Masu rv 33

Tässäpä viime viikonlopulta masukuvaa, rv 33 ja päivä-pari. Kumpikohan sieltä tulee, tyttö vai poika? :)

Kevätfiiliksiä ja mammaloman odotusta

Ihanan keväisiä päiviä nyt useampi jo takana! Tykkään niin paljon siitä että lumet alkaa viimein sulaa ja lämpötilat alkaa olla koko ajan plussan puolella. Ja viimeistään kotiin ostetut tulppaanit ovat kevään merkki..

Raskaus on myös sujunut hyvin. Kävimme menneellä viikolla ekassa synnytysvalmennuksessa sairaalalla, eikä sieltä nyt pahempia traumoja ainakaan jäänyt. Paras anti lienee se, että pääsimme katsomaan synnytyshuonetta ihan konkreettisesti (en ole ikinä ennen moisessa käynyt) ja jotenkin rauhoittavalta kuulosti myös se, miten valmennuksen pitänyt kätilö synnytysasioihin suhtautui. Hieman olen pelännyt sitä, että kätilöt olisivat kovinkin "vanhanaikaisia" - eli että synnytys olisi pakko tehdä siinä puoli-istuvassa asennossa ja kivunlievityskeinoissa säästellään ja koko ajan on kiire eikä synnyttäjän toiveita huomioida ollenkaan...

Noh tällä kertaa kuitenkin mieltäni rauhoitti se, että ainakin kätilön mukaan synnytyssuunnitelman laadinta ei ole mitenkään turhaa tms, vaan siihen oikeasti panostetaan ja sitä pyritään noudattamaan. Tai sitten muuttamaan, jos synnyttäjä niin haluaa. Kätilö ei halua olla mikään erityinen auktoriteetti vaan odottavaa äitiä kuunnellaan ja jokainen synnytys on oma, erityinen tapahtumansa. Ei mitään liukuhihnaa.

Viikon verran pitäisi vielä jaksaa ennen mammaloman alkua. Töissä on todellakin huomannut sen, miten kaikki asiat tuntuu kasautuvan viime hetkille vaikka miten hyvin olisi lähtöön yrittänyt valmistautua. Olen briiffannut ja delegoinut, selostanut ja kirjoittanut ohjeita, siivonnut laatikoita ja käynyt vanhoja sähköposteja läpi.. silti tuntuu, että varmasti jää paljon asioita vielä kesken. Tiedän kyllä että kukaan ei ole korvaamaton, ja firma jatkaa toimintaansa aivan entiseen malliin vaikka minä en muutaman päivän kuluttua enää olekaan toimistolla. Mutta kuitenkin roolini on meidän pienessä työyhteisössä ollut melko keskeinen, sillä olen ollut firmassa mukana sen perustamisesta saakka ja sellaisessa asemassa että hoidellut enemmän tai vähemmän vähän kaikkia sekalaisia asioita ja järjestelyjä. Vaikkei sitä näin äkkiseltään tajua, aika paljon "hiljaista tietoa" sitä on päähän ehtinyt kahdessa ja puolessa vuodessa kertyä.

Tähän loppuun siis pari vinkkiä vielä teille, joilla on hieman pidempi matka äitiysloman alkuun:

1. Aloita sähköpostien, kaappien ja työpöydän siivous hyvissä ajoin. Etenkin, jos olet kuten minä, että kaikki säästetään varmuuden vuoksi.. 

2. Kirjoita hyvä, realistinen perehdyttämissuunnitelma lukujärjestyksineen ja aikatauluineen sijaisen perhedyttämistä varten

3. Muista että yllätyksiä voi aina tulla eteen mutta ole luottavaisin mielin, mikäli teet parhaasi niin enempäähän ei pysty

Ja loppuun tärkein, mikä meinaa itseltäkin unohtua: MUISTA LEVÄTÄ! Älä silti stressaa ylimääräistä siitä, jos tuntuu, ettei levätä ehdi tarpeeksi. Mikäli vointi tuntuu hyvälle, vauvallakin on varmasti kaikki hyvin.

