Kauneudesta, terveydestä, tunteista, opiskelusta, työstä. Rakastan urheilua,
meikkejä, vaatteita, biletystä, kotielämää, sisustusta, aurinkoa, lomaa..
Avioiduttu 2010 - häät vietetty 2011 ja plussa raskaustestiin 8/11.
Nyt 10.5.2012 syntyneen suloisen pikkuprinsessan äiti ;)
lauantaina, elokuuta 25, 2012
sunnuntaina, elokuuta 19, 2012
Rokotusoireita ja NAN-tetroja (tarviiko joku?)
Pikapäivitys;
rokotuksista perjantai-iltana nousi vaaville lämpöä 37,1'. Muita oireita pientä kärtyisyyttä, itkua joka talttui vain imetyksellä ja kyllähän taisi unikin iltasella normaalia enemmän maittaa. Illalla tuli myös kolmet kakat- en tiedä liittyykö tämä rokottamiseen mutta yleensä vauva kakkii nykyään vain kerran päivässä. Annoimme yötä vasten sitten Panadol-liuosta, ja yö menikin ihan normaaliin tapaan parilla herätyksellä.
Mutta lauantaiaamuna vaavi oli jo taas oma iloinen itsensä ja kaikki hyvin :)
Hei muuten; käyttääkö/tarvitsisiko joku NANin korviketetroja? Meillä olisi 4x2dl noita (kuvassa), päiväys on tammikuulle 2013. Avaamattomia luonnollisesti, kun ei mellä näille ollutkaan käyttöä, varuilta kesän alussa näitä ostin. Nämä saisi ihan ilmatteeksi tulla hakemaan meiltä (Vantaa) tai mahdollisesti voin tuodakin vaikkapa Hki keskustaan, Tikkurilaan tms.
Ps. Huomioikaahan More memoriesin suloinen arvonta!
Pps. Myös Pala elämää arpoo :)
rokotuksista perjantai-iltana nousi vaaville lämpöä 37,1'. Muita oireita pientä kärtyisyyttä, itkua joka talttui vain imetyksellä ja kyllähän taisi unikin iltasella normaalia enemmän maittaa. Illalla tuli myös kolmet kakat- en tiedä liittyykö tämä rokottamiseen mutta yleensä vauva kakkii nykyään vain kerran päivässä. Annoimme yötä vasten sitten Panadol-liuosta, ja yö menikin ihan normaaliin tapaan parilla herätyksellä.
Mutta lauantaiaamuna vaavi oli jo taas oma iloinen itsensä ja kaikki hyvin :)
Hei muuten; käyttääkö/tarvitsisiko joku NANin korviketetroja? Meillä olisi 4x2dl noita (kuvassa), päiväys on tammikuulle 2013. Avaamattomia luonnollisesti, kun ei mellä näille ollutkaan käyttöä, varuilta kesän alussa näitä ostin. Nämä saisi ihan ilmatteeksi tulla hakemaan meiltä (Vantaa) tai mahdollisesti voin tuodakin vaikkapa Hki keskustaan, Tikkurilaan tms.
Ps. Huomioikaahan More memoriesin suloinen arvonta!
Pps. Myös Pala elämää arpoo :)
perjantaina, elokuuta 17, 2012
3 kk neuvola ja rokotukset
Pikkuisemme sai tänään 3kk rokotteet neuvolassa. Olin ennakkoon vähän jännittynyt, miten tämä sujuisi kun ekaa kertaa piikeillä pistetään.. mutta hyvinhän se meni! Ensimmäistä piikkiä vaavi ei oikein edes hoksannut, mutta toisessa tuli jo parku. Onneksi se ei silti kestänyt pitkään kun vähän hyssyttelin ja rauhoittelin pikkuista. Taisi häntä inhottaa kaikkein eniten se suun kautta annettava rotavirusrokote, se taitaa maistua aika pahalle :( vauva ainakin syljeskeli ja maiskutteli siihen malliin että ei tainnut tykätä. Tosin hän ei kyllä tykkää myöskään esim. Jekovitistakaan, vaikka sitä on jo pariviikkoisesta annettu joka päivä.. eli ei ole vielä mitenkään tottunut makuun.
Ostin varuilta kotiin vielä Panadol-liuosta, katsotaan nyt tuleeko lämpöä tai muita oireita iltaan mennessä. Tähän asti vaavi on ainakin ollut oma aurinkoinen itsensä (rokotteiden laitosta nyt aikaa noin 5 tuntia).
