Rokotusoireita ja NAN-tetroja (tarviiko joku?)

Pikapäivitys;
rokotuksista perjantai-iltana nousi vaaville lämpöä 37,1'. Muita oireita pientä kärtyisyyttä, itkua joka talttui vain imetyksellä ja kyllähän taisi unikin iltasella normaalia enemmän maittaa. Illalla tuli myös kolmet kakat- en tiedä liittyykö tämä rokottamiseen mutta yleensä vauva kakkii nykyään vain kerran päivässä. Annoimme yötä vasten sitten Panadol-liuosta, ja yö menikin ihan normaaliin tapaan parilla herätyksellä.

Mutta lauantaiaamuna vaavi oli jo taas oma iloinen itsensä ja kaikki hyvin :)

Hei muuten; käyttääkö/tarvitsisiko joku NANin korviketetroja? Meillä olisi 4x2dl noita (kuvassa), päiväys on tammikuulle 2013. Avaamattomia luonnollisesti, kun ei mellä näille ollutkaan käyttöä, varuilta kesän alussa näitä ostin. Nämä saisi ihan ilmatteeksi tulla hakemaan meiltä (Vantaa) tai mahdollisesti voin tuodakin vaikkapa Hki keskustaan, Tikkurilaan tms.

Ps. Huomioikaahan More memoriesin suloinen arvonta!

Pps. Myös Pala elämää arpoo :)

Yöllisiä

(otsikko lainattu CMX:ltä)

Viime yö oli ensimmäinen laatuaan, jolloin sekä äiti että tyttö valvoivat noin klo 03 alkaen enemmän tai vähemmän aamuun saakka. Pieniä, 10-20 minuutin unipätkiä välissä, mutta käytännössä vietimme koko aamuyön valvoen. Todistimme auringonnousua, pimeyden väistymistä ja taivaan värittymistä tumman purppuraiseksi ennen ensimmäisiä auringonsäteitä. Todistimme myös sen, miten vauva ei vaan hiljene, jos jokin on vialla. Siispä edessä oli ensimmäinen sohvalla vietetty yö.

Yritin syöttää- tuloksetta. Vauva kyllä tarttui tissiin mutta oli hyvin kiukkuinen ja huomasin että suurin osa maidosta valui pitkin hänen poskeaan eikä siis mennyt edes suuhun saati masuun saakka. Yritin hieroa masua, ei auta. Vaihdoin vaipan mutta se oli jo ennestään kuiva. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että vauva oli kyllä illalla syönyt hyvin, miksi vaippaan ei ole tullut mitään..? Mietin myös syömääni antibioottikuuria, juomiani kahvikupillisia, suklaata, mansikoita, maitoa, ruisleipää.. kaikkea sitä, mitä luullakseni kunnon imettävät äidit eivät syö ja juo. Ja minä kyllä. Hymy alkoi hyytyä.

Vihdoin aamulla, siinä 9-10 välillä, unen ja valveen rajamailla huomasin että vauvahan pieree. Ei muuta kuin hoitopöydälle ja vaipan pariin. Sinne oli ilmestynyt vähän kakkaa. Ja kun vauva siinä hoitopöydällä makoili, pääsi alustalle monta isoa läjää samaa tahtia kun ehdin edellisiä pyyhkeellä siivota. Tämän jälkeen irtosi jo hymy, kummaltakin :)

Onnistuminen! :)

Naisten Kymppi sujui aikaan n.56 minuuttia :) !!
Sykemittarini näytti hieman maaliintulon jälkeen aika lailla tasan 59 min, ja siinä ehti mennä ainakin minuutti-pari ennen kuin ymmärsin sen sammuttaa. Samoin lähdössä, laitoin mittarin käymään heti lähtölaukauksella, vaikka en ollut vielä lähtöviivalla (meni ehkä noin 30s).
Pysähdyimme myös 2 kertaa juomaan oikein kunnolla, aikaa meni siihenkin. Eli jos oikein tiiviisti olisi vain vetänyt ilman mitään hidasteita, olisi ollut mahikset varmaan reiluun 50 minuuttiin.

Mutta. Olen niin tyytyväinen!
Mun leikattu jalkahan tykkäsi ihan tosi huonoa tuosta, se on nyt niin turvoksissa ja kipeä että varpaat ei taivu + kenkä ei mahdu jalkaan. Mulla on kaikkein löysimmät kesäballerinat jalassa, joiden nahka on joustavaa pehmeää ja venyvää eikä korkoa ole ollenkaan, ja silti nämä painaa ja sattuu. Tosi ärsyttävää.

Tänään en tullut fillarilla töihin. Mutta huomenna se taas sitten jatkuu. Myöskin selkäpäivä olisi huomenna, mutta ajattelin tehdä sen melko kevyesti koska jalkojen pitää antaa palautua vielä. Ja mulla ainakin esim. mavessa ja maastanostossa jalat rasittuu siinä missä selkäkin, joten.. himmaillaan:)

Mutta tavoite on siis saavutettu!

Seuraava tavoite on jouluun mennessä 100kg mavessa. Ja edelleen paino alle 65kg, se tavoite on kesän loppuun mennessä. Lauantaina painoni oli 68,4kg.