Hyvä olo

Edelleenkin täytyy todeta, että olen kyllä nauttinut mun raskaudestani ihan täysillä. Ei tämä aika ole ollenkaan hassumpaa :) saa paljon enemmän anteeksi siitä, jos ei nyt niin jaksa tai pysty (esim. viime perjantaina imuroin ja pesin lattiat, mutta en niin huolellisesti kyllä mitä normaalisti, kun tuntuu että rasituksesta ja hengästymisestä alkaa hirveä pungerrus vatsassa). Kauppakasseja ei ole pahemmin tarvinut kanniskella enää pitkiin aikoihin eikä oikein mitään muutakaan sen raskaampaa tehdä. Mies hoitaa, aika ihanaa :)

Odotan tosi kovasti äitiysloman alkamista. Vielä on tasan 2 viikkoa siihen, mutta menee varmaan aika nopeasti.. töissä on edessä yksi iso projekti jota tänään pitäisi jo aloitella, ja sitten loppuviikosta aloitan sijaiseni perehdytyksen. Ensi viikko pitäisi olla hieman jo lunkimpaa, toivottavasti ainakin! Mulla on lisäksi eräitä suunnitelmia nyt äitiysloman ajaksi liittyen osittain myös nykyisiin töihini, mutta ne suunnitelmat varmistuvat vasta tällä viikolla. Joten ei niistä sen enempää tässä, voi hyvin olla, että kaikki menee vielä ihan mönkään.. noh katsotaan katsotaan.

Eilen kävin pienellä kävelylenkillä, ihanaa kun tiet alkaa jo sulaa. Olen suunnitellut, että ainakin äippäloman alussa kävisin päivittäin vähän kävelemässä tai sitten uimassa. Kokeilin vanhoja bikineitä, ja kyllä ne päälle menee! En ole mikään hemaiseva ilmestys (raskaus on saanut aikaan kauhean selluliitti-invaasion!!) mutta senpä vuoksi ajattelin hyödyntää loman ja käydä uimahallilla päiväsaikaan. Ehkä niiden eläkeläisten sun muiden joukossa yksi sellupylly menee :) ja luulenpa että jos joku katsoa välittää niin huomio kiinnittynee enempi tähän massuun. Ja massustani pidän kyllä :)

Lisäksi mun olisi tarkoitus käydä huomenna kuntosalilla ja toisen kerran vielä ensi viikolla. Salikortti kun loppuu maaliskuun loppuun, sen jälkeen ajattelin hyödyntää työpaikan ilmaista salia mikäli yksittäisiä kertoja haluan vielä kuntoilemaan punttisalille mennä. Mitään erityisiä raskausajan vaivoja ei vieläkään ole, noh viime viikolla kahtena yönä tuli suonenveto pohkeeseen ja se oli tosi kivuliasta kyllä (magnesiumin tankkaus aloitettu). Mutta ei mitään sen ihmeempiä, nenäverenvuotokin on hieman tyrehtynyt sen jälkeen kun aloin syödä extra-rautaa (hb oli viimeksi neuvolassa 116 joten suositeltiin rautatablettien aloittamista).

Tämän viikon torstaina on muuten ensimmäinen synnytysvalmennus! Siitä se sitten lähtee :)

Masu rv 30

Tässä uusin masukuvapäivitys tältä viikolta! Eli rv 30 ja jokunen päivä.

Tänään kävin neuvolassa. Painoa ekasta neuvolakäynnistä on tullut nyt noin 9,5kg. Turvotuksia ei ole, ei raskausarpia, ei suonikohjuja.. ei siis ulkoisesti muuta raskauteen viittaavaa kuin tuo masu :) Muutenkaan mitään  oireita ei sen nenäverenvuodon lisäksi ole ilmentynyt. Vähän välillä tuntuu outoa paineen tuntua tuolla häpyluun tietämillä, mutta luulenpa että se johtuu siitä että Muru on kuulemma kääntynyt raivotarjontaan! Mutta paine ei ole mitenkään erityisen ikävää tai ainakaan kivuliasta.

Harjoitussupistuksiakin tulee yhä edelleen, mutta ne ovat siis vain masun kiristelyä, ei kipua tai muuta ikävää.

Eli oikein mukavasti menee.

Hormoneiden säestämiä mielipiteitä!

Mä en tiedä miksi, mutta mulla on jo pitkään pitkään kytenyt sellainen ajatus päässä että naiset tekee lapsia saadakseen jonkun miehen "kiikkiin". Ehkä tämä ajatus syntyi joskus lukioaikoina tai siinä hieman teini-iän jälkeen, kun kotipaikkakunnallani oli näitä typyköitä jotka ainakin juorujen ja melko varmojen huhupuheiden perusteella olivat hankkiutuneet raskaaksi siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä juuri sille koulun söpöimmälle tai muuten vaan coolimmalle pojalle. Ja nämä pojat- no useinhan siinä sitten oltiin niin, että tyttö jäi yksinhuoltajaksi joko saman tien tai ainakin melko pian. Mutta se ihastus oli saatu oman lapsen isäksi.

