Omaan sänkyyn

Olemme tähän asti nukkuneet koko porukka perhepedissä. Mies seinän puolella, vauva keskellä minun puoltani ja minä imetyspuolta vaihdellen joko miehen ja vauvan välissä tai reunan puolella. Toki olemme huomioineet turvallisuusasiat tyynyin ja rullalle käärityin peitoin, jotta vauva ei putoa tai että mies ei vahingossa vaikka tönäise vauvaa. Itse olen nukkunut niin herkkää unta, että en pelkää kääntyväni vauvan päälle tms vaikka hän joskus nukkuu aivan kiinni kyljessäni. Perhepeti on yöimetysten kannalta täydellinen ratkaisu. Yöt menee hyvin, kun ylimääräistä trafiikkia tai itkua ei ole; herään jo varhaisiin vauvan hapuiluihin rintaa kohden joten syötöt ovat lähes äänettömiä.

Ketään meitä ei perhepeti ole häirinnyt sinänsä, mutta onhan tässä tietysti pari negatiivistakin puolta ja asioita, jotka puoltaisivat vauvan omaa sänkyä. Ensinnäkin itse joudun tilanpuutteen vuoksi nukkumaan aina kyljellään. Toiseksi meillä on KUUMA. Kolmanneksi vauva on alkanut pidentää yösyöntivälejään. Ja neljänneksi, vaikka vauvan vieressä makoilu on mitä ihaninta, olisi mielestämme hyvä pikkuhiljaa alkaa totuttaa vaavia omaan sänkyyn (joka on siis myös meidän makuuhuoneessa). Se takaisi yörauhan kaikille myös sitten, kun vauva alkaa itsekseen kääntyillä unissaan.

Nyt on mennyt kolme yötä niin, että olen syöttänyt vauvan klo 21.30-23 välillä ja sitten hänet on unessa nostettu omaan sänkyyn. Vauva on tämän jälkeen nukkunut n. 4-5 tuntia, jonka jälkeen olen nostanut hänet viereeni syömään ja sitten takaisin. Toinen syöttö on tapahtunut klo 05-07 välillä, jonka jälkeen olemme jääneet vierekkäin nukkumaan vielä pariksi kolmeksi tunniksi. Ainakin tähän asti opettelu on sujunut ilman itkua oikein hienosti ja parantanut myös sekä minun että miehen yöunta :)


Ps. huuto.nettiin olen päivittänyt meillä pieneksi käyneitä vaatteita, mammavaatetusta jne. edullisesti. Käyhän katsomassa!

Yöllisiä

(otsikko lainattu CMX:ltä)

Viime yö oli ensimmäinen laatuaan, jolloin sekä äiti että tyttö valvoivat noin klo 03 alkaen enemmän tai vähemmän aamuun saakka. Pieniä, 10-20 minuutin unipätkiä välissä, mutta käytännössä vietimme koko aamuyön valvoen. Todistimme auringonnousua, pimeyden väistymistä ja taivaan värittymistä tumman purppuraiseksi ennen ensimmäisiä auringonsäteitä. Todistimme myös sen, miten vauva ei vaan hiljene, jos jokin on vialla. Siispä edessä oli ensimmäinen sohvalla vietetty yö.

Yritin syöttää- tuloksetta. Vauva kyllä tarttui tissiin mutta oli hyvin kiukkuinen ja huomasin että suurin osa maidosta valui pitkin hänen poskeaan eikä siis mennyt edes suuhun saati masuun saakka. Yritin hieroa masua, ei auta. Vaihdoin vaipan mutta se oli jo ennestään kuiva. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että vauva oli kyllä illalla syönyt hyvin, miksi vaippaan ei ole tullut mitään..? Mietin myös syömääni antibioottikuuria, juomiani kahvikupillisia, suklaata, mansikoita, maitoa, ruisleipää.. kaikkea sitä, mitä luullakseni kunnon imettävät äidit eivät syö ja juo. Ja minä kyllä. Hymy alkoi hyytyä.

Vihdoin aamulla, siinä 9-10 välillä, unen ja valveen rajamailla huomasin että vauvahan pieree. Ei muuta kuin hoitopöydälle ja vaipan pariin. Sinne oli ilmestynyt vähän kakkaa. Ja kun vauva siinä hoitopöydällä makoili, pääsi alustalle monta isoa läjää samaa tahtia kun ehdin edellisiä pyyhkeellä siivota. Tämän jälkeen irtosi jo hymy, kummaltakin :)