Vielä lisää pohdintaa

Heipä hei.
Teki mieli kirjoittaa heti kun tuo eilinen oli niin synkkää. Mutta enpä sanoisi että tänään on paljoakaan parempaa?
Tiedättehän nämä netin yhteisöpalvelut. Kävin juuri tsekkaamassa yhden vanhan tutun kuulumisia. Ja mitä näenkään, siellä uraohjus vetää menemään
niin maan pirusti. Good for her. Vaikka itse sain huomioida viime vuoden lopulla että minä nyt vain olen enemmän perhekeskeinen (tai minäkeskeinen) kuin
työkeskeinen, niin kyllähän siinä pieni kateuden pistos tuntuu. Mä en nimittäin tiedä miksi haluan isona.
Enkä edelleenkään tiedä onko sallittua ajatella toisinaan vain itseään ja oikein nauttia siitä, miten tuntee negatiivisia tunteita ja haluaa pelkkää pahaa tietyille tahoille.
Noita hetkiä varten pitänee rakentaa pari woodoo-nukkea :) mutta olen päättänyt että joskus kun olen yksin enkä häiritse ketään, saan tuntea ihan mitä vaan ja tehdä
juuri niin kuin parhaalle tuntuu.

Naamaan on ilmestynyt taas näppyjä. Kipeitä, mikä on mulle harvinaista, yleensä nämä ”näpyt” on sellaisia pieniä huokostukkeumia joista ei ikinä tule isoja patteja.
Mutta nyt on ainakin kolme kipeää pattia kasvoissa eikä tunnu kivalle. Pitäisköhän taas aloittaa solarium? Olen menossa mikrohiontaan kesäkuun alussa, toivotaan että se
auttaisi hieman. Kyllä mä nyt jonkinlaista muutosta olin huomaavinani sen ekankin mikrohionnan jälkeen.

Salilla kävin tiistaina ja eilen. Olkapäät, rinta, selkä, hauis. Siinäpä ne, perussettiä. Ihana kipu nyt kun lepoviikon jälkeen treenasi taas oikein kunnolla.

Tänään pitäisi postista jo tulla ne mun kynsilakat. Tulossa olisi pari koristelulakkaa, ja kaapissa odottaa se vihreä glitteri. Ehkä mä otan jopa kuvan mun kynsistä, jos saan jotain
kivaa aikaiseksi, ja postaan sen tänne :)

Vaihteeksi sitten vuodatusta

Tässäpä tulee kunnon vuodatusta noiden kaikkien yltiöpositiivisten tekstieni joukkoon!

Inhoan tai vihaan maailmassa hyvin harvaa ihmistä. Minulle suurin osa ihmisistä on olleet oikein kivoja, tai ne jotka ovat joskus olleet ilkeitä ovat myöhemmin katuneet ja pyytäneet anteeksi ja heistäkin on muotoutunut ihan ok tyyppejä. Itse en ole pitkävihainen enkä suutu helposti, haluan ymmärtää hankaliakin tapauksia.

Nämä tyypit joita en välittäisi olevan olemassakaan - heitä en oikeastaan kovin hyvin edes tunne. Ovat vain sattumalta tulleet vastaan elämäni poluilla ja jääneet siten mieleeni. Ainoastaan yksi henkilö on sellainen, jonka voisin sanoa tuntevani melko hyvin. Mutta siitä olen melko varma, että tämä vihan tunne on kaikkien kohdalla molemmipuolista. Vaikka olenkin siis hyvin sovitteleva ja kiltti tapaus, on minullakin muutamia periaatteita joista en luista. En todellakaan ole itsekäs, mutta olen oppinut myös sen että jos en itse pidä puoliani ei niitä pidä kukaan muukaan. Niinpä olen varmaan jossain vaiheessa kävellyt toisten varpaille, niin sanotusti, ja se on aiheuttanut reaktioita sitten.

Nojoo. Ei minua haittaa vaikka dissauslistallani olisi puolet maailman ihmisistä, mutta se minua harmittaa että tähän kiltin tytön imagoon kuuluu näyttää lempeää naamaa myös silloin kun toivoisi hartaasti että toiselta lähtisi vaikka pää irti :)

Salilla on hyvä purkaa sitten näitä agressioita. Tänään oli selkä-haba -päivä.

Tiistain tohinoita

Yritin tänään taas tehdä pirtelöä tästä:
http://www.fast.fi/Tuotteet/dietmix.html

Mun makuhermoilla kestää vissiin hurjan pitkään tottua tuollaisiin maustettuihin jauheisiin. Heraa vedän maustamattomana, maltokin menee vaikka se ihmeellisesti puuroutui. Mutta tuo mansikanmakuinen dietmix on jotenkin liian tekomakea.. noh tämä oli vasta kolmas maistiainen, eiköhän tuohonkin totu! Aluksi en voinut edes kuvitella juovani mitään palautusjuomamössöjä ja nytpä noita menee päivittäin.

Toinen pähkinä purtavaksi on nuo hiusten clip on -pidennykset. Haluaisin tilata niitä vaaleita raitoja (mulla on tukassa tällä hetkellä ruskea pohja ja vaaleita ohuita raitoja päällä, sekottuvat kyllä aika hyvin sinne ruskean sekaan että välillä niitä ei ees huomaa). Mutta koska hiukseni ovat siis vain juuri ja juuri korvien alle ulottuvat, en usko että nuo raidat olisivat vielä mitenkään hyvän näköiset. En tiedä miten saisin klipsit piiloon :( Ehkä siis sitten vasta kun hiukset yltävät ponnarille tai kampauksiin. Mageita kyllä ovat :)

Jep. Tänään salilla juoksin matolla 40 min ja vähän kyykkyjä ja vatsaa. Huomenna selkää sen mitä pystyy tällä kipeällä olkapäällä. Kävin muuten tänään lääkärissä, ja se sanoi että voi olla vielä pari kolmekin viikkoa olkapää kipeänä!! mutta ei ole kuulemma kuin jotenkin venähtänyt. Määräsi särkylääkkeitä ja siinä se. Ja antoi luvan treenata kivun sallimissa rajoissa.

Ja meikätyttöhän treenaa.