Vieläkin jostain syystä, etenkin jos ikäeroa miehen ja naisen (isän ja äidin) välillä on paljon, tulee lapsen tekemisestä sellainen taka-ajatus että onkohan tuo vain jotain peliä tai hyväksikäyttöä. Toisaalta jo tuolla ekassa kappaleessa kirjoitin vähän väärin, eihän se pelkkä nainen sitä lasta tee, vaan kyllä siihen mieskin tarvitaan. Ja voisihan se mieskin huolehtia siitä ehkäisystä.. mutta mitä jos nainen valehtelee, että ehkäisy on ok?

Eihän toki miehiäkään saisi pitää minään lapatossuina, joilla ei ole omaa tahtoa. Jotenkin sitä aina vaan päätyy sille kannalle että "voi sitä ukko parkaa, nyt tuon justiinan tossun alla lopun ikäänsä".. tai että nyt siltä jää nuoruus elämättä ja riennot rientämättä, kun nainen ei suostunutkaan aborttiin. Minä en nimittäin usko siihen, että monikaan nainen pystyisi elämään siten, että lapsi on mutta mitään MITÄÄN vaatimuksia lapsen isää kohtaan ei olisi. Kyllä ne vaatimukset ihan varmaan jostakin kytevät, viimeistään jossakin hädän hetkellä sitten. Vaikka siis mies ei olisi lapsen elämässä mitenkään ollut eikä edes halunnut jälkikasvua.

Naisella onkin aika suuri päätäntävalta, ja niin tietysti pitää ollakin, naisen kehostahan siinä lopulta kuitenkin on kysymys. Ja onhan se päätäntävalta niinkin päin, että jos mies haluaisi lapsen mutta nainen ei- eipä siinä mies oikein sitten pakottaakaan voi. Ja onhan toki näitä tapauksia että ensin ollaan yhdessä ja suunnitellaan ja kaikki on yhteisesti sovittua, mutta kuitenkin lapsen syntymän jälkeen kaikki muuttuu. Ja usein kai se on sitten niin, että äiti jää lapsensa kanssa, ja isä lähtee. Ehkä. En ole tilastoihin perehtynyt. Itse sitä vaan on aika vanhoillinen näissä asioissa. Enpä tiedä voimistavatko nämä raskaushormonit omia perheeseen liittyviä mielipiteitä, todennäköisesti kyllä, mutta jostakin kumman syystä en olisi itse voinut koskaan harkitakaan muuta ratkaisua kuin tämä, että ensin seurustellaan ja tutustutaan (monta vuotta) ennen kuin vihille, ja sitten vasta vauva-asiat tulivat ajankohtaiseksi.

Yksi sisään - yksi ulos!

En jostain syystä ole nyt pitkään aikaan jaksanut aktivoitua tämän blogin kanssa. Jotenkin sitä alkaa väsähtää ja ikään kuin käpertyä sisäänpäin, haluaisin lötkötellä vain kotona jossain löysissä vaatteissa ja unohtaa hyvin pitkälti kaiken muun maailman :)

Muru potkii kovasti, välillä maha ihan liikkuu puolelta toiselle potkujen voimasta. Ja en ole ihan varma mutta luulen että se on ehkä vauvan pää, kun välillä tuntuu selkeästi kyljessä sellainen nyrkinkokoinen "pallo", joka tekee vatsasta toispuoleisen näköisen. Ihan hassu! Mutta mitään ikäviä oireita ei ole vieläkään ilmaantunut. Tietysti minua hengästyttää tosi helposti ja vatsa ottaa vastaan esim. kenkiä laittaessa (muutenkaan ei kumartelut oikein onnistu) ja se nenäverenvuoto on yhä päivittäistä, mutta.. kasvojen iho alkaa näyttää tosi hyvälle, hiukset ja kynnet ovat ok, edelleenkään jalkakarvat ei kasva kovinkaan paljon, raskausarpia ei ole ollenkaan eikä mitään muutakaan epämiellyttävää. Ei röyhtäytä, ei närästä, ei ole ummetusta, ruoka maistuu ja uni :) noh öiset vessareissut ovat kyllä lisääntyneet, enää ei riitä kerta yössä vaan jopa kaksi tai kolmekin kertaa täytyy käydä pissalla. Ja nämä mun unet - voi hyvää päivää.. näen niin todentuntuisia ja ihmeellisiä unia! Ei vauvasta, mutta kaikesta muusta mahdollisesta kyllä, ja useimmiten ne unet eivät ole mitään kovin mukavia vaan kuin pahimmasta kauhuleffasta.. :/

