenlaisiin hommiin. Sijaistaminen ja tuuraus on ok, mutta mukava huomata että jossain vaiheessa sitä luonnostaan jo toivoo lisää vastuuta ja niitä koulutustaan vastaavia tehtäviä enemmänkin.
Eli jossain vaiheessa jos etsin muita tehtäviä, niin kahvien keittelijää minusta ei tule.
Ensimmäisen viisivuotissuunnitelman tein vuonna 2005, tai silloin se taisi olla kolmevuotissuunnitelma. En ihan tarkalleen muista mitä siinä oli, mutta ainakin amk-tutkinnon suorittaminen mahdollisimman lyhyessä ajassa sekä vakituinen työpaikka ja mies. Tässä kohtaa tuo ”mies” kuulostaa ehkä vähän kornilta, mutta niin se vain oli. Naisen on kuitenkin otettava myös nämä biologiset asiat huomioon :)
Viimeisimmän suunnitelmani tein kesällä 2009. Se kattaa myös noin kolme vuotta. En nyt paljasta tarkkaan mitä siihen kuuluu, mutta urapolun osalta tietysti tämä nykyinen vakituinen työpaikkani on tavallaan jo saavutettu. Pidän työstäni tosi paljon ja olen nykyisessä pestissäni onnellinen, mutta tietysti ajatellen tulevaa tutkintoani valmistumiseni jälkeen muutaman vuoden kuluttua olisi viisasta hakea vastuullisempia töitä. Nyt kun olen tehnyt oman työni ohella myös toimistosihteerin tehtäviä, minulle on kirkastunut vähintäänkin se että minun aikani kahvien keittelijänä on todellakin ohi. Kaikissa töissäni tähän saakka kahvien kattaminen, keittiön siivous ym. ovat olleet yksi minulle langennut työ, ja mikäs siinä, pidän tuollaisesta puuhastelusta.
Mutta nyt tajusin että aika aikaansa kutakin, enää en sitä halua. Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää hermot siihen, että aikuiset ihmiset eivät saa likaista kahvikuppiaan laitettua astianpesukoneeseen, vaan se jätetään esim. tiskialtaaseen tai pöydälle. Minä en jaksa olla yleinen siivooja, koska se ei työnkuvani ole, eikä se oikeasti ole toimistosihteerinkään työnkuva siltä osin, että ei mielestäni tarvitse heittäytyä kenenkään palvelijaksi jos toinen on vain laiska! Minä olen nyt nämä juoksuni juossut, ja nyt keskityn mielelläni toisenlaisiin hommiin. Sijaistaminen ja tuuraus on ok, mutta mukava huomata että jossain vaiheessa sitä luonnostaan jo toivoo lisää vastuuta ja niitä koulutustaan vastaavia tehtäviä enemmänkin.
Eli jossain vaiheessa jos etsin muita tehtäviä, niin kahvien keittelijää minusta ei tule.
tiistaina, marraskuuta 30, 2010
The Mekko
The Mekko siis löytyi. Tai tässä kun olen noita nettikauppoja selaillut, löysin kohtuuhintaisen kauniin mekon jonka pienellä säätämisellä saisin varmasti itselleni toimimaan. Eli väriksi en halunnut valkoista, en olkaimia enkä vetoketjua. Mitä jäi jäljelle?
No samppanjan värinen leninki, jossa takana nyöritys ja siis olkaimeton versio :) Vielä kun uskaltaisi tilata! Mittailtiin jo kerran aiemmin ja vertailtiin kokotaulukoita, että mikä mahtaisi olla mulle sopiva koko. Mutta kun tämä mun kroppani.. sanotaanko näin että malli on kyllä kiva tiimalasi, mutta kun rinnat on ihan olemattomat, hartiat ja selkä lihaksikkaat, vyötärö on timmi mutta alavatsa plösö. Ja leveeeee lantio. Noilla nauhoillahan saa onneksi mekkoa hieman muokattua jos jostain on löysä tai toisaalta kiristää, mutta kyllä se koko pitäisi silti olla mahdollisimman lähelle oikeaa. Se on joko M tai L, todennäköisesti otan tuon L:n koska helpompi lienee ompelijalla pienentää kuin suurentaa ;)
Sitten asukokonaisuudesta puuttuvat vielä kengät ja tiara sekä pikkuinen laukku. Kaksi jälkimmäistä ovat helpot, mutta kengät.. huh. Ei mitään hajua edes mistä lähtisin niitä metsästämään! Ja kenkien osto on mulle muutenkin niin tuskaa näiden kinkkisten jalkojen takia :( onneksi kengät eivät paljon sieltä mekon alta tule (toivottavasti) näkymään.
