1 kk synttärit

Tänään vietimme typyn 1-kuukautissynttäreitä. Tosin hyvin maltillisesti; puin tytön uuteen kesämekkoon ja sitten  miehen kanssa söimme prinsessakakkua. Typylle oli tarjolla -yllätys yllätys- maitoa :)

Mitä tässä kuukauden aikana olen vauvasta ja vauvan hoidosta oppinut.. opeltavaa on ollut eniten siinä, miten sitovaa vauvan hoito on. Vauvaa ei voi jättää hetkeksikään, ei edes siksi aikaa että veisin roskat tms. Välillä jopa vessassa käynnit on ajoitettava siten, että vauva joko nukkuu tai on muuten vaan tyytyväisin mielin (vatsa täynnä ja kuivin vaipoin) esimerkiksi sitterissä. En tykkää yhtään "huudattaa" vauvaa, eikä se liene ainakaan näin pienellä edes mikään tarkoitus. Vauvalla on joku hätä tai jotain sanottavaa kun hän itkee, ei vauvat itke turhia!

Olin varautunut silti jopa pahempaan väsymykseen lähinnä öitä ajatellen. Luulin, että vauvat lähinnä huutaa yöt läpi, ja näin meillä ei ole ollut (*täytyy koputtaa puuta). Yöt ovat välillä katkonaisempia, mutta ihan elävien kirjoissa sitä ollaan ja järki juoksee. Toisaalta luulin myös, että vauvat nukkuvat pitempiä pätkiä. Meillä nimittäin harrastetaan näitä miniunia, sellaisia 10min-45min mittaisia pätkiä. Silloin, jos typy nukkuu yhtäkkiä päikkäreitä parikin tuntia putkeen, olen ihan ihmeissäni ja täytyy käydä jatkuvasti kurkistelemassa että jokohan hän herää..

Luulin myös että imettäminen ei satu (alussa sattui niin pirhanasti! ja vieläkin on välillä nännit hellänä) ja että se on aika vaikeaa. No meillä onneksi imuote löytyi heti synnärillä jo ja maitoa on tullut todella runsaastikin.

Oman kropan kanssa on tosiaan vielä työstämistä. Hormonit heittelee ja välillä olen ihan tuskissani että miten vanhat farkut ei mahdu päälle ja miksi paidat kinnaa paitsi rintojen kohdalta niin myös käsivarsista :/ mutta toisaaalta- synnytyksestä on kulunut kuitenkin vasta kuukausi. Onhan tässä aikaa toipua ja opetella :)

Masu nyt

Tässä postauksessa näkyy masu 2 päivää ennen synnytystä.
http://takapihojentarinoita.blogspot.fi/2012/05/masu-ja-tuntemuksia.html

Kuten olen useaan kertaan sanonut, olen ollut ennen raskautta (ja myös sen aikana) kova urheilemaan, pidän erittäin paljon lenkkeilystä, pyöräilystä ja salitreenistä. Raskausaikana harjoittelin lisäksi kahvakuulailua ja loppuaikana kävin uimassa- tosin olen aika heikko uimaan joten se ei niin mieluista ole.. mutta siinä ison massun kanssa mitä oivallisinta liikuntaa!

Joka tapauksessa päätin, että heti kun vain mahdollista synnytyksen jälkeen, palaan liikunnallisiin elämäntapoihini. Nyt olemme tytön kanssa sitten parin viikon ajan käyneet joka päivä vaunulenkillä (vielä tosin kävellen, mutta jälkitarkastuksen jälkeen ehkä sitten jo hölkkäilemme ;) ) ja olen tehnyt pieniä lihaskuntoharjoitteita Gymstickillä ja tuolla vaunulenkkimme varrella olevalla "kuntoilupisteellä".

