Viikko laskettuun aikaan

Tänään siis alkoivat nuo lätkän MM-kisat. Taitavat jäädä aika ikimuistoisiksi, sillä hyvin todennäköistä on että Muru syntyy vielä jonkun pelin aikana :) Tänään kuitenkin vietän kisastudiota vielä yhtenä kappaleena.

Aamulla kävin neuvolassa, painoa oli itselle tullut taas kilo lisää joten kokonaislisäys on nyt noin 15kg. Aika hurjaa :o mutta luotan siihen, että kyllä se sitten imetyksellä ja urheilun aloittamisella taas tasaantuu. Vointi on kuitenkin ollut tosi hyvä, turvotusta ei ole ja tänäänkin jaksoin ensin siivota asunnon kokonaan (imurointi, lattioiden pesu, pölyjen pyyhintä, tiskit, pyykit jne.) ja äskettäin kävin vielä kävelyllä n. 3km matkan.

Kisastudioeväänä minulla on alkoholitonta siideriä, tuoretta ananasta, voileipäkeksejä päällystein (kinkkua, goudaa, kirsikkatomaatteja), Elovena-kuitujuoma sekä Amppari-mehujää. Nuo mehujäät on ihan parhaita viilentäjiä, kun tuntuu että koko ajan on kuuma olo.

Nam nam, nyt ei muuta kuin lätkän pariin!

By the way, tasan viikko laskettuun aikaan.. ;)

Torstaitunnelmia

Tänään toteutin sen, mistä haaveilin ennen mammalomalle jäämistä: nousin sängystä jo klo 8 ja lähdin aamiaisen jälkeen kaupungille! Kiertelin kauppoja ja kävin jopa tsekkaamassa Helsingin kaupungintalolla Helsinki 200v. näyttelyn (olen aina ollut kiinnostunut pääkaupungin historiasta). Oli ihanaa käveleskellä Espalla, rauhassa, ihmisiä aika vähän liikkeellä ja vaatekaupatkin olivat muista ihmisistä ihan tyhjinä :)

Tosin en itselleni kyllä ollutkaan hakemassa mitään vaatteita, olen jo monta kuukautta sitten päättänyt, että en pahemmin vaatteita nyt raskausaikana ostele koska en tiedä minkäkokoisena tulen loppuvuoden viettämään. Missä vaiheessa voin siirtyä takaisin normaaleihin housuihin ja hameisiin jne. Murulle kävin etsiskelemässä fleece-tyyppistä haalaria, sillä tänäänkin oli yllättävän viileä päivä ja jos tällaisia päiviä (noin +10 tietämissä) sattuu tähän touko-kesäkuulle vielä monta, on pakko ulkoiluun vauvallekin olla jotain lämpimämpää päälle. Ei mitään toppauksia, mutta tuollaista paksumpaa kokopukua silti.

Sain muuten miehen avustuksella uuteen puhelimeeni ladattua myöskin tuon Vauva-lehden "Odotukseni"- aplikaation. Olen ladannut aiemmin useampia näitä pregnancy/baby -tyyppisiä ohjelmia, mutta jotenkin nuo jenkkiversiot eivät vaan ole niin kivoja. Muutenkin tuossa Odotukseni-ohjelmassa on kiva, että siinä tulee jokaiselle odotuspäivälle joku oma muistutuksensa :) Jokaiselle viikolle on luonnollisesti myös juttu, mitä tapahtuu äidissä ja mitä vauvassa.

Joitakin päiviä sitten huomioin muuten yhden uuden raskausoireen, tai mielihalun: minun tekee kovasti mieli tuoremehuja, tuoreita hedelmiä ja marjoja ja jopa kasviksia! Toivottavasti tämä ei kieli mistään vitamiinin puutteesta, vaan että muuten vain tekee mieli syödä hieman terveellisemmin. Joka tapauksessa hyvä näin :)

Meikkipussi synnärille?

Varmaan monen mielestä hyvinkin turhaa ja joutavanpäiväistä miettiä synnytystä mitenkään estetiikan tai kauneudenhoidon kannalta, mutta.. minulla on pyörinyt jonkin verran mielessä myös se, miltä sitä sitten näyttää kun on lähdössä synnyttämään tai synnytyksen jälkeen, kun aletaan niitä valokuviakin ottaa. Luonnollisesti vauva on päähenkilö ja kaikki terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat menevät turhamaisuuden edelle, mutta..

Minä otan meikkipussin mukaan synnärille. Tai vähintäänkin ne tärkeimmät, eli ripsarin, peitevoiteen ja ripsientaivuttajan.

Lisäksi nyt kun vielä olen kotosalla, olen pitänyt huolen siitä että iholla on pieni päivetys (=itseruskettajaa) ja että karvat on sheivattu vähintäänkin jaloista ja kainaloista. Varpaankynnet ovat kuosissaan pedikyyrin jäljiltä, ja manikyyrin teen itse itselleni.