Mekon lisäksi koko hääasialle ei olekaan sitten tehty mitään. Noh hiljaa hyvä tulee <3
No samppanjan värinen leninki, jossa takana nyöritys ja siis olkaimeton versio :) Vielä kun uskaltaisi tilata! Mittailtiin jo kerran aiemmin ja vertailtiin kokotaulukoita, että mikä mahtaisi olla mulle sopiva koko. Mutta kun tämä mun kroppani.. sanotaanko näin että malli on kyllä kiva tiimalasi, mutta kun rinnat on ihan olemattomat, hartiat ja selkä lihaksikkaat, vyötärö on timmi mutta alavatsa plösö. Ja leveeeee lantio. Noilla nauhoillahan saa onneksi mekkoa hieman muokattua jos jostain on löysä tai toisaalta kiristää, mutta kyllä se koko pitäisi silti olla mahdollisimman lähelle oikeaa. Se on joko M tai L, todennäköisesti otan tuon L:n koska helpompi lienee ompelijalla pienentää kuin suurentaa ;)
Sitten asukokonaisuudesta puuttuvat vielä kengät ja tiara sekä pikkuinen laukku. Kaksi jälkimmäistä ovat helpot, mutta kengät.. huh. Ei mitään hajua edes mistä lähtisin niitä metsästämään! Ja kenkien osto on mulle muutenkin niin tuskaa näiden kinkkisten jalkojen takia :( onneksi kengät eivät paljon sieltä mekon alta tule (toivottavasti) näkymään.
Mekon lisäksi koko hääasialle ei olekaan sitten tehty mitään. Noh hiljaa hyvä tulee <3
torstaina, marraskuuta 25, 2010
Tunteiden vuoristorataa
Eilen tunteet vetivät vuoristorataa!
Ensin olin todella onnellinen erään asian selviämisestä. Minua on mietityttänyt – no paljastetaan se nyt täälläkin – hääuutisen kertominen. Olemme siis suunnittelemassa häitä, ja epäilin, että lähimmät ystäväni jotenkin tuomitsevat minut tai suhtautuvat negatiivissävytteisesti uutiseen. Olen ollut asiasta melko vaitonainen, mutta nyt kun sain ”siunauksen” asialle taas uudelta tärkeältä taholta, olen rohkaistunut puhumaan asiasta avoimemmin. Hääthän ovat ihana asia, jossa juhlitaan rakkautta ja sitoutumista <3 niin joo ja ”The Mekosta” lisää myöhemmin, minusta tuntuu, että nyt SE on löytynyt ;)
Murhetta aiheutti ystäväpiiri niin ikään. En tiedä, miksi meistä on tullut niin etäisiä toisillemme? Olen yrittänyt mielestäni kovastikin pitää kaverisuhteita yllä. Yrittänyt järjestää kalentereihin aikaa tapaamisille, lähetellyt meiliä ja fb-viestejä kysyäkseni kuulumisia, päivittänyt omia tietojani. Kaiken jälkeen tuntuu tosi pahalta, että nämä ystävinäni pitämät ihmiset lakkaavat vastaamasta viesteihini :( toivoisin jokaisen miettivän omalla kohdallaan, voisiko sen verran vaikka joulumieli ottaa vallan että otat yhteyttä ystäviisi tai kerrankin lupaudut ja suostut johonkin kaverisi ehdottamaan illanviettoon? Surkeaa, jos kalenterista ei voi pari kertaa vuodessa ”uhrata” vanhojen ystävien tapaamiseen. Pahaa mieltä syvensi myös se, että tapasin muutama viikko sitten erään tosi kivalta vaikuttavan naisen jonka kanssa tutustuttiin ja suunniteltiin yhteisiä menoja. Mutta nyt kun olin häneen yhteydessä, josko olisimme todella lähteneet viikonloppuna jonnekin, tämäkin ajatus tyrmättiin.. okei hänellä oli muita menoja, mutta oloni on kyllä niin lannistettu että olkoot sitten. En jaksa aina olla pyytävänä osapuolena!
Illalla sitten mieli vaihtui vielä kerran.. keskustelimme kotona vauva-asioista. Näistä nyt on luonnollista tässä vaiheessa suhdetta mielestäni puhuakin jo vakavasti, koska olemme olleet yhdessä jo pitkään, asunnot hankittu, vakituiset työpaikat ja ikääkin minulla sen verran että jos alle 30v haluaisin äidiksi, alkaa olla jo hieman kiire :) Sinänsä mikään kiire ei ole oikea termi edes kuvaamaan sitä keskustelua, mutta vakava keskustelu perheen perustamisesta tuntui hyvältä. Sen aika koittaa juuri silloin kun sen aika on.