Mitat olivat 5002 gr ja 61cm. Painoa ja pituutta on tullut siihen tahtiin, että täysimetyksellä mennään vielä neljään kuukauteen saakka. Kuitenkin vauva on sen verran siro, että olen päättänyt 4kk:n kohdalla ottaa rintamaidon lisäksi soseiden maistelun.
Mutta mikä parasta, äidin paino on edelleen laskusuunnassa :) tänä aamuna kun kävin puntarissa, se näytti 71,9kg!! Jippii! Noh nyt taitaa olla vielä liian aikaista riemuita, mutta katsotaan tässä ensi viikolla että onko paino vakiintunut vai oliko tämä joku yhden aamun juttu vaan. Laadin itselleni tuonne painopäiväkirjaan uusia tavoitteitakin. Edelleen on kuitenkin ihan realistinen tuo vuoden lopun tavoite, siitä pidetään kiinni.
ps. huomioikaahan tämä Pompulan arvonta! :)
perjantaina, elokuuta 10, 2012
Laivaristeilyllä vauvan kera
Kävimme vauvan kanssa ensimmäisellä ulkomaanmatkalla; risteilyllä Helsingistä Tukholmaan ja takaisin. Etukäteen koitin googletella kokemuksia siitä, miten pienen vauvan kanssa laivamatkustus onnistuu, mutta en oikein löytänyt, tässä siis hieman käytännön infoa:
*huomioi mukaan otettavien rattaiden koko. Meillä on siis nuo Emmaljungan Nitro Cityt, mutta eipä hyttiin olisi paljon suurempia mahtunutkaan! Toisaalta näin pienelle vauvalle matkarattaat ei vielä käy. Huomioi etenkin rattaiden leveys, jotta ne mahtuvat hytin ovesta sisään (meillä oli 4 hengen Promenade-hytti).
*ainakin meidän hyttiimme oli valmiiksi toimitettu matkasänky, joka tosin jäi käyttämättä koska vauva nukkui yöt vaunuissa. Mutta että sellainen mahdollisuus on :)
*hytin lämpöä kannattaa tarkkailla, ettei ilmastointi ole liian kovalla. Sitähän voi tosin itse säätää (esim. me säädimme yöksi ilmastointia lämpimämmälle).
*lastenhoitohuone löytyi (laiva oli Silja Linen Serenade), siellä oli vaipanvaihtotaso, mikro, pyyhkeitä, lavuaari ja vaipparoskis. Vaipat tulee siis löytyä omasta takaa, mutta tarvittaessa maitopullon voi siellä lämmittää. Mitään istuinta ei tilassa ollut, eli ei siis voi istualtaan imettää. Muutenkin huone oli erittäin pieni ja sijoiteltu ahtaasti naisten wc:n yhteyteen: esimerkiksi vaunut pitää jättää sinne vessan puolelle oven toiselle puolelle. Tämä kannattaa huomioida (jos on vaikka jotain arvokkaampaa hoitolaukussa mukana, niin sitä ei kai mielellään jättäisi vaunun sankaan kiinni kun itse menee hoitohuoneeseen jne.)
*hissit; nyt risteilyllä hissit eivät olleet niin tukossa kuin joskus aiemmin ovat olleet. Mutta varaudu siis odotteluun ja jonotteluun, jotta pääset vaunujen kera eri kerroksiin.
*kaupat; niissä on ahdasta, ei mielellään sompaile vaunujen kera. Mutta mm. lasten lelukaupasta saa ostettua kivoja vauvan- ja lastenvaatteita :) ja ovat todennäköisesti ihan laadukkaitakin.
Ja jos nyt jäi vielä jotain kysyttävää niin laittakaahan kommenttia, vastailen parhaani mukaan! :)
ps. Tukholmassa pääsi hienosti metrolla liikkumaan vaunujen kera, eli sitä ei kannata ainakaan etukäteen jännittää.