Minä en myöskään vauva- ja pikkulapsiaikana halua muuttua sellaiseksi "muumimammaksi", joka ei pääse vanhoihin mittoihinsa kuukausienkaan kuluttua, kulkee rasvaisessa tukassa eikä pidä itsestään huolta. Tiedän, että kunhan vaan saan jonkin verran unta, niin pystyn huolehtia myös itsestäni. Eri juttu on tietysti sitten se, että jos vauva-aika on niin kuluttavaa ettei yksinkertaisesti vaan jaksa mitään "ylimääräistä" niin sittenhän on jostakin karsittava, mutta.. Itselläni on ainakin kaapit täynnä kuorintoja, kosteusvoiteita, seerumeita, tehohoitoja ja kaikkea mahdollista apuvälinettä siihen, että sitä kulahtamista ei pitäisi päästä tapahtumaan. Tiedän monia äitejä, jopa monen lapsen äitejä, jotka ovat tosi huoliteltuja ja tyylikkäitä, joten ei vauvojen/pikkulasten pitäisi olla mikään este sille että äiti voisi olla myöskin ulkoisesti viehättävä NAINEN.

Pinnallista? Ehkä. Mutta minulle myöskin tärkeää.

Vappupallo!

Iloista vappua kaikille!

Tässä päivityksenä oma vappupalloni, rv 38+3.

Olo on ollut nyt viimepäivinä välillä jo aika tukala. Tai sanotaanko että ei päivisin, mutta iltaöisin ja öisin.. illalla alkaa se kauhea kuumotus, tuntuu että voisin mennä jääkaappiin tai vähintäänkin parvekkeelle nukkumaan. Viimeyönä teinkin niin kun en saanut unta sängyssä kuumuuden vuoksi- tein pari voileipää ja menin pelkkä toppi ja pikkarit päällä partsille syömään :) Ja kello oli siis jotakin yksi yöllä ja lämpömittari melkeenpä nollassa.. Lisäksi Muru liikkuu aika paljon, punnaa jalkojaan vasten mun kylkiluita ja keuhkoja ja nyrkkeilee pissarakkoa kohti. Öisin kun itse rauhoittuu, tämä tuntuu aika tukalalle, ja nykyään mun yöt onkin sellaisia että yritän alkaa nukkua siinä klo 23-24 aikaan, ehkä nukahdan, herään noin 2 tunnin välein pissalle ja sitten kun herään siinä klo 05 aamuyöstä niin ei enää väsytä, valvon pari tuntia ja nukun taas noin klo 8:30-11 jonka jälkeen onkin aamiaisen aika. Eli vähän aletaan menemään tällaiseen "vauvantahtiseen" maailmaan.. ;)

Toki olen hurjan onnellinen siitä, että Muru liikkuu niin selkeästi koko ajan ettei liikelaskentaa ole tarvinnut tehdä (ainakaan vielä). Olen miehelle jo kertonut arvioni, koska arvelisin Murun putkahtavan maailmaan- tänne en sitä vielä paljasta mutta katsotaan nyt miten käy. Supisteluja tulee säännöllisesti (siis niitä kivuttomia) ja välillä on menkkamaisia tuntemuksia, mutta aika harvakseltaan. Enemmän kaikki rasitus tuntuu jalkapohjissa ja säärissä sekä alaselässä, siis jos vaikka siivoan tai teen jotain fyysesti rasittavaa. Näin kun vaan hissuksiin kävelen, laittelen välipalaa, selailen nettiä ja hengaan niin eihän tässä mitään ongelmaa ole.

Keväthemmottelua

Kävin tänään vielä viimeisessä jalkahoidossa ennen synnytystä. Tai olin ajoittanut aiemmin tämän käynnin siten, että ei tässä varmaankaan ehdi enää kosmetologia tavata ennen Murun syntymää, toivotaan että syntymään ei enää päiväkausia mene ;) ja että jalat ovat ainakin kunnossa sitten h-hetkellä. Minulla nimittäin nämä varpaat ovat aina olleet (rasvaisen ihon lisäksi) THE ONGELMA, eli iho kuivuu, halkeilee, kovettuu, kynnet lohkeilee ja sitten tuo vaivaisenluu jota on jo kaksi kertaa leikattu.. ei kiva. Muutenkin nyt isolla mahalla on vähän vaikea varpaita hoitaa, joten on tosi kiva että ne ovat nyt kunnossa. Ja kynnet lakattu vaalealla pinkillä! Sormien kynsiin päätin vapun kunniaksi laittaakin sitten oikein kunnon shokkipinkkiä..

Anyway kosmetologini käyttää kasvohoidoissaan Muradin tuotteita, ja suositteli että kokeilisin kasvoilleni näitä voiteita. Ostin sitten mattapintaa lupailevan päivävoiteen, kun vanha päivävoiteeni olikin jo loppumassa.

