Yksi sisään - yksi ulos!

En jostain syystä ole nyt pitkään aikaan jaksanut aktivoitua tämän blogin kanssa. Jotenkin sitä alkaa väsähtää ja ikään kuin käpertyä sisäänpäin, haluaisin lötkötellä vain kotona jossain löysissä vaatteissa ja unohtaa hyvin pitkälti kaiken muun maailman :)

Muru potkii kovasti, välillä maha ihan liikkuu puolelta toiselle potkujen voimasta. Ja en ole ihan varma mutta luulen että se on ehkä vauvan pää, kun välillä tuntuu selkeästi kyljessä sellainen nyrkinkokoinen "pallo", joka tekee vatsasta toispuoleisen näköisen. Ihan hassu! Mutta mitään ikäviä oireita ei ole vieläkään ilmaantunut. Tietysti minua hengästyttää tosi helposti ja vatsa ottaa vastaan esim. kenkiä laittaessa (muutenkaan ei kumartelut oikein onnistu) ja se nenäverenvuoto on yhä päivittäistä, mutta.. kasvojen iho alkaa näyttää tosi hyvälle, hiukset ja kynnet ovat ok, edelleenkään jalkakarvat ei kasva kovinkaan paljon, raskausarpia ei ole ollenkaan eikä mitään muutakaan epämiellyttävää. Ei röyhtäytä, ei närästä, ei ole ummetusta, ruoka maistuu ja uni :) noh öiset vessareissut ovat kyllä lisääntyneet, enää ei riitä kerta yössä vaan jopa kaksi tai kolmekin kertaa täytyy käydä pissalla. Ja nämä mun unet - voi hyvää päivää.. näen niin todentuntuisia ja ihmeellisiä unia! Ei vauvasta, mutta kaikesta muusta mahdollisesta kyllä, ja useimmiten ne unet eivät ole mitään kovin mukavia vaan kuin pahimmasta kauhuleffasta.. :/

Niin tämänkertaisin bloggauksen otsikko viittaa siihen, että olen taas kerran ajatellut lähteä mukaan sellaiseen projektiin, että kun ostan jonkun kauneudenhoitotuotteen, heitän jonkun vanhan pois. Siis sellaisen, joka on käytetty loppuun tai esim. kynsilakan joka on jo niin kuivunut ettei sitä voi käyttää tms. Eli en osta mitään mikä kuormittaisi mun kaappeja enää enempää, vaan aina teen tilaa heittämällä jonkun samalla pois. Nyt siis täytyy kuluttaa näitä nykyisiä varastoja ahkeraan ennen kuin pääsee shoppailemaan! Tosin ajattelin huomenna jo vierailla Kampin kauppakeskuksen Kampitus-päivillä.. noh sieltä ehkä lähtee vain vaatetta mukaan. Niin joo ja ostin eilen muuten ensimmäisen virallisen imetystoppini Bebesistä.

Sokerirasitus

Ensin haluaisin sanoa kaikille niille jotka jännittävät ja pelkäävät sokerirasitustestiin menoa: ei ole mitään jännitettävää! Minut peloteltiin aika "hyväksi" siitä, miten siellä yrjö lentää, vähintäänkin pyörryn, tulee vapinaa ja kylmä hiki, juotava liemi on kuvottavaa enkä selviä sairaalasta kotiin ilman mukaan otettavia eväitä jne.jne.

Noh. Kaikki meni mielestäni oikein hyvin. Sokeriliemi oli tietysti hyvin makeaa ja sitä piti juoda aika paljon (3 dl), mutta ei mikään mahdoton tehtävä. Hörpin juoman ihan hymyssä suin. Jos pystyy aloittamaan aamun irtokarkeilla, pystyy aloittamaan aamun myös sokeriliuoksella! :)
Hankalinta koko testissä oli ehkä se, että nukahtaa ei saanut. Olin varustautunut sekä Hesarilla että kirjalla, ja niinpä aika kului melko mukavasti lueskellen vaikka hieman väsyttikin. Lisäksi olin pukeutunut mukavaan oloasuun ja villasukkiin, joten mikäs siellä ollessa.

Huono olo ei tullut missään vaiheessa. Ei oksettanut eikä pyörryttänyt. Minulla näin normaalisti sokerit heittelevät välillä kovastikin, mutta tuossa testissä olo pysyi koko ajan melko tasaisena. Eli jos olisin tiennyt miten "kivuton" kokemus se on, en olisi etukäteen jännittänyt yhtään. Testin jälkeen kävelin ihan omin voimin kotiin syömään lounasta, ja kylläpä ruoka maittoi!