pps. huomioikaahan tämä YLISÖPÖ arvonta! http://overnest.blogspot.fi/2012/08/one-flew-over-cuckoos-nest-lasten.html
lauantaina, elokuuta 04, 2012
Kilopäiväkirja ja väliaikatavoitteet
Kuten kilopäikirjasta huomaa, en aivan saavuttanut heinäkuun loppuun asettamaani tavoitetta painaa 72,5kg. Paino kävi välillä jopa tuon alla, mutta näytti tulleen takaisin.. noh se ei haittaa. Viimeisimmässä punnituksessa tänään painoin hieman yli 73kg, ja pääasia on, että suurinpiirtein mennään alaspäin :)
Ja olen taas päässyt kunnolla treenien makuun! Voi mikä ihana tunne onkaan, kun on päässyt kunnolla salille rautaa nostamaan ;) vielähän tämä on tällaista tunnustelua ja lihasten etsimistä ja tuttujen liikeratojen muistelua, mutta kuten sanotaan, lihasmuisti on todellakin se paras muisti. En usko, että menee kovinkaan kauaa, että pääsen treenaamaan samoilla painoilla kuin ennen raskautta ja tietysti vielä siitäkin suuremmilla. Mutta tavoitteeni tällä hetkellä on siis kiinteä, hoikka mutta lihaksikas kroppa. Ennen raskautta toivoin olevani jopa erittäin lihaksikas senkin kustannuksella, että olisin painanut paljon ja vaatekoko sai olla mitä vaan, mutta nyt tarkoituksena on panostaa myös tuohon aerobiseen puoleen sen verran hyvin että paino laskisi ja samoin vaatekoko pienenisi. Lihakset toisivat vaan sitten sitä sporttisuutta ja muotoa, en missään nimessä halua olla myöskään "laiha läski".
No joo, nyt kun mies on lomalla, olen päässyt joka päivä joko lenkille tai salille ilman vauvaa. Muutamina päivinä ollaan sitten käyty myös koko porukka vähän kävelyllä. Tällaista kun se olisikin aina, ai että.. :)
ps. meillä muuten alkaa vauvauinti syyskuun alusta, täytyypä siitäkin sitten vähän raportoida!
Ja olen taas päässyt kunnolla treenien makuun! Voi mikä ihana tunne onkaan, kun on päässyt kunnolla salille rautaa nostamaan ;) vielähän tämä on tällaista tunnustelua ja lihasten etsimistä ja tuttujen liikeratojen muistelua, mutta kuten sanotaan, lihasmuisti on todellakin se paras muisti. En usko, että menee kovinkaan kauaa, että pääsen treenaamaan samoilla painoilla kuin ennen raskautta ja tietysti vielä siitäkin suuremmilla. Mutta tavoitteeni tällä hetkellä on siis kiinteä, hoikka mutta lihaksikas kroppa. Ennen raskautta toivoin olevani jopa erittäin lihaksikas senkin kustannuksella, että olisin painanut paljon ja vaatekoko sai olla mitä vaan, mutta nyt tarkoituksena on panostaa myös tuohon aerobiseen puoleen sen verran hyvin että paino laskisi ja samoin vaatekoko pienenisi. Lihakset toisivat vaan sitten sitä sporttisuutta ja muotoa, en missään nimessä halua olla myöskään "laiha läski".
No joo, nyt kun mies on lomalla, olen päässyt joka päivä joko lenkille tai salille ilman vauvaa. Muutamina päivinä ollaan sitten käyty myös koko porukka vähän kävelyllä. Tällaista kun se olisikin aina, ai että.. :)
ps. meillä muuten alkaa vauvauinti syyskuun alusta, täytyypä siitäkin sitten vähän raportoida!
maanantaina, heinäkuuta 30, 2012
Sporttia
Nyt olen päässyt viimein kunnolla treenien makuun vauvan syntymän jälkeen. Olen käyttänyt Sports Tracker -ohjelmaa, jonka avulla saadaan mm. mitattua juoksemani/kävelemäni matka sekä keskinopeus. Olen huomannut, että suurin osa vaunulenkeistäni on pituudeltaan n. 6km, joskin mukaan mahtuu pari yli 10km lenkkiä myöskin. Kävely/hölkkäilyvauhti on siellä 5-7km tunnissa. Nämä siis vaunujen kera tehtyjä, joka päivä 1-2 lenkkiä.
Lisäksi olen käynyt nyt kolme kertaa kuntosalilla. Kaksi ekaa kertaa vauva oli mukana, nukkui vaunuissa treenin ajan :) tänään pääsin käymään salilla ilman vauvaa. Ja voi että, mikä euforia tuosta voimatreenistä minulle tulee: endorfiinit jylläävät täysiä! Tunne on ihan ihmeellinen, sen voi tietää vain toinen joka elää urheilusta.. Jaksaa taas hienosti. Urheilusta saan niin paljon enegiaa ja iloa elämääni, ja esimerkiksi vauvan kanssakin jaksaa paljon paljon paremmin (vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiini). Nyt on hyvä olla.
Lisäksi olen käynyt nyt kolme kertaa kuntosalilla. Kaksi ekaa kertaa vauva oli mukana, nukkui vaunuissa treenin ajan :) tänään pääsin käymään salilla ilman vauvaa. Ja voi että, mikä euforia tuosta voimatreenistä minulle tulee: endorfiinit jylläävät täysiä! Tunne on ihan ihmeellinen, sen voi tietää vain toinen joka elää urheilusta.. Jaksaa taas hienosti. Urheilusta saan niin paljon enegiaa ja iloa elämääni, ja esimerkiksi vauvan kanssakin jaksaa paljon paljon paremmin (vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiini). Nyt on hyvä olla.
lauantaina, heinäkuuta 28, 2012
Saako äiti väsyä?