Tässä nyt eiliseltä säädyllinen kuva masun ja kropan nykytilanteesta. Sairaalaanhan jäi niistä raskauden aikana tulleista extrakiloista (hieman reilu 15kg) 8kg, ja sen jälkeen olen nyt neljän viikon aikana pudottanut 1,5kg. Ja nyt sitä paljasta pintaa, joka ei vielä niin kovin hemaisevalta näytä..

Raskausarpia ei raskauden aikana tullut, mutta selluliittiä sitten senkin edestä.. lopulta sitä oli jopa käsivarsissa!! Onneksi olen huomannut, että sellu on alkanut vähitellen hävitä? Taitaa olla hormonaalisia juttuja. Noh vielä on siis kuitenkin painossa pudotettavaa, lähtöpainoon sellaiset 6kg ja yritän silti päästä vähän vielä siitäkin alle. Hyvän olon paino mulle on siellä 65kg:n paikkeilla, joten sinne tähdätään vielä tämän kesän ja syksyn aikana!

Leidit kaupungilla

Kävimme ystäväni kanssa tänään vähän kaupungilla ja shoppailemassa. Jännitin reissua etukäteen- en ole vauvan kanssa vielä niin pitkää (tai siis kauan kestävää) matkaa pois kotoa tehnyt, ja toisaalta matkaan kuului myös kaksi junamatkaa sekä kaksi bussimatkaa. Junamatkailu on ihan mieluista etenkin noilla uusilla matalalattiajunilla, mutta bussien kanssa on ollut vähän ongelmia.. milloin emme mahdu kyytiin, milloin taas kuski ajaa niin kauas pysäkin reunasta että rattaita ei saa omin voimin bussista ulos. Pyh.

Reissu meni silti hyvin. Ostoskoriimme tarttui vauvalle mekko Name It:stä sekä itselleni korvikset, jotka ajattelin laittaa vauvan ristiäisiin. Ristiäisasusta ajattelinkin kirjoittaa blogiin vielä erikseen- sekä omasta että vauvan :)

Lisäksi tänään tuli yksi toinenkin "virstanpylväs": meikkasin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Siis _minä_, joka en mielelläni aiemmin käynyt edes ruokakaupassa ilman meikkiä! (ja muuten se, että vaikka minulla oli meikkipussi synnärillä mukana, niin.. no siellä oli jonkin verran muutakin tekemistä kuin meikata. En meikannut edes silloin, kun lähdimme laitokselta kotiin). Iho on onneksi edelleen hyvässä kunnossa, raskaushormonit tekivät sille ihmeitä. Mutta nyt tuli laitettua myös ripsaria, huulipunaa ja aurinkopuuteria. Tytölle laitoin päälle vaaleanpunaisen, söpön velourhaalarin. Olimme siis aikamoiset leidit :)

Vauvan tahtiin

Tytteli täytti eilen kolme viikkoa :)
Meidän elämässämme ei sen ihmeempää rytmiä vielä ole (enkä olettanutkaan että olisi), mutta suurinpiirtein päivät kuluvat näin.

Herään imettämään noin klo 4.30-5.30 välillä, imetys kestää vaihtelevan ajan ja jatkamme unia. Nukumme siis pääsääntöisesti vielä perhepedissä. Nousen laittamaan aamiaista klo 9-10 välillä, vauva nukkuu tai otan hänet sitteriin siksi aikaa kun itse syön. Tämän jälkeen vaihtelevasti avaan joko tietokoneen tai telkkarin, tsekkaan työasioita, mahdollisesti laitan pyykkejä pyörimään tai astiat astianpesukoneeseen.
Seuraava imetys ennen klo 12 ja imetyksen jälkeen lähdemme ulkoilemaan.

Ulkoilua varten meillä on käytössämme oheinen varustearsenaali eli Emmaljungan Nitro City-yhdistelmät (ihanaisella mustalla croconahkalla!) sekä Emmaljungan First Class + -turvakaukalo adapterilla. Eli tarvittaessa kaukalon saa vaunurunkoon kiinni. Kaukalon kuosina valkoinen nahka.

