Yöllisiä

(otsikko lainattu CMX:ltä)

Viime yö oli ensimmäinen laatuaan, jolloin sekä äiti että tyttö valvoivat noin klo 03 alkaen enemmän tai vähemmän aamuun saakka. Pieniä, 10-20 minuutin unipätkiä välissä, mutta käytännössä vietimme koko aamuyön valvoen. Todistimme auringonnousua, pimeyden väistymistä ja taivaan värittymistä tumman purppuraiseksi ennen ensimmäisiä auringonsäteitä. Todistimme myös sen, miten vauva ei vaan hiljene, jos jokin on vialla. Siispä edessä oli ensimmäinen sohvalla vietetty yö.

Yritin syöttää- tuloksetta. Vauva kyllä tarttui tissiin mutta oli hyvin kiukkuinen ja huomasin että suurin osa maidosta valui pitkin hänen poskeaan eikä siis mennyt edes suuhun saati masuun saakka. Yritin hieroa masua, ei auta. Vaihdoin vaipan mutta se oli jo ennestään kuiva. Siinä vaiheessa aloin miettiä, että vauva oli kyllä illalla syönyt hyvin, miksi vaippaan ei ole tullut mitään..? Mietin myös syömääni antibioottikuuria, juomiani kahvikupillisia, suklaata, mansikoita, maitoa, ruisleipää.. kaikkea sitä, mitä luullakseni kunnon imettävät äidit eivät syö ja juo. Ja minä kyllä. Hymy alkoi hyytyä.

Vihdoin aamulla, siinä 9-10 välillä, unen ja valveen rajamailla huomasin että vauvahan pieree. Ei muuta kuin hoitopöydälle ja vaipan pariin. Sinne oli ilmestynyt vähän kakkaa. Ja kun vauva siinä hoitopöydällä makoili, pääsi alustalle monta isoa läjää samaa tahtia kun ehdin edellisiä pyyhkeellä siivota. Tämän jälkeen irtosi jo hymy, kummaltakin :)

Nuhanenät

Vauvan nenä meni maanantaina tukkoon. Ensin arvelin sen johtuvan siitepölystä tai kuivasta huoneilmasta- vauvojen nenät ovat kuulemma niin pieniä että mitään vilustumista ei tukkoiseen nenään edes tarvita. Mutta päivässä-parissa nenä alkoi oikeasti olla niin tukkoinen, että taitaa olla joku pöpö iskenyt. Onneksi kuumetta ei ole ollut, ruokahalu on ollut hyvä ja vauva on ihan virkeä. Tosin uni taitaa olla parasta lääkettä.. turvauduin kuitenkin myös apteekin apuun, ja hankin suolaliuostippoja sekä niistäjiä. Tippoja olemme nyt joka päivä laittaneet, mutta niistäjiä ei ole vielä tarvittu.

Tiistaina alkoi minulla kurkkukipu. Enpä paljon siihen kiinnittänyt huomiota, kunnes keskiviikkoaamuna olo oli todella tukala. Tuntui, että kurkku muurautuu umpeen :( nieleminen oli lähes mahdotonta. Joku pöpö täällä ilmiselvästi nyt jyllää! Eipä sitten muuta kuin mammallekin kuumaa kuppiin ja vitamiineja nassuun.

Onneksi vauvan olo alkaa olla jo hieman parempi. Vielä kun saisi itsensä terveeksi - se lepääminen kun on niin kovin kovin vaikeaa kun ulkona on vihdoin viimein mitä parhaimmat kesäkelit.

