Mami's little helper, osa 2

Käytiinpä taas kodinkoneostoksilla arkea helpottamaan! Tällä kertaa syynissä oli juuri se kotityö, jota ehkäpä eniten inhoan: vaatteiden silittäminen. Vanhalla silitysraudalla se ei mieluista hommaa ollutkaan, onnistuin lopullisesti pilaamaan sen raudan silittämällä arkaa kangasta liian kuumalla ja osa kankaasta vielä suli raudan pohjaan kiinni (hups). Mutta nyt on talossa uusi Braun TexStyle 7 :) ja siinä on myös tuo irtopohja, jonka avulla voi suht koht huoletta silittää myös arempia materiaaleja! Ja parin ensikokeilun perusteella silittäminen sujuu myös huomattavasti aiempaa nopeammin kun on tehokas rauta.

Vauvan vaatteita en ole siltikään aikonut silittää. Nyt kyllä olisi sellaiseenkin aikaa- meinaa välillä jopa käydä aika pitkäksi nyt lomaillessa. Tiedetään tiedetään että pitäisi ottaa rennosti ja vaikka vaan makoilla sängyssä ja lukea lehtiä, mutta kun jotenkin en ole tottunut sellaiseen. Tekisi mieli siivota, järjestellä, pyyhkiä pölyjä, käydä varastoja ja vaatekaappeja läpi.. ehkä tämä nyt on sitten sitä pesänrakennusviettiä?

Kiireettömyyden uudet merkitykset

Nythän on niin, että vaikka olen yrittänyt huolehtia fyysisestä kunnostani niin hyvin kuin jaksaminen ja mahdollisuus on ollut (olen äippälomalla käynyt uimassa kerran viikossa sekä tehnyt pieniä kävelylenkkejä. Salilla kävin tekemässä voimaharjoittelua vielä äitiysloman alkuun asti). Nyt on silti pakko todeta, että etenkin käveleminen on omalla kohdallani muuttunut pelkäksi taapertamiseksi, kävelen oikeasti niiiiiin hitaaaaaasti että mummotkin menevät rollaattoreilla ohi :)

Kävin tänäaamuna kävellen kaupassa sekä postissa ja kirjastossa, matkaa on yhteen suuntaan noin hieman vajaa kilometri. Tämä matka alkoi puolen välin jälkeen tuntua todelliselta urotyöltä, sillä vatsa painaa kohti maata ja kiristelee supistuksissaan (onneksi ei kivuliaissa sentään) ja olo on todella hikinen ja tukala! Vaikka ulkona paistaa aurinko ja ulkoilusää mitä mainioin, niin en kyllä suuremmin nauttinut siitä että en vaan jaksa enää kävellä.

Aamu alkoi neljän viljan puurolla, maidolla ja vitamiiniannoksella

Toisaalta, nyt on aikaa miettiä ja kuulostella omaa oloa ja vointia. Lisäksi voi tarkkailla ympäröivää luontoa, lintuja jotka rapistelevat pesäpuuhissaan, ohikulkijoita, posteljoonin matkaa, lakaisukoneen kuljettajan duunia.. Vaikka aikaa kuluu, niin kyllähän sitä nyt onkin. Vielä, tai enää, ei ole kiire mihinkään. Ei minun tarvitsekaan kiiruhtaa niin lujaa että kylkeen alkaa pistää ja ihmisiin tulee törmäiltyä.

Päivä jatkui kahvilla ja pullalla aurinkoisella parvekkeella

Eilen illalla ja viime yönä muuten supisteli todella paljon. Pääosin kivuttomasti, mutta välillä tuli niitä ihmeellisiä menkkamaisia vihlontojakin. Lisäksi kun vatsaa supistaa ja se kiristyy jättimäiseksi, kinteäksi palloksi, ei sen kanssa ole niin kovin mukava tehdä mitään. Tuntuu, että se poksahtaa ihan juuri.. ja samalla vauva liikkui tosi paljon eilen, möyrysi ja potki milloin keuhkoihin, milloin kylkiluihin, milloin pissarakkoa kohti. Välillä porautui syvemmälle alaspäin, mikä aiheutti ihmeellistä jomotusta alapäähän ja lonkkiin.

Kivut eivät ole olleet kovia eivätkä ne minua haittaa, koska arvelen että ne vain valmistavat kroppaa ja kohtua synnytykseen. Mutta silti- tuli tunne, että tästä se oikeasti kohta lähtee. En tiedä miksi, mutta minusta vain tuntuu että Muru syntyy ennen laskettua aikaansa.

Odotus tähän mennessä

No niin nyt sitten alkaa raskausviikko 37 ja käsittääkseni vauva alkaa olla täysiaikainen? (ei täysi-ikäinen sentään ;) ) Masu on kasvanut hyvin, vähän se on tuollainen ihmeellisen muotoinen kun jalat potkii oikeassa kyljessä ja välillä jotain punnistaa tuosta navan vasemmalta puolelta esiin (liekö sitten käsi vai mikä). Hieman laskeutuneeltakin se kyllä vaikuttaa, eikö? (Tisseistä muuten sen verran, että ne ovat kasvaneet vain yhden kuppikoon eikä lähtötilannekaan ollut järin suuri.. noh ehkä sitten kun maito nousee)

Raskaus on sujunut ihmeellisen hyvin, olen ollut niin onnellinen.

+ iho alkuvaiheen jälkeen voi todella hyvin. Näppyjä ei ole tullut enää kuukausiin! Vanhat arvet ovat tosin tiukassa ja meikkiä täytyy niiden vuoksi käyttää. Raskausarpia, suonikohjuja tms. ei ole tullut ollenkaan (ainakaan vielä)

+ edelleenkään säärikarvat eivät kasva niin huimaa vauhtia kuin ennen, tosin nyt kyllä kasvavat silti. Alussahan oli tilanne, jossa olin varmaan pari kolme kuukautta sheivaamatta, kun karvoja ei säärissä ollut.. :o

+ vaikka yöheräilyt ovat lisääntyneet, en ole erityisen väsynyt ja saan kyllä öisin nukuttua. Sekavia unia ei enää ole ollut, painajaisia näin jossain vaiheessa aika paljon (ei tosin vauvaan liittyviä)

+ mielialat on hyvin tasaiset edelleen

- varmaan jotain hormonaalista, mutta minulla on aikalailla jatkuvasti kuuma ja jopa hiki. Iho tuntuu viileältä, joten jotakin "sisäistä" kuumotusta tämä on

- älyttömän runsas valkovuoto, siis todellakin on kuin pissat housussa jatkuvasti jos en käytä pikkuhousunsuojaa.. argh.
- selluliitti.. tarviiko tähän sen enempää kommentoidakaan :(

Onko se sitten plussaa vai miinusta, niin nälkä on edelleen koko ajan vieraanani ja tulee syötyä aika sekalaisesti kaikenlaista. Ensimmäisten kuukausien jälkeen ei ole pahoinvointia ollut ollenkaan, siitä olen kyllä kiitollinen.

Eli kaikenkaikkiaan voidaan oikein hyvin ja paksusti!