Niin tämänkertaisin bloggauksen otsikko viittaa siihen, että olen taas kerran ajatellut lähteä mukaan sellaiseen projektiin, että kun ostan jonkun kauneudenhoitotuotteen, heitän jonkun vanhan pois. Siis sellaisen, joka on käytetty loppuun tai esim. kynsilakan joka on jo niin kuivunut ettei sitä voi käyttää tms. Eli en osta mitään mikä kuormittaisi mun kaappeja enää enempää, vaan aina teen tilaa heittämällä jonkun samalla pois. Nyt siis täytyy kuluttaa näitä nykyisiä varastoja ahkeraan ennen kuin pääsee shoppailemaan! Tosin ajattelin huomenna jo vierailla Kampin kauppakeskuksen Kampitus-päivillä.. noh sieltä ehkä lähtee vain vaatetta mukaan. Niin joo ja ostin eilen muuten ensimmäisen virallisen imetystoppini Bebesistä.

Sokerirasitus

Ensin haluaisin sanoa kaikille niille jotka jännittävät ja pelkäävät sokerirasitustestiin menoa: ei ole mitään jännitettävää! Minut peloteltiin aika "hyväksi" siitä, miten siellä yrjö lentää, vähintäänkin pyörryn, tulee vapinaa ja kylmä hiki, juotava liemi on kuvottavaa enkä selviä sairaalasta kotiin ilman mukaan otettavia eväitä jne.jne.

Noh. Kaikki meni mielestäni oikein hyvin. Sokeriliemi oli tietysti hyvin makeaa ja sitä piti juoda aika paljon (3 dl), mutta ei mikään mahdoton tehtävä. Hörpin juoman ihan hymyssä suin. Jos pystyy aloittamaan aamun irtokarkeilla, pystyy aloittamaan aamun myös sokeriliuoksella! :)
Hankalinta koko testissä oli ehkä se, että nukahtaa ei saanut. Olin varustautunut sekä Hesarilla että kirjalla, ja niinpä aika kului melko mukavasti lueskellen vaikka hieman väsyttikin. Lisäksi olin pukeutunut mukavaan oloasuun ja villasukkiin, joten mikäs siellä ollessa.

Huono olo ei tullut missään vaiheessa. Ei oksettanut eikä pyörryttänyt. Minulla näin normaalisti sokerit heittelevät välillä kovastikin, mutta tuossa testissä olo pysyi koko ajan melko tasaisena. Eli jos olisin tiennyt miten "kivuton" kokemus se on, en olisi etukäteen jännittänyt yhtään. Testin jälkeen kävelin ihan omin voimin kotiin syömään lounasta, ja kylläpä ruoka maittoi!

Yksi vähän kurja juttu oli se, että verikoe otettiin 3 kertaa tunnin välein samasta kohtaa suonta. Joten toisella ja kolmannella kerralla pistäminen jo hieman sattui ja verta ei meinannut millään tulla tarpeeksi. Ja sitten kun neula otettiin pois, niin suoni jäi jotenkin hassusti vähän vuotamaan.. ja nytkin kun tuota kyynärtaivetta katsoo, siinä näkyy selvä "neulanreikä" ja muuten ympäristö on hieman mustelmainen. Mutta eipä minulla mitään neula- tai verikammoa ole, joten ei se haittaa. Sen verran monta kertaa olen käynyt mm. verenluovutuksessa, että näihin nyt on tottunut. Mutta tuo on tosiaan joskus vähän ikävää, kun samaa kohtaa sörkitään peräkkäin monta kertaa.

Niistä sokereista sitten. Paastoarvo oli 4,7 eli aivan hyvä. Muut tulokset tulevat kuulemma neuvolaan, seuraava neuvola olisikin sitten eka neuvolalääkäri ensi viikon torstaina.