Ensin olin todella onnellinen erään asian selviämisestä. Minua on mietityttänyt – no paljastetaan se nyt täälläkin – hääuutisen kertominen. Olemme siis suunnittelemassa häitä, ja epäilin, että lähimmät ystäväni jotenkin tuomitsevat minut tai suhtautuvat negatiivissävytteisesti uutiseen. Olen ollut asiasta melko vaitonainen, mutta nyt kun sain ”siunauksen” asialle taas uudelta tärkeältä taholta, olen rohkaistunut puhumaan asiasta avoimemmin. Hääthän ovat ihana asia, jossa juhlitaan rakkautta ja sitoutumista <3 niin joo ja ”The Mekosta” lisää myöhemmin, minusta tuntuu, että nyt SE on löytynyt ;)
Murhetta aiheutti ystäväpiiri niin ikään. En tiedä, miksi meistä on tullut niin etäisiä toisillemme? Olen yrittänyt mielestäni kovastikin pitää kaverisuhteita yllä. Yrittänyt järjestää kalentereihin aikaa tapaamisille, lähetellyt meiliä ja fb-viestejä kysyäkseni kuulumisia, päivittänyt omia tietojani. Kaiken jälkeen tuntuu tosi pahalta, että nämä ystävinäni pitämät ihmiset lakkaavat vastaamasta viesteihini :( toivoisin jokaisen miettivän omalla kohdallaan, voisiko sen verran vaikka joulumieli ottaa vallan että otat yhteyttä ystäviisi tai kerrankin lupaudut ja suostut johonkin kaverisi ehdottamaan illanviettoon? Surkeaa, jos kalenterista ei voi pari kertaa vuodessa ”uhrata” vanhojen ystävien tapaamiseen. Pahaa mieltä syvensi myös se, että tapasin muutama viikko sitten erään tosi kivalta vaikuttavan naisen jonka kanssa tutustuttiin ja suunniteltiin yhteisiä menoja. Mutta nyt kun olin häneen yhteydessä, josko olisimme todella lähteneet viikonloppuna jonnekin, tämäkin ajatus tyrmättiin.. okei hänellä oli muita menoja, mutta oloni on kyllä niin lannistettu että olkoot sitten. En jaksa aina olla pyytävänä osapuolena!
Illalla sitten mieli vaihtui vielä kerran.. keskustelimme kotona vauva-asioista. Näistä nyt on luonnollista tässä vaiheessa suhdetta mielestäni puhuakin jo vakavasti, koska olemme olleet yhdessä jo pitkään, asunnot hankittu, vakituiset työpaikat ja ikääkin minulla sen verran että jos alle 30v haluaisin äidiksi, alkaa olla jo hieman kiire :) Sinänsä mikään kiire ei ole oikea termi edes kuvaamaan sitä keskustelua, mutta vakava keskustelu perheen perustamisesta tuntui hyvältä. Sen aika koittaa juuri silloin kun sen aika on.
torstaina, marraskuuta 18, 2010
Kynsiä!
Tunnetusti kynsifriikki kun olen, tässä pari "taiteilua" kesän ja syksyn ajalta omiin luomukynsiini.
lakka: Nail Art vihreä glitter, Nair Art turkoosi matta
lakka: Maybelline helmiäispinkki +kynsistrasseja
lakka: Maybelline helmiäisvioletti, Nail Art hopeahile
lakka: E.L.F. viininpunainen, Nail Art hopea glitteri
tiistaina, marraskuuta 16, 2010
Laihdutuspulinaa
Heipsis.
Tänään olisi treeneissä vuorossa hieman jumppaa alakropalle. Saa nähdä jos jaksan, niin kipaisen jumpan jälkeen vielä solariumiinkin:) kävin viime viikolla muokkaus-jumpassa, ja se tuntui oikein kivalta. Mukavaa vaihtelua saleiluun, tosin huomenna tai viimeistään torstaina täytyy käydä rinta-olkapää-treeni heittämässä salinkin puolella.
Mulla on ollut tässä viime aikoina pientä kroppakriisiä. En tiedä mistä päästä ryhtyisin laihduttamaan. Mutta pakko olisi näistä läskeistä päästä eroon, mua kaikki vaatteet kiristää eikä mikään näytä hyvältä. Vatsa pömpöttää, reisissä on selluliittiä, allit höllyy. Ahdistaa! En mahdu vanhoihin farkkuihini ja topit ovat kuin makkarankuoria. Vielä 5 vuotta sitten painoin 10 kiloa vähemmän kuin nyt. Vuonna 2007 painoin 62 kg. Voi hemmetin hemmetti, mistä nämä kilot ovat hiipineet?! Treenailen oikeasti melko paljon, tai sanotaanko että vähintään keskivertomäärän. Viime kesänäkin fillaroin sen 100km viikkoon + 2-3 salitreeniä siihen päälle. Ja ei gramman grammaa lähtenyt painosta pois.