Kunhan nyt pääsen tätä useamman päivän verran kokeilemaan, niin kerron toki kokemuksia! Ainakin äkkiseltään vaikutti ihan ok tuotteelta, mitä nopeasti kokeilin. Mutta katsotaan nyt miten sitten käyttäytyy esim. meikin alla. Ja muutenkin mun iho on nyt ollut raskauden puolivälin jälkeen aivan ihana, välttämättä ei edes meikkivoidetta tarvitse :)

Muitakin ostoksia tuli tehtyä. Näistä voi päätellä ehkä jotain mun fiiliksistä.. eli Weledan synnytykseen valmistava öljy (ei muuta kuin "piparia" öljyämään!) sekä vadelmanlehtitee. En oikein yrttiteestä edes välitä, mutta nyt päätin kokeilla. Ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Mami's little helper, osa 2

Käytiinpä taas kodinkoneostoksilla arkea helpottamaan! Tällä kertaa syynissä oli juuri se kotityö, jota ehkäpä eniten inhoan: vaatteiden silittäminen. Vanhalla silitysraudalla se ei mieluista hommaa ollutkaan, onnistuin lopullisesti pilaamaan sen raudan silittämällä arkaa kangasta liian kuumalla ja osa kankaasta vielä suli raudan pohjaan kiinni (hups). Mutta nyt on talossa uusi Braun TexStyle 7 :) ja siinä on myös tuo irtopohja, jonka avulla voi suht koht huoletta silittää myös arempia materiaaleja! Ja parin ensikokeilun perusteella silittäminen sujuu myös huomattavasti aiempaa nopeammin kun on tehokas rauta.

Vauvan vaatteita en ole siltikään aikonut silittää. Nyt kyllä olisi sellaiseenkin aikaa- meinaa välillä jopa käydä aika pitkäksi nyt lomaillessa. Tiedetään tiedetään että pitäisi ottaa rennosti ja vaikka vaan makoilla sängyssä ja lukea lehtiä, mutta kun jotenkin en ole tottunut sellaiseen. Tekisi mieli siivota, järjestellä, pyyhkiä pölyjä, käydä varastoja ja vaatekaappeja läpi.. ehkä tämä nyt on sitten sitä pesänrakennusviettiä?

Kiireettömyyden uudet merkitykset

Nythän on niin, että vaikka olen yrittänyt huolehtia fyysisestä kunnostani niin hyvin kuin jaksaminen ja mahdollisuus on ollut (olen äippälomalla käynyt uimassa kerran viikossa sekä tehnyt pieniä kävelylenkkejä. Salilla kävin tekemässä voimaharjoittelua vielä äitiysloman alkuun asti). Nyt on silti pakko todeta, että etenkin käveleminen on omalla kohdallani muuttunut pelkäksi taapertamiseksi, kävelen oikeasti niiiiiin hitaaaaaasti että mummotkin menevät rollaattoreilla ohi :)

Kävin tänäaamuna kävellen kaupassa sekä postissa ja kirjastossa, matkaa on yhteen suuntaan noin hieman vajaa kilometri. Tämä matka alkoi puolen välin jälkeen tuntua todelliselta urotyöltä, sillä vatsa painaa kohti maata ja kiristelee supistuksissaan (onneksi ei kivuliaissa sentään) ja olo on todella hikinen ja tukala! Vaikka ulkona paistaa aurinko ja ulkoilusää mitä mainioin, niin en kyllä suuremmin nauttinut siitä että en vaan jaksa enää kävellä.

Aamu alkoi neljän viljan puurolla, maidolla ja vitamiiniannoksella

Toisaalta, nyt on aikaa miettiä ja kuulostella omaa oloa ja vointia. Lisäksi voi tarkkailla ympäröivää luontoa, lintuja jotka rapistelevat pesäpuuhissaan, ohikulkijoita, posteljoonin matkaa, lakaisukoneen kuljettajan duunia.. Vaikka aikaa kuluu, niin kyllähän sitä nyt onkin. Vielä, tai enää, ei ole kiire mihinkään. Ei minun tarvitsekaan kiiruhtaa niin lujaa että kylkeen alkaa pistää ja ihmisiin tulee törmäiltyä.

Päivä jatkui kahvilla ja pullalla aurinkoisella parvekkeella

Eilen illalla ja viime yönä muuten supisteli todella paljon. Pääosin kivuttomasti, mutta välillä tuli niitä ihmeellisiä menkkamaisia vihlontojakin. Lisäksi kun vatsaa supistaa ja se kiristyy jättimäiseksi, kinteäksi palloksi, ei sen kanssa ole niin kovin mukava tehdä mitään. Tuntuu, että se poksahtaa ihan juuri.. ja samalla vauva liikkui tosi paljon eilen, möyrysi ja potki milloin keuhkoihin, milloin kylkiluihin, milloin pissarakkoa kohti. Välillä porautui syvemmälle alaspäin, mikä aiheutti ihmeellistä jomotusta alapäähän ja lonkkiin.

Kivut eivät ole olleet kovia eivätkä ne minua haittaa, koska arvelen että ne vain valmistavat kroppaa ja kohtua synnytykseen. Mutta silti- tuli tunne, että tästä se oikeasti kohta lähtee. En tiedä miksi, mutta minusta vain tuntuu että Muru syntyy ennen laskettua aikaansa.