Ulkoilemassa olemme käyneet vähän sekalaisia reittejä, mutta olen pyrkinyt pidentämään matkaa joka kerta. Tänään kävimme metsälenkin, jonka varrella on sellainen "kuntoilupiste". Tein siinä matkan varrella sitten hieman kyykkyjä ja pystypunnerruksia niillä pölkyillä :) Tämä mami alkaa nimittäin olla pikku hiljaa myös oman treenin tarpeessa.. noh siitä vaikka myöhemmin sitten lisää.

Ulkoilun jälkeen kun kotiudumme vauva jää joko hetkeksi parvekkeelle vaunuun päikkäreille, tai sitten imetän saman tien. Nälästä riippuen! Sopivana ajankohtana (yleensä klo 13-15 välillä) laitan pikaisesti jotakin ruokaa ja syön itse lounaan vaavia viihdyttäen samalla.

Arkea helpottamaan ostin myös tuollaisen Manducan. Vielä emme ole päässeet sitä testaamaan, mutta toivottavasti pian! Siinä kun tuo alapainoraja on 3,5kg, enkä ole ihan varma, onko tyttö vielä sen painoinen. Noh mutta viikonloppuna olisi tarkoitus tuotakin testata.

Loppupäivä meillä kuluukin sitten vaihtelevasti välillä torkkuen, välillä imettäen, ja jossakin välissä kun mies saapuu illalla töistä niin keitellään kahvit ja syödään iltapalaa. Sitten suihkun kautta nukkumaan; vauva nukahtuu yöunille yleensä klo 21.30-23.30 välillä, herää ensimmäiselle syötölle klo 1-2 yöllä ja toinen syöttö onkin sitten tuo aamuöinen.

Eli aika tiivistä vauvantahtista elämää. Mites teillä muilla mammoilla?

Naiseksi jälleen

Minulla ei ole ollut synnytyksen jälkeen mitään erityistä masennusta tai muuta, mutta huomasin ensimmäisellä viikolla kotiin paluun jälkeen että hormonit mylläävät ja lujaa. Olin todella itkuinen ja sillä tavalla ehkä epätoivoinen, että alitajuisesti pelkäsin etten selviä vauvan kanssa ja parisuhde menee ihan mönkään kun olen vain väsynyt ja haisen pahalle (hien eritys on edelleen kovaa, mutta onneksi sen haju alkaa pikkuhiljaa normalisoitua..). Outoa oli miten tissit vuotivat jatkuvasti maitoa niin, että paidat/rintsikat eivät pysyneet yhtään kuivina (nyt olen oppinut taituroimaan liivinsuojien ja maidonkerääjien kanssa), jälkivuoto oli runsasta ja istuakaan ei kärsinyt vaikka popsin särkylääkkeitä kuin karkkia, maha yhtä pullataikinaa eikä puhettakaan että olisin jaksanut meikata tai muuten panostaa.

Nyt olo alkaa olla jo ihan toinen. Olen sovitellut pikkuhiljaa päälleni muutakin kuin äitiysvaatteita, ja tänään pukeuduin jopa hameeseen :) Kaivoin kaapista pari kivaa kesämekkoa ja korkkarit, vielä tässä joku päivä testaan taas myös niitä. Suihku ja tukka kivasti, aurinkolasit päähän ja menoksi. Niin joo ja se mitä suosittelen: kaivoin kaapista aikoinaan häämekkoa varten ostamani "pöksyliivin" tai siis sellaiset alushousut, joiden yläosa nousee navan yli ja kaventaa vatsaa. Ai että, tämä tuli tarpeeseen! Vaikka massu onkin pienentynyt kivasti, ei se silti vielä entisellään ole.

