Kiireettömyyden uudet merkitykset

Nythän on niin, että vaikka olen yrittänyt huolehtia fyysisestä kunnostani niin hyvin kuin jaksaminen ja mahdollisuus on ollut (olen äippälomalla käynyt uimassa kerran viikossa sekä tehnyt pieniä kävelylenkkejä. Salilla kävin tekemässä voimaharjoittelua vielä äitiysloman alkuun asti). Nyt on silti pakko todeta, että etenkin käveleminen on omalla kohdallani muuttunut pelkäksi taapertamiseksi, kävelen oikeasti niiiiiin hitaaaaaasti että mummotkin menevät rollaattoreilla ohi :)

Kävin tänäaamuna kävellen kaupassa sekä postissa ja kirjastossa, matkaa on yhteen suuntaan noin hieman vajaa kilometri. Tämä matka alkoi puolen välin jälkeen tuntua todelliselta urotyöltä, sillä vatsa painaa kohti maata ja kiristelee supistuksissaan (onneksi ei kivuliaissa sentään) ja olo on todella hikinen ja tukala! Vaikka ulkona paistaa aurinko ja ulkoilusää mitä mainioin, niin en kyllä suuremmin nauttinut siitä että en vaan jaksa enää kävellä.

Aamu alkoi neljän viljan puurolla, maidolla ja vitamiiniannoksella

Toisaalta, nyt on aikaa miettiä ja kuulostella omaa oloa ja vointia. Lisäksi voi tarkkailla ympäröivää luontoa, lintuja jotka rapistelevat pesäpuuhissaan, ohikulkijoita, posteljoonin matkaa, lakaisukoneen kuljettajan duunia.. Vaikka aikaa kuluu, niin kyllähän sitä nyt onkin. Vielä, tai enää, ei ole kiire mihinkään. Ei minun tarvitsekaan kiiruhtaa niin lujaa että kylkeen alkaa pistää ja ihmisiin tulee törmäiltyä.

Päivä jatkui kahvilla ja pullalla aurinkoisella parvekkeella

Eilen illalla ja viime yönä muuten supisteli todella paljon. Pääosin kivuttomasti, mutta välillä tuli niitä ihmeellisiä menkkamaisia vihlontojakin. Lisäksi kun vatsaa supistaa ja se kiristyy jättimäiseksi, kinteäksi palloksi, ei sen kanssa ole niin kovin mukava tehdä mitään. Tuntuu, että se poksahtaa ihan juuri.. ja samalla vauva liikkui tosi paljon eilen, möyrysi ja potki milloin keuhkoihin, milloin kylkiluihin, milloin pissarakkoa kohti. Välillä porautui syvemmälle alaspäin, mikä aiheutti ihmeellistä jomotusta alapäähän ja lonkkiin.

Kivut eivät ole olleet kovia eivätkä ne minua haittaa, koska arvelen että ne vain valmistavat kroppaa ja kohtua synnytykseen. Mutta silti- tuli tunne, että tästä se oikeasti kohta lähtee. En tiedä miksi, mutta minusta vain tuntuu että Muru syntyy ennen laskettua aikaansa.

Mami's Little Helper

Ennen äitiyslomaa arvelin, että äippälomalla ehtisin tehdä kaikenlaista. Täällähän minä olen kotosalla päivät pitkät; normaalisti kun työpäivä kestää matkoineen sen 10 tuntia, niin nyt voisi senkin käyttää tehokkaasti kotihommiin.

Okei, en ottanut huomioon muutamaa seikkaa. En ole herännyt yhtenäkään aamuna klo 6.00, mitä normaalisti työaamuina herään. Eli aamusta menee "ylimääräisiä" tunteja ihan vaan nukkumiseen. Toisekseen, nyt kun aloitin yrittäjänä työskentelyn, tässä alussa on ollut aika paljon asioita joita on pitänyt selvittää. Joka päivä on mennyt tunti-pari siihen, että olen lukenut ja lähettänyt sähköposteja sekä selvitellyt mm. verokuvioita.

Lisäksi mun liikkuminen on nykyään tämän massun (ihanan rakkaan massun <3 ) kanssa hidasta ja kömpelöä. Lähinnä se näkyy siinä, että vaatteiden pukeminen on hidasta ja voimia vievää, kävely on hitaampaa, en jaksa enkä ehdi niin paljoa. En saa vietyä roskapussia, paperinkeräyspussia ja pahvinkeräyslaatikkoa yhdellä reissulla jätekatokseen, vaan pitää tehdä kaksi kierrosta. Näin ollen kaikkeen puuhaan vaan menee enemmän aikaa.