1 kk synttärit

Tänään vietimme typyn 1-kuukautissynttäreitä. Tosin hyvin maltillisesti; puin tytön uuteen kesämekkoon ja sitten  miehen kanssa söimme prinsessakakkua. Typylle oli tarjolla -yllätys yllätys- maitoa :)

Mitä tässä kuukauden aikana olen vauvasta ja vauvan hoidosta oppinut.. opeltavaa on ollut eniten siinä, miten sitovaa vauvan hoito on. Vauvaa ei voi jättää hetkeksikään, ei edes siksi aikaa että veisin roskat tms. Välillä jopa vessassa käynnit on ajoitettava siten, että vauva joko nukkuu tai on muuten vaan tyytyväisin mielin (vatsa täynnä ja kuivin vaipoin) esimerkiksi sitterissä. En tykkää yhtään "huudattaa" vauvaa, eikä se liene ainakaan näin pienellä edes mikään tarkoitus. Vauvalla on joku hätä tai jotain sanottavaa kun hän itkee, ei vauvat itke turhia!

Olin varautunut silti jopa pahempaan väsymykseen lähinnä öitä ajatellen. Luulin, että vauvat lähinnä huutaa yöt läpi, ja näin meillä ei ole ollut (*täytyy koputtaa puuta). Yöt ovat välillä katkonaisempia, mutta ihan elävien kirjoissa sitä ollaan ja järki juoksee. Toisaalta luulin myös, että vauvat nukkuvat pitempiä pätkiä. Meillä nimittäin harrastetaan näitä miniunia, sellaisia 10min-45min mittaisia pätkiä. Silloin, jos typy nukkuu yhtäkkiä päikkäreitä parikin tuntia putkeen, olen ihan ihmeissäni ja täytyy käydä jatkuvasti kurkistelemassa että jokohan hän herää..

Luulin myös että imettäminen ei satu (alussa sattui niin pirhanasti! ja vieläkin on välillä nännit hellänä) ja että se on aika vaikeaa. No meillä onneksi imuote löytyi heti synnärillä jo ja maitoa on tullut todella runsaastikin.

Oman kropan kanssa on tosiaan vielä työstämistä. Hormonit heittelee ja välillä olen ihan tuskissani että miten vanhat farkut ei mahdu päälle ja miksi paidat kinnaa paitsi rintojen kohdalta niin myös käsivarsista :/ mutta toisaaalta- synnytyksestä on kulunut kuitenkin vasta kuukausi. Onhan tässä aikaa toipua ja opetella :)

Masu nyt

Tässä postauksessa näkyy masu 2 päivää ennen synnytystä.
http://takapihojentarinoita.blogspot.fi/2012/05/masu-ja-tuntemuksia.html

Kuten olen useaan kertaan sanonut, olen ollut ennen raskautta (ja myös sen aikana) kova urheilemaan, pidän erittäin paljon lenkkeilystä, pyöräilystä ja salitreenistä. Raskausaikana harjoittelin lisäksi kahvakuulailua ja loppuaikana kävin uimassa- tosin olen aika heikko uimaan joten se ei niin mieluista ole.. mutta siinä ison massun kanssa mitä oivallisinta liikuntaa!

Joka tapauksessa päätin, että heti kun vain mahdollista synnytyksen jälkeen, palaan liikunnallisiin elämäntapoihini. Nyt olemme tytön kanssa sitten parin viikon ajan käyneet joka päivä vaunulenkillä (vielä tosin kävellen, mutta jälkitarkastuksen jälkeen ehkä sitten jo hölkkäilemme ;) ) ja olen tehnyt pieniä lihaskuntoharjoitteita Gymstickillä ja tuolla vaunulenkkimme varrella olevalla "kuntoilupisteellä".

Tässä nyt eiliseltä säädyllinen kuva masun ja kropan nykytilanteesta. Sairaalaanhan jäi niistä raskauden aikana tulleista extrakiloista (hieman reilu 15kg) 8kg, ja sen jälkeen olen nyt neljän viikon aikana pudottanut 1,5kg. Ja nyt sitä paljasta pintaa, joka ei vielä niin kovin hemaisevalta näytä..