Siinäpä se otsikossa tulikin.
Rakastan pientä tyttöäni äärettömän paljon ja teen mitä vain hänen vuokseen. Eikä siinä varmasti mistään sellaisesta olekaan kysymys, etteikö äiti välittäisi lapsestaan, mutta.. Alan pikkuhiljaa kaivata jotakin muuta. Pientä hetkeä, jolloin minun ei tarvitsisi kuulostella miten vauva voi, joko heräsi, äänteleekö nälkäänsä, tuliko nyt kakat vaippaan, kaipaako syliä ja viihdykettä. Sellaista hetkeä jolloin ei tarvitsisi koko ajan vilkuilla kelloa ja pitää säännöllistä rytmiä yllä. Sellaista hetkeä että saisin oikeasti rauhassa tehdä asian kerralla loppuun asti.
Meidän vauvamme on ollut maailman helpoin lapsi, itkee tuskin koskaan, on terve, ei masuvaivoja ja voin syödä ihan mitä vaan vaikka imetän. Ja imetys on sujunut ihan täydellisesti, vauva on osannut imuotteen laitokselta asti ja maitoa riittää. Hän nukkuu yöt ja nukkuu mielellään vaunuissa, joten kävelylenkit ja kaupassa käymiset ja sen sellaiset aktiviteetit jossa voin työnnellä rattaita sujuvat hyvin. Vauva on tyytyväinen myös sitterissä, joten voin helposti käydä suihkussa tai vaikka leipoa kotona.
Mutta elämämme on täydellistä symbioosia. Tuttipullo ei enää kelpaa, tissiä saatava max 3 tunnin välein. Omat rintani myös tietävät sen ja pakkautuvat täyteen maitoa parissa tunnissa, imetinpä tai en.
Enkä varmaan ole vielä edes bilevaatekunnssa, mutta.. Saisinpa yhden illan ulkona, rannalla, terassilla, baarissa. Tiedän jo nyt että minulla olisi huoli ja ikävä lastani koko ajan, mutta tiedän myös sen että pääkoppa kaipaisi tuulettumista, ihan ehdottomasti, ja mahdollisimman pian.
Rakastan pientä tyttöäni äärettömän paljon ja teen mitä vain hänen vuokseen. Eikä siinä varmasti mistään sellaisesta olekaan kysymys, etteikö äiti välittäisi lapsestaan, mutta.. Alan pikkuhiljaa kaivata jotakin muuta. Pientä hetkeä, jolloin minun ei tarvitsisi kuulostella miten vauva voi, joko heräsi, äänteleekö nälkäänsä, tuliko nyt kakat vaippaan, kaipaako syliä ja viihdykettä. Sellaista hetkeä jolloin ei tarvitsisi koko ajan vilkuilla kelloa ja pitää säännöllistä rytmiä yllä. Sellaista hetkeä että saisin oikeasti rauhassa tehdä asian kerralla loppuun asti.
Meidän vauvamme on ollut maailman helpoin lapsi, itkee tuskin koskaan, on terve, ei masuvaivoja ja voin syödä ihan mitä vaan vaikka imetän. Ja imetys on sujunut ihan täydellisesti, vauva on osannut imuotteen laitokselta asti ja maitoa riittää. Hän nukkuu yöt ja nukkuu mielellään vaunuissa, joten kävelylenkit ja kaupassa käymiset ja sen sellaiset aktiviteetit jossa voin työnnellä rattaita sujuvat hyvin. Vauva on tyytyväinen myös sitterissä, joten voin helposti käydä suihkussa tai vaikka leipoa kotona.
Mutta elämämme on täydellistä symbioosia. Tuttipullo ei enää kelpaa, tissiä saatava max 3 tunnin välein. Omat rintani myös tietävät sen ja pakkautuvat täyteen maitoa parissa tunnissa, imetinpä tai en.
Enkä varmaan ole vielä edes bilevaatekunnssa, mutta.. Saisinpa yhden illan ulkona, rannalla, terassilla, baarissa. Tiedän jo nyt että minulla olisi huoli ja ikävä lastani koko ajan, mutta tiedän myös sen että pääkoppa kaipaisi tuulettumista, ihan ehdottomasti, ja mahdollisimman pian.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