Yksi vähän kurja juttu oli se, että verikoe otettiin 3 kertaa tunnin välein samasta kohtaa suonta. Joten toisella ja kolmannella kerralla pistäminen jo hieman sattui ja verta ei meinannut millään tulla tarpeeksi. Ja sitten kun neula otettiin pois, niin suoni jäi jotenkin hassusti vähän vuotamaan.. ja nytkin kun tuota kyynärtaivetta katsoo, siinä näkyy selvä "neulanreikä" ja muuten ympäristö on hieman mustelmainen. Mutta eipä minulla mitään neula- tai verikammoa ole, joten ei se haittaa. Sen verran monta kertaa olen käynyt mm. verenluovutuksessa, että näihin nyt on tottunut. Mutta tuo on tosiaan joskus vähän ikävää, kun samaa kohtaa sörkitään peräkkäin monta kertaa.

Niistä sokereista sitten. Paastoarvo oli 4,7 eli aivan hyvä. Muut tulokset tulevat kuulemma neuvolaan, seuraava neuvola olisikin sitten eka neuvolalääkäri ensi viikon torstaina.

Oireita sun muuta

Raskautta on nyt takana pian 26 viikkoa. Olen kaiken kaikkiaan voinut oikein hyvin, etukäteen olin lukenut kyllä kaikista mahdollisista raskausvaivoista, mutta minulle niistä on tullut vain vähän harmeja. Edelleen nenä vuotaa verta oikeastaan päivittäin, mutta siihen on jo niin tottunut että enää asiaa ei juurikaan hätkähdä. Eilen neuvolassa mitattiin hemoglobiini ja se on samalla tasolla kuin raskauden alussa, 119, eli minulle varsin normaali. Joskus on ollut parempikin, mutta tämä on oikein hyvä taso.

Lisäksi väsymys ei ole ollenkaan ollut niin paha kuin etukäteen kuvittelin. Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat ja nukahdan tosi helposti vaikkapa bussiin tai suurempaankin meteliin jos oikein väsyttää. Ja saatan ottaa sellaisia mikrotorkkuja, laitan silmät kiinni  minuutiksi ja ehdin jo nähdä unta :) eli väsymyksen kanssa ei mitään uutta.

Alaselkä/lantiokipu on ollut ehkä näkyvin raskausvaiva, sillä tämäntyyppistä kipua en ole aiemmin tuntenut. Mutta sitäkään ei ole joka päivä, joten asian kanssa pystyy vielä ihan elämään.

Hyvää raskaus on tehnyt iholleni; näpyt ovat hitaasti mutta varmasti alkaneet kasvoiltani häviämään! Olen asiasta suunnattoman onnellinen, ja mikäli kehitys jatkuu näin, uskon että synnytykseen mennessä myös punaiset arvet poskilta/leuasta on hävinnyt. Loistavaa. En ole nimittäin kosmetologillekaan ehtinyt moneen kuukauteen. Kynnet ja hiukset ovat samalla mallilla kuin ennen raskauttakin joten niiden kunnossa ei muutoksia.

Murun potkut tuntuvat päivittäin, ja ne tuntuvat oikein ihanilta. Olen edelleen hyvin hyvin rakastunut tähän pikkuiseen masussani.

Pöllöilyä!

Välillä (raskaana tai sitten ei raskaana ollessa) nämä mielialat heittelevät kovastikin. Itku pääsee; välillä ilosta, välillä surusta, välillä vain liikutun niin kovasti. Välillä ahdistaa ihan koko maailma, kaikki asiat paitsi tämä masussa kasvava Muru. Välillä taas tuntuu että mitäpä tässä, ihan hyvinhän kaikki on.

Välillä oikein ärsyttää kun tietää, että hormonit saa minut tuntemaan asioita, jotka eivät oikeasti ole totta. Sillä hetkellä ne vain tuntuvat niin ylitsepääsemättömältä. Etenkin iltaisin - miksi ne paskimmat fiilikset tulevatkin juuri iltaisin ja jäävät ajatuksiin pyörimään? Ja sitten aamulla kun herää on silmät kuin kalalla; turvonneet, punaiset ja itkettyneet.

Varsinaista pöllöilyä.

Ostoslista.

Vauvalle on nyt tullut osteltua muutamia vaatteita (lähinnä bodyjä, mutta myös parit potkuhousut sekä t-paita).  Lisäksi, jos nyt hieman saa mainostaa, valmiina odottamassa on Avantin tuttipulloja ja tutteja sekä rintapumppu, Emmaljungan Nitro City vaunut ja niihin sopiva First Class-turvakaukalo, Emmaljungan hoitolaukku sekä viimeisimpinä hankintoina pinnasänky (odottelee vielä postissa), patja ja hoitopöydän päällinen.