Raskausarpia ei raskauden aikana tullut, mutta selluliittiä sitten senkin edestä.. lopulta sitä oli jopa käsivarsissa!! Onneksi olen huomannut, että sellu on alkanut vähitellen hävitä? Taitaa olla hormonaalisia juttuja. Noh vielä on siis kuitenkin painossa pudotettavaa, lähtöpainoon sellaiset 6kg ja yritän silti päästä vähän vielä siitäkin alle. Hyvän olon paino mulle on siellä 65kg:n paikkeilla, joten sinne tähdätään vielä tämän kesän ja syksyn aikana!

Leidit kaupungilla

Kävimme ystäväni kanssa tänään vähän kaupungilla ja shoppailemassa. Jännitin reissua etukäteen- en ole vauvan kanssa vielä niin pitkää (tai siis kauan kestävää) matkaa pois kotoa tehnyt, ja toisaalta matkaan kuului myös kaksi junamatkaa sekä kaksi bussimatkaa. Junamatkailu on ihan mieluista etenkin noilla uusilla matalalattiajunilla, mutta bussien kanssa on ollut vähän ongelmia.. milloin emme mahdu kyytiin, milloin taas kuski ajaa niin kauas pysäkin reunasta että rattaita ei saa omin voimin bussista ulos. Pyh.

Reissu meni silti hyvin. Ostoskoriimme tarttui vauvalle mekko Name It:stä sekä itselleni korvikset, jotka ajattelin laittaa vauvan ristiäisiin. Ristiäisasusta ajattelinkin kirjoittaa blogiin vielä erikseen- sekä omasta että vauvan :)

Lisäksi tänään tuli yksi toinenkin "virstanpylväs": meikkasin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen. Siis _minä_, joka en mielelläni aiemmin käynyt edes ruokakaupassa ilman meikkiä! (ja muuten se, että vaikka minulla oli meikkipussi synnärillä mukana, niin.. no siellä oli jonkin verran muutakin tekemistä kuin meikata. En meikannut edes silloin, kun lähdimme laitokselta kotiin). Iho on onneksi edelleen hyvässä kunnossa, raskaushormonit tekivät sille ihmeitä. Mutta nyt tuli laitettua myös ripsaria, huulipunaa ja aurinkopuuteria. Tytölle laitoin päälle vaaleanpunaisen, söpön velourhaalarin. Olimme siis aikamoiset leidit :)

Vauvan tahtiin

Tytteli täytti eilen kolme viikkoa :)
Meidän elämässämme ei sen ihmeempää rytmiä vielä ole (enkä olettanutkaan että olisi), mutta suurinpiirtein päivät kuluvat näin.

Herään imettämään noin klo 4.30-5.30 välillä, imetys kestää vaihtelevan ajan ja jatkamme unia. Nukumme siis pääsääntöisesti vielä perhepedissä. Nousen laittamaan aamiaista klo 9-10 välillä, vauva nukkuu tai otan hänet sitteriin siksi aikaa kun itse syön. Tämän jälkeen vaihtelevasti avaan joko tietokoneen tai telkkarin, tsekkaan työasioita, mahdollisesti laitan pyykkejä pyörimään tai astiat astianpesukoneeseen.
Seuraava imetys ennen klo 12 ja imetyksen jälkeen lähdemme ulkoilemaan.

Ulkoilua varten meillä on käytössämme oheinen varustearsenaali eli Emmaljungan Nitro City-yhdistelmät (ihanaisella mustalla croconahkalla!) sekä Emmaljungan First Class + -turvakaukalo adapterilla. Eli tarvittaessa kaukalon saa vaunurunkoon kiinni. Kaukalon kuosina valkoinen nahka.

Ulkoilemassa olemme käyneet vähän sekalaisia reittejä, mutta olen pyrkinyt pidentämään matkaa joka kerta. Tänään kävimme metsälenkin, jonka varrella on sellainen "kuntoilupiste". Tein siinä matkan varrella sitten hieman kyykkyjä ja pystypunnerruksia niillä pölkyillä :) Tämä mami alkaa nimittäin olla pikku hiljaa myös oman treenin tarpeessa.. noh siitä vaikka myöhemmin sitten lisää.