Kävimme Murun kanssa siis kävelyllä, ja hieman pidemmällä taas mitä aiemmin. Vaunulenkin jälkeen kun Muru jäi nukkumaan istutin vielä kesäkukat parvekkeelle. Toinen parveke jäi vielä laittamatta, mutta tästä oli hyvä aloittaa. Tuntuu naiselta jälleen! :)

ps. Taas olisi arvontaa, käykääpä katsomassa

http://nennnuskan.blogspot.com/2012/05/arvontaa-pukkaa-jalleen-osallistu-20e.html

Tilannepäivitys, vauva 2 viikkoa

Pahoittelen, että blogin päivittäminen on jäänyt. En olisi ikinä arvannut miten täyspäiväistä vauvan hoitaminen on. Siis vaikka mies on nyt ollut nämä pari viikkoa isyyslomalla ja auttanut parhaansa mukaan kotitöissä (tai lähinnä tehnyt kaikki kotityöt) ja viihdyttänyt myös vauvaa kun olen itse käynyt vaikkapa suihkussa.

Vauvahan nukkuu tietysti aika paljon, yötkin mennään hienosti siten että kaksi heräämistä klo 23-07 välillä riittää. Mutta silti; päiväunien aikaan minä syön, teen yritykseni töitä, laitan ehkäpä kynnet tai tyhjennän pesukoneen tai valokuvaan tuotteita huutonettiin myyntiin tai höpöttelen kavereiden kanssa puhelimessa.. Ja hups hei vauva herää enkä itse ehtinyt nukkua sekuntiakaan. Joten siinä syy miksi blogi on viettänyt hiljaiseloa.

Muuten kaikki on mainiosti, 2 neuvolakäyntiä takana ja tyttö on kasvanut hienosti! Painoa oli viimepunnituksessa reilu 3300gr ja pituutta 51,5cm. Maitoa tulee hyvin ja oman fiiliksen mukaan on nyt päivittäin käyty vaunuilemassa sellaista vajaan kilometrin lenkkiä. Ihanaa kun ollaan kaikki pysytty terveinä ja aurinko paistaa :)

Synnytyskertomus

Tässäpä nyt hieman synnytyksestä; ihan kiva että sai itselleen tuon virallisen synnytyskertomuksen, mulla nimittäin filmi pätki pahasti enkä muistaisi muuten kuin palan sieltä täältä..

Eli ke 9.5. alkoi aamupäivällä kipeät supparit. Kävin silti vielä pitkällä kävelylenkillä ja tein ihan normaaleja kotitöitä, kunnes siinä klo 16 aikaan aloin kellottaa supistuksia. Ne olivat melko lyhyitä ja tulivat 5-30min välein. Jossain vaiheessa iltaa huomasin että taisi limatulppa irrota, ja supparit tulivat yhä tiuhempaan. Klo 21 suunnilleen alkoi lapsivettä tihkua ja sanoin miehelle että yöllä varmaan tulee lähtö. Keinuttelin pallon päällä ja pidin lämmintä kaurapussia, myös hengitysharjoitukset auttoivat kipuun. Otin myös yhden Paratabsin mutta ei se kyllä mitään auttanut..

Puolenyön jälkeen soitin Kättärille, josta ohjeena kellottaa suppareita vielä puolen tunnin verran. Siinä sitten kellotettiin ja supistuksien väli oli 4-6 min ja kesto noin 1 min. Uusi soitto Kättärille ja sanoivat että voin tulla näytille. Kättärillä oltiin yhden aikaan ja minut laitettiin käyrille. Supistukset oli säännöllisiä ja voimistuvia ja olin 5cm auki, eli pääsin saman tien synnytyshuoneeseen. Siellä istuin pallon päällä ja otin ilokaasua, kivut oli aika kovat ja kaasu alkoi oksettaa. Oksensin varmaan 2-3 kertaa eikä ilokaasu tehonnut, joten pyysin epiduraalia. Lääkäriä piti odottaa, ja se aika tuntui pitkälle mutta hengitysharjoitukset auttoivat kohtuullisesti. Siinä tosin tajunta laski välillä ihan muihin maailmoihin, en halunnut puhua mitään enkä ketään koskemaan minuun tms.