Kerran, jo varmaan vuosi ennen kuin tulin raskaaksi, voitin arvonnassa vauvan ensiaskeltöppöset. Niissä on tuollainen söpö pupu ja pohjassa teksti "My First Steps". Söpöläiset :)

Äitiysjooga sekä pohdintoja synnytyksestä

Eilen oli toinen kerta äitiysjoogassa eli kuten tuttavallisesti sitä kutsun: ”mammiksessa”. Ekan kerran jälkeen mulla tuli takalantio todella kipeäksi, kipeähän se on ollut jo monta viikkoa, mutta jotenkin ärsyyntyi vielä lisää. Ja eilen mammiksen jälkeen illalla oli taas kipuja ja mietin että noinkohan pääsen aamulla sängystä ylös.. mutta tänä aamuna lantio on ollut paljon parempi kuin viikkokausiin! Melko hyvin pystyi ilman vihlontaa kumarrella sukat ja kengät jalkaan sekä istua aamupalalla kovemmalla tuolilla. Olisikohan tästä joogailusta sittenkin jotain apua näihin lantiokipuihin? Hienoa kyllä jos olisi, sillä mulla ei oikeastaan muita raskausoireita edes ole. Noh verta tulee nenästä edelleen joka päivä (ei se sesam-öljy auttanut juuri mitään), mutta muuten olo on mitä mainioin. Vielä kun pysyisi tuo takalantio/kankkukipu poissa.

Viimeksi neuvolasta saatiin yhdessä miehen kanssa täytettäväksi voimavaralomake, ja eilen mammiksen jälkeen siinä ryhmässäkin juteltiin hieman elämänmuutoksesta ja jaksamisesta ja mitä fiiliksiä etenkin synnytys nyt aiheuttaa. Itse olen ollut hyvin rennolla mielellä tähän saakka, ja mulla on ollut ainoastaan yksi toive. Se on synnytysasento; en halua synnyttää puoli-istuvassa asennossa vaan esim. kyljellään tai jakkaralla. Tuota täytyy nyt miettiä vielä, mutta alusta asti olen vastustanut sitä että makaisin selälläni siinä sängyllä ja punnaisin.. esimerkiksi kivunlievitykseen mulla ei ole juurikaan toiveita, yritän mennä pitkään ilman mutta en vastusta lääkkeellistä kivunlievitystä. Haluaisin kovasti oppia kuuntelemaan omaa kehoani ja olen ajatellut paljon esim. jotain Afrikan naisia tai alkuperäiskansoja, miten siellä synnytys on varmasti luonnollinen juttu ja sitä tapahtuu ihan jatkuvasti. Miten naiset ovat kautta aikojen osanneet tulkita kehoaan ja käyttää voimavarojaan oikein – toki onhan ennen muinoin ollut paljon enemmän riskejäkin synnytyksen suhteen, mutta noin periaate on kuitenkin sama. Naiset on luotu synnyttämään, eikö ;)

Kotiin on ilmestynyt taas uusia pikkuruisia vaatteita. Niistä kuvia ja juttuja seuraavassa postauksessa.

Tuttipulloja ja maisterintutkinto!

Kävin eilen ostamassa Philipsin Avent-manuaalisen rintapumpun sekä muutamia siihen sopivia pulloja. Enhän voi tietää onko noille tarvetta, mutta ainakin yritän imettää ja pumpun avulla lienee lypsäminen helpompaa. Ja sitten maidon saa kätevästi suoraan pulloihin, joihin voi lisätä vain sopivan tutin tai korkin. Ja noita pulloja voi myös sellaisenaan pakastaa, keittää jne. ja niistä saa aihiot nokkamukeihin! Eli oikein kätevää. Rakastan monikäyttöisiä tuotteita :)

Olen täydentänyt myös vauvanvaatevarastoa taas muutamilla puolipotkuhousuilla, sisähaalarilla ja bodyillä. Viikonloppuna tai ensi viikolla voisin hieman kuvata noita ja laittaa tänne blogiin; huuto.net on odottavan äidin ystävä ;) eli suurin osa vaatteista on huutiksesta. Osa myös siskolta saatuja.

Tämän viikon kohokohta on kuitenkin tähän mennessä ollut se, että sain viimeiset suoritusarvioinnit rekisteriin koulussa, ja opinnäytetyöni arvioitiin myös (tänään oli viimeinen päivä anoa todistusta, kun valmistujaiset ovat 3.2.). Ja sain maisterintyöstäni arvosanaksi kiitettävä 5! Olin pudota tuolilta!! Tämähän ei voisi enää paremmin mennä. Upeeta, mahtavaa..

YAMK-tutkinnon päätteeksi ilmoittauduinkin sitten Avoimeen yliopistoon eräälle kurssille, 5 op eli vain yksi kurssi, neljä luentoa ja pari tehtävää. Ajattelin nyt ennen äippälomaa vielä opiskella vähän jotain sieltä täältä, koska voi olla, että sitten syksymmällä ei moiseen ole energiaa eikä halua. Kuitenkin unelma-ammattini on pikkuhiljaa alkanut kirkastua, ja sitä kohti mennään koko ajan. Sitä varten vaan pitää opiskella vielä vaikka mitä, jotta olisin edes lähellekään pätevä..

Loppuun vielä kuntoilusta; maanantaina kävelin n. 5km reippaasti ja kävin 1,5h mammajoogassa, keskiviikkona kävin salilla tekemässä lähinnä yläkroppaa. Tarkoitus olisi, että sunnuntaina ehkä vielä vähän jotain treeniä, katsotaan nyt. Olo on muuten ok paitsi että tuo lantio takaa oikealta puolelta/kankusta vihoittelee koko ajan enemmän ja enemmän :(