Ulkoilun jälkeen kun kotiudumme vauva jää joko hetkeksi parvekkeelle vaunuun päikkäreille, tai sitten imetän saman tien. Nälästä riippuen! Sopivana ajankohtana (yleensä klo 13-15 välillä) laitan pikaisesti jotakin ruokaa ja syön itse lounaan vaavia viihdyttäen samalla.

Arkea helpottamaan ostin myös tuollaisen Manducan. Vielä emme ole päässeet sitä testaamaan, mutta toivottavasti pian! Siinä kun tuo alapainoraja on 3,5kg, enkä ole ihan varma, onko tyttö vielä sen painoinen. Noh mutta viikonloppuna olisi tarkoitus tuotakin testata.

Loppupäivä meillä kuluukin sitten vaihtelevasti välillä torkkuen, välillä imettäen, ja jossakin välissä kun mies saapuu illalla töistä niin keitellään kahvit ja syödään iltapalaa. Sitten suihkun kautta nukkumaan; vauva nukahtuu yöunille yleensä klo 21.30-23.30 välillä, herää ensimmäiselle syötölle klo 1-2 yöllä ja toinen syöttö onkin sitten tuo aamuöinen.

Eli aika tiivistä vauvantahtista elämää. Mites teillä muilla mammoilla?

Naiseksi jälleen

Minulla ei ole ollut synnytyksen jälkeen mitään erityistä masennusta tai muuta, mutta huomasin ensimmäisellä viikolla kotiin paluun jälkeen että hormonit mylläävät ja lujaa. Olin todella itkuinen ja sillä tavalla ehkä epätoivoinen, että alitajuisesti pelkäsin etten selviä vauvan kanssa ja parisuhde menee ihan mönkään kun olen vain väsynyt ja haisen pahalle (hien eritys on edelleen kovaa, mutta onneksi sen haju alkaa pikkuhiljaa normalisoitua..). Outoa oli miten tissit vuotivat jatkuvasti maitoa niin, että paidat/rintsikat eivät pysyneet yhtään kuivina (nyt olen oppinut taituroimaan liivinsuojien ja maidonkerääjien kanssa), jälkivuoto oli runsasta ja istuakaan ei kärsinyt vaikka popsin särkylääkkeitä kuin karkkia, maha yhtä pullataikinaa eikä puhettakaan että olisin jaksanut meikata tai muuten panostaa.

Nyt olo alkaa olla jo ihan toinen. Olen sovitellut pikkuhiljaa päälleni muutakin kuin äitiysvaatteita, ja tänään pukeuduin jopa hameeseen :) Kaivoin kaapista pari kivaa kesämekkoa ja korkkarit, vielä tässä joku päivä testaan taas myös niitä. Suihku ja tukka kivasti, aurinkolasit päähän ja menoksi. Niin joo ja se mitä suosittelen: kaivoin kaapista aikoinaan häämekkoa varten ostamani "pöksyliivin" tai siis sellaiset alushousut, joiden yläosa nousee navan yli ja kaventaa vatsaa. Ai että, tämä tuli tarpeeseen! Vaikka massu onkin pienentynyt kivasti, ei se silti vielä entisellään ole.

Kävimme Murun kanssa siis kävelyllä, ja hieman pidemmällä taas mitä aiemmin. Vaunulenkin jälkeen kun Muru jäi nukkumaan istutin vielä kesäkukat parvekkeelle. Toinen parveke jäi vielä laittamatta, mutta tästä oli hyvä aloittaa. Tuntuu naiselta jälleen! :)

ps. Taas olisi arvontaa, käykääpä katsomassa

http://nennnuskan.blogspot.com/2012/05/arvontaa-pukkaa-jalleen-osallistu-20e.html