Pidän kyllä kotitöistä, mutta äitiyslomalla olisi tietysti tarkoitus myös levätä (tai oikeastaan VAIN levätä), hemmotella itseä ja tehdä niitä juttuja jotka tuo itselle voimia. Tänään esimerkiksi kävin uimassa- se on oikeasti ihanaa liikuntaa myös viimeisillään raskaana oleville! Salilla kävin vielä pari viikkoa sitten, mutta tuntui hieman siltä että en oikein voi tehdä täysipainoisesti juuri mitään liikkeitä. Niinpä jätin salikortin nyt sitten uusimatta, ja aion tämän viimeisen kuukauden ajan vain käveleskellä, venytellä (minulla on täällä kotona Gymstick Gold jonka avulla on hyvä vähän voimistella ja venytellä) ja käydä kerran viikossa uimassa.

Tänään piti imuroida. Niinpä käynnistin ihan hyvällä omallatunnolla robotti-imurin ja annoin sen paiskia tunnin töitä pölyjen kimpussa. Itse jämähdin kahvikupin kera tietokoneen ääreen :)

Kevätfiiliksiä ja mammaloman odotusta

Ihanan keväisiä päiviä nyt useampi jo takana! Tykkään niin paljon siitä että lumet alkaa viimein sulaa ja lämpötilat alkaa olla koko ajan plussan puolella. Ja viimeistään kotiin ostetut tulppaanit ovat kevään merkki..

Raskaus on myös sujunut hyvin. Kävimme menneellä viikolla ekassa synnytysvalmennuksessa sairaalalla, eikä sieltä nyt pahempia traumoja ainakaan jäänyt. Paras anti lienee se, että pääsimme katsomaan synnytyshuonetta ihan konkreettisesti (en ole ikinä ennen moisessa käynyt) ja jotenkin rauhoittavalta kuulosti myös se, miten valmennuksen pitänyt kätilö synnytysasioihin suhtautui. Hieman olen pelännyt sitä, että kätilöt olisivat kovinkin "vanhanaikaisia" - eli että synnytys olisi pakko tehdä siinä puoli-istuvassa asennossa ja kivunlievityskeinoissa säästellään ja koko ajan on kiire eikä synnyttäjän toiveita huomioida ollenkaan...

Noh tällä kertaa kuitenkin mieltäni rauhoitti se, että ainakin kätilön mukaan synnytyssuunnitelman laadinta ei ole mitenkään turhaa tms, vaan siihen oikeasti panostetaan ja sitä pyritään noudattamaan. Tai sitten muuttamaan, jos synnyttäjä niin haluaa. Kätilö ei halua olla mikään erityinen auktoriteetti vaan odottavaa äitiä kuunnellaan ja jokainen synnytys on oma, erityinen tapahtumansa. Ei mitään liukuhihnaa.

Viikon verran pitäisi vielä jaksaa ennen mammaloman alkua. Töissä on todellakin huomannut sen, miten kaikki asiat tuntuu kasautuvan viime hetkille vaikka miten hyvin olisi lähtöön yrittänyt valmistautua. Olen briiffannut ja delegoinut, selostanut ja kirjoittanut ohjeita, siivonnut laatikoita ja käynyt vanhoja sähköposteja läpi.. silti tuntuu, että varmasti jää paljon asioita vielä kesken. Tiedän kyllä että kukaan ei ole korvaamaton, ja firma jatkaa toimintaansa aivan entiseen malliin vaikka minä en muutaman päivän kuluttua enää olekaan toimistolla. Mutta kuitenkin roolini on meidän pienessä työyhteisössä ollut melko keskeinen, sillä olen ollut firmassa mukana sen perustamisesta saakka ja sellaisessa asemassa että hoidellut enemmän tai vähemmän vähän kaikkia sekalaisia asioita ja järjestelyjä. Vaikkei sitä näin äkkiseltään tajua, aika paljon "hiljaista tietoa" sitä on päähän ehtinyt kahdessa ja puolessa vuodessa kertyä.

Tähän loppuun siis pari vinkkiä vielä teille, joilla on hieman pidempi matka äitiysloman alkuun:

1. Aloita sähköpostien, kaappien ja työpöydän siivous hyvissä ajoin. Etenkin, jos olet kuten minä, että kaikki säästetään varmuuden vuoksi.. 

2. Kirjoita hyvä, realistinen perehdyttämissuunnitelma lukujärjestyksineen ja aikatauluineen sijaisen perhedyttämistä varten

3. Muista että yllätyksiä voi aina tulla eteen mutta ole luottavaisin mielin, mikäli teet parhaasi niin enempäähän ei pysty

Ja loppuun tärkein, mikä meinaa itseltäkin unohtua: MUISTA LEVÄTÄ! Älä silti stressaa ylimääräistä siitä, jos tuntuu, ettei levätä ehdi tarpeeksi. Mikäli vointi tuntuu hyvälle, vauvallakin on varmasti kaikki hyvin.