Mutta epiduraalin kun sain, se oli aivan ihanaa! Siinä välissä jaksoin jopa vitsailla miehen ja kätilön kanssa. Kaikki kipu oli tiessään. Tosin myös supparit alkoivat harventua, joten minulle laitettiin oksitosiinitippa ja puhkaistiin kalvot. Lapsivettä tms mitäbsieltä nyt tuleekaan tuli _todella_ hurjan paljon, vaikka kätilöstä se oli ihan normaalia. Mutta siis se tunne ei ole että pissaisi alleen vaan että suunnilleen ämpärillinen vettä tuli alapäästä... :o

Sitten alkoi ponnistuttaa. Sain ähkiä, mutten vielä tosissaan ponnistaa. Tunne oli ikävä, oikeasti kuin olisi iso kakka ja sitten piti vaan tietoisesti yrittää ettei ponnista.. Siinä piti sitten vielä miettiä sitä ponnistusasentoa, päätin kokeilla seisaaltaan sänkyä vasten. Varmaan 4-5 supistusta, mutta ei. Kipusin takaisin sängylle kyljelleen, taas ponnistusta, mutta ei. Vauva kuulemma eteni, muttei tarpeeksi. Olin ihan poikki kun ponnistusvaihetta oli takana joku puolisen tuntia, ja kivut oli tässä vaiheessa ihan infernaaliset.. Pyysin saada kaikki mahdolliset puudutteet ja sitten puudutettiin kohdunkaula. Voinpa muuten sanoa että sen pistäminen oli ehkä elämäni kauhein kokemus.. En halua pelotella, mutta siinä vaiheessa pääsi jo itku ja ajattelin että halkean keskeltä kahtia enkä selviä ikinä. Mutta se kesti vain hetken ja puudutus auttoi hieman ponnistuskipuihin.

Kuitenkin ponnistusvaiheen kestettyä lähes tunnin, olin niin uupunut ja kipeä että kätilö sanoi imukupin sekä episiotomian olevan seuraava vaihtoehto jos en jaksa ponnistaa enää. Ponnistin vielä joku 2-3 supparia puoli-istuvassa ennen kuin lääkäri saapui ja sanoin että vetäkään vauva ulos. Sitten tosiaan laitettiin imukuppi ja tehtiin eppari, ja kolmannella supistuksella vauva tuli ulos. Siis kaksi supparia meni siihen että imukupilla avitettiin vauvaa ulospäin, hän oli avotarjonnassa joka ilmeisesti oli syynä sille ettei tahtonut edetä. Toinen syy oli se, että vaikka mulla oli se oksitosiinitippa niin supparit oli tosi lyhyitä, vain 2 ponnistusta ehti tehdä yhden supistuksen aikana eikä se oikein riitä.

Mutta vauva kun oli syntynyt (noin klo 6.50 aamulla), ei mikään istukan syntyminen tai kohdun painelu tuntunut enää miltään, ei myöskään epparihaavan ompelu. Kätilö pikatsekkasi vauvan ja sain hänet heti rinnalle ja kokeilin heti myös imettää. Vauvalla oli koko ajan hyvä sydänkäyrä ja hän oli kaikin puolin terve, mullekaan ei tullut muuta damagea "kuin" tuo leikkaus. Vaikka pelkäsin sitä ennakkoon, niin siinä vaiheessa imukuppi tuntui taivaan lahjalta! Noin yleisesti synnytys oli mieleenpainuva ja pääosin positiivinen kokemus. Ja palkinto siitä mitä parhain! Oikeasti ne kivut ja ikävämmät asiat kaikki unohtuu kun saa käärön syliinsä!