Nyt olen ollut 2 viikkoa ”karkkilakossa” tarkoittaen sitä, että saan ottaa 1-2 karkkia jos joku tarjoaa, mutta itse en niitä osta. Aiemmin kun söin päivittäin pikku patukan tai muutaman namin, nyt on siis mennyt useita päiviä ilman karkkiannosta. Eikä erityisesti tee mielikään, jouluun saakka ajattelin nyt katsella ja sitten syödä konvehdin tai pari. Mutta mitä muuta voisin ruokavaliolleni tehdä? En tiedä. Grillillä herkuttelukin on jäänyt ihan minimiin tänä syksynä verrattuna aiempaan, nyt kun emme enää asu kovinkaan lähellä snägäriä. Grillihampurilaisen olen viimeksi syönyt ehkä joskus yli kuukausi sitten. Aamiainen on vaihdettu proteiinipitoisempaan kuin ennen ja kasvikset otettu keskeiseen asemaan lautaselle.
Ei vaan niin ei :(
Onko normaalipainon sisällä laihduttaminen oikeasti NÄIN vaikeaa?
--edit.
Listataan nyt huvikseen tämän päivän syömiset tähän saakka:
*klo 7:30 Ehrmann-rahka, 1dl sokeroimatonta mehukeittoa
*klo 8 kuppi kahvia rasvattomalla maidolla, 2 kaurakeksiä
*klo 11:30 2 kauhallista liha-kasvis-risottoa, 1 kinkkutasku, juomana vettä
*klo 12 Cottifrutti- rahka-raejuustovälipala (rasvaton)
-> tulossa vielä banaanivälipala, palkkari treenin jälkeen ja illalla kotona kanaa ja riisiä. Eli melkoisen normipäivä. Mutta ilmeisesti kaloreita on silti liikaa?!?!
Tänään olisi treeneissä vuorossa hieman jumppaa alakropalle. Saa nähdä jos jaksan, niin kipaisen jumpan jälkeen vielä solariumiinkin:) kävin viime viikolla muokkaus-jumpassa, ja se tuntui oikein kivalta. Mukavaa vaihtelua saleiluun, tosin huomenna tai viimeistään torstaina täytyy käydä rinta-olkapää-treeni heittämässä salinkin puolella.
Mulla on ollut tässä viime aikoina pientä kroppakriisiä. En tiedä mistä päästä ryhtyisin laihduttamaan. Mutta pakko olisi näistä läskeistä päästä eroon, mua kaikki vaatteet kiristää eikä mikään näytä hyvältä. Vatsa pömpöttää, reisissä on selluliittiä, allit höllyy. Ahdistaa! En mahdu vanhoihin farkkuihini ja topit ovat kuin makkarankuoria. Vielä 5 vuotta sitten painoin 10 kiloa vähemmän kuin nyt. Vuonna 2007 painoin 62 kg. Voi hemmetin hemmetti, mistä nämä kilot ovat hiipineet?! Treenailen oikeasti melko paljon, tai sanotaanko että vähintään keskivertomäärän. Viime kesänäkin fillaroin sen 100km viikkoon + 2-3 salitreeniä siihen päälle. Ja ei gramman grammaa lähtenyt painosta pois.
Nyt olen ollut 2 viikkoa ”karkkilakossa” tarkoittaen sitä, että saan ottaa 1-2 karkkia jos joku tarjoaa, mutta itse en niitä osta. Aiemmin kun söin päivittäin pikku patukan tai muutaman namin, nyt on siis mennyt useita päiviä ilman karkkiannosta. Eikä erityisesti tee mielikään, jouluun saakka ajattelin nyt katsella ja sitten syödä konvehdin tai pari. Mutta mitä muuta voisin ruokavaliolleni tehdä? En tiedä. Grillillä herkuttelukin on jäänyt ihan minimiin tänä syksynä verrattuna aiempaan, nyt kun emme enää asu kovinkaan lähellä snägäriä. Grillihampurilaisen olen viimeksi syönyt ehkä joskus yli kuukausi sitten. Aamiainen on vaihdettu proteiinipitoisempaan kuin ennen ja kasvikset otettu keskeiseen asemaan lautaselle.
Ei vaan niin ei :(
Onko normaalipainon sisällä laihduttaminen oikeasti NÄIN vaikeaa?
--edit.
Listataan nyt huvikseen tämän päivän syömiset tähän saakka:
*klo 7:30 Ehrmann-rahka, 1dl sokeroimatonta mehukeittoa
*klo 8 kuppi kahvia rasvattomalla maidolla, 2 kaurakeksiä
*klo 11:30 2 kauhallista liha-kasvis-risottoa, 1 kinkkutasku, juomana vettä
*klo 12 Cottifrutti- rahka-raejuustovälipala (rasvaton)
-> tulossa vielä banaanivälipala, palkkari treenin jälkeen ja illalla kotona kanaa ja riisiä. Eli melkoisen normipäivä. Mutta ilmeisesti kaloreita on silti